Rahapeliautomaatit ovat kaikkein eniten haittoja aiheuttava rahapelaamisen muoto. Tästä huolimatta niitä on hajasijoitettuna runsaasti ja näkyvästi julkisiin tiloihin. Ne myös tuottavat paljon rahaa. Vuonna 2016 suomalaiset hävisivät rahapeliautomaatteihin 582 miljoonaa euroa.
Rahapelaamisesta aiheutuvien sosiaalisten, taloudellisten ja terveydellisten haittojen ehkäiseminen ja vähentäminen ovat suomalaisen rahapelipolitiikan keskeisiä tavoitteita. Rahapeliautomaattien sijoittelua olisi syytä tarkastella tämän tavoitteen näkökulmasta.
Tällä hetkellä rahapeliautomaatit sijoitetaan sinne, missä ne tuottavat parhaiten. Sijoittelussa ei Suomessa ole kiinnitetty huomiota lainkaan siihen, kuinka tiheästi automaatit sijoitellaan, millaisille asuinalueille ja minkälaisin haittavaikutuksin. Esimerkiksi haavoittuvassa asemassa olevien suojelu ei ole automaattien sijoituspaikkoja valittaessa mukana. Sijoitteluratkaisut tekee itsenäisesti valtion omistama peliyhtiö Veikkaus.
Tuottoisimmilla paikoilla on asukasmäärään suhteutettuna eniten rahapeliautomaatteja. Nuo tuottoisimmat paikat ovat tuoreen tutkimuksemme mukaan sellaisia, joissa on runsaasti työttömyyttä, tulotaso on matala ja korkeakoulutettuja on vähän. Tulos ei ole poikkeuksellinen – tilanne on samankaltainen myös useissa muissa maissa.
Tuotot tehdään harvojen kukkarosta
Rahapeliautomaattien tarjonnan keskittyminen haavoittuville asuinalueille on omiaan kärjistämään jo olemassa olevia alueiden välisiä sosioekonomisia eroja. Mitä suurempi on pelien tarjonta, sitä enemmän pelaamiseen todennäköisesti käytetään rahaa.
Rahapelaamisella on myös merkittäviä tulonsiirtovaikutuksia. Suomalaiset hävisivät vuonna 2017 noin 1,8 miljardia euroa rahapelitoimintaa Suomessa yksinoikeudella harjoittavan valtionyhtiön, Veikkauksen, peleihin. Näistä tuotoista liki kolmannes tulee työttömiltä, eläkeläisiltä tai lomautetuilta. Valtio verottaa näin rahapelaamisen kautta ankarammin pienituloisia kuin suurituloisia.
Tulonsiirtovaikutusten lisäksi rahapeliautomaattien keskittyminen haavoittuville asuinalueille lisää todennäköisesti myös rahapelihaittoja. Tämä sen vuoksi, että rahapeliongelmien esiintyvyys on korkeinta väestöryhmissä, joissa myös huono-osaisuus on yleistä.
Vaakakupissa tuotot ja haitat
Suomen yksinoikeuteen perustuvassa rahapelijärjestelmässä lainsäädäntö edellyttää rahapelihaittojen vähentämistä ja ehkäisemistä. Meillä olisi periaatteessa siis hyvin helppo säännellä rahapeliautomaattien sijoittelua tavalla joka olisi nykyistä oikeudenmukaisempi, ja johon liittyisi vähäisempi haittariski.
Rahapelien tarjonnan rajoittamiseksi löytyy ulkomailta runsaasti esimerkkejä, joita olisi mahdollista soveltaa myös Suomen oloihin. Rahapeliautomaattien tarjonnan rajoittaminen ei tarkoita sitä, että esimerkiksi rahapeliautomaattien pelaaminen kiellettäisiin kokonaisissa kunnissa tai esimerkiksi kaikilta pienituloisilta. A-klinikkasäätiön toimitusjohtaja Olavi Kaukonen tiivisti THL:n järjestämässä seminaarissa maaliskuun alussa oivallisesti sen, mistä rahapeliautomaattien saatavuuden rajoittamisessa on kyse: ”Sijoitelkaa maltilla!”
Kaiken kaikkiaan tahtoa rajoittaa rahapelien tarjontaa tai saatavuutta on ollut Suomessa hyvin vähän, sillä sääntelyn pelätään vähentävän tuottoja. Rahapelituotoilla tehdään toki paljon hyvää, mutta pohtimisen arvoista on myös se, mikä tuon hyvän hinta on.