THL toteutti vuosina 2015–2016 kyselytutkimuksen yhdeksällä tuulivoima-alueella. Tutkimuksen yhtenä tavoitteena oli selvittää, miten yleisiä tuulivoimamelun aiheuttamat haitat ovat Suomessa. Haluamme tässä yhteydessä kiittää kaikkia kyselyyn vastanneita avusta! Kerromme Ympäristö ja terveys -lehden syyskuun numerossa ensimmäisistä tuloksista.
Kyselyn perusteella tuulivoimamelu kuuluu varsin harvoin sisällä edes tuulivoimaloiden lähellä ja harva kokee sen häiritsevän merkittävästi oleskelua sisällä tai nukkumista. Tuulivoimamelu häiritsee ulkona jonkin verran useammin, mutta terveysvaikutusten kannalta ovat olennaisia juuri häiritsevyys sisällä ja unen häiriintyminen.
Oireiden, kuten päänsäryn, huimauksen, pahoinvoinnin, korvaoireiden, rytmihäiriöiden ja uupumuksen yleisyys oli sama riippumatta etäisyydestä tuulivoimalaan. Tämä havainto ei tue epäilyä, että oireilu olisi yhteydessä tuulivoimaloiden tuottamaan kuultavaan ääneen tai infraääneen. Jos näin olisi, oireilun voisi odottaa olevan yleisintä lähellä tuulivoimalaa.
Kiivasta keskustelua haitoista
Tuulivoimaloiden meluhaitat ja infraääneen liitetty oireilu ovat olleet toistuvasti esillä julkisuudessa. Keskustelu on ollut ajoittain kiivasta ja kärjistynyttä, mikä on varmasti lisännyt huolta ja pelkoa.
Tiedeyhteisön nykykäsityksen mukaan on epätodennäköistä, että infraäänellä olisi vaikutuksia terveyteen tai hyvinvointiin tuulivoimaloiden ympäristössä toteutuvilla äänenpainetasoilla – toistaiseksi tätä on kuitenkin tutkittu vähän.
Selkeää tieteellistä näyttöä on ainoastaan siitä, että kuultavissa oleva tuulivoimamelu voi häiritä. Lisäksi on osoitettu, että äänenpainetason lisäksi häiritsevyyteen vaikuttavat mm. asenteet, yksilöllinen meluherkkyys, huoli omasta terveydestä ja maiseman muuttuminen.
Tuulivoimamelun terveysvaikutuksia on syytä tutkia lisää, jotta asiasta saadaan varmuus ja pelot hälvenevät.
Tanska ei ole keskeyttänyt tuulivoimahankkeita
Tuulivoimaloiden tuottama infraääni ja siihen yhdistetty oireilu puhuttavat myös muissa maissa. Tanskaa käytetään usein malliesimerkkinä maasta, jossa tuulivoimaloiden terveysvaikutuksiin suhtaudutaan vakavasti. On syntynyt käsitys, että Tanskassa kaikki tuulivoimahankkeet olisi keskeytetty, kunnes saadaan tuloksia käynnissä olevasta kansallisesta rekisteritutkimuksesta.
Mitään virallista tai valtakunnallista keskeyttämispäätöstä ei ole kuitenkaan tehty, vaan kyse on yksittäisten kuntien tekemistä ratkaisuista.
Asukkaiden huoli on otettava vakavasti
Olemme saaneet jonkin verran yhteydenottoja ihmisiltä, jotka kärsivät hyvin monentyyppisistä voimakkaistakin yleisoireista ja ovat itse yhdistäneet oireilunsa tuulivoimaloiden tuottamaan kuuloalueen alapuolella olevaan infraääneen.
On todella valitettavaa, että jotkut perheet ovat päätyneet jopa muuttamaan pois oireidensa vuoksi. Vaikka oireilun aiheuttajaa ei ole pystytty tieteellisesti todentamaan, inhimillinen kärsimys ja huoli ovat todellisia, eikä niitä voi sivuuttaa. On myös syytä muistaa, että aiheuttajasta riippumatta voimakas häiritsevyyden kokemus, stressi, huoli, pelko tai muut negatiiviset tunteet sekä vakavat unihäiriöt voivat pitkään jatkuessaan johtaa terveyden ja hyvinvoinnin heikkenemiseen.
Tutkimuslaitoksena THL:n tehtävänä ei ole ottaa kantaa yksittäisiin ongelmatapauksiin ja tehdä esimerkiksi mittauksia yksittäisissä kodeissa. THL:llä ei ole terveydensuojeluviranomaisen roolia.
Uskomme kuitenkin, että voimme auttaa oireista kärsiviä tekemällä puolueetonta tutkimusta ja välittämällä tietoa sekä omista että kansainvälisistä tutkimustuloksista päätöksentekijöille ja muille kansalaisille.
Tuulivoimatutkimus jatkuu, ja tulevaisuudessa selvitämme tuulivoimamelun terveys- ja hyvinvointivaikutuksia muun muassa mallintamalla kuultavaa ääntä sekä mittaamalla kuultavaa ja infraääntä tuulivoima-alueilla.
Mitä tieteellinen näyttö on?
Lainsäädännön ja päätöksenteon tulisi perustua tieteelliseen näyttöön. Tieteellisessä tutkimuksessa tiedonhankinta-, tutkimus- ja arviointimenetelmät ovat tiedeyhteisön hyväksymien kriteerien mukaisia ja tutkimus on toteutettu huolellisesti, puolueettomasti ja eettisesti – ilman ennakko-odotuksia.
Tulosten tulee läpäistä kriittinen vertaisarviointi ennen tulosten julkaisemista tieteellisessä lehdessä. Lisäksi on hyvä muistaa, että yksittäisen tutkimuksen perusteella ei voida vielä vetää johtopäätöksiä, vaan näyttöön vaaditaan samansuuntaisia tuloksia useista hyvin tehdyistä tutkimuksista.
Ihmisten subjektiivisia kokemuksia ei voida pitää näyttönä asioiden välisistä yhteyksistä. Ne voivat kuitenkin antaa syyn tutkia lisää.
Ongelmat ratkaistaan yhteistyöllä
On selvää, että tuulivoimalan tuottama melu häiritsee ja aiheuttaa unihäiriöitä, jos tuulivoima-alue sijoitetaan hyvin lähelle asutusta. Myös Suomessa on esiintynyt paikallisia meluongelmia, jotka ovat vaatineet toimenpiteitä.
Yksittäisissä ympäristömeluun liittyvissä ongelmaepäilyissä on syytä ottaa yhteyttä oman asuinkunnan terveydensuojeluviranomaiseen asian selvittämiseksi.
Jotta ongelmia ei syntyisi, tuulivoima-alueet tulisi sijoittaa riittävän kauas asutuksesta. Tämä edellyttää tuulivoimamelun luotettavaa mallinnusta sekä käytössä olevien ohjearvojen ja toimenpiderajojen noudattamista suunnitteluvaiheessa.
Sosiaali- ja terveysministeriön kanta on, että tuulivoimaloita voidaan rakentaa alle 2 kilometrin etäisyydelle asutuksesta vain, jos terveysvaikutusten arviointi on huolellista, vakuuttavaa ja perustuu luotettaviin lähtöarvoihin.
Tuotantovaiheessa toteutuvia äänenpainetasoja on tarvittaessa hyvä seurata asuinalueilla ja tiedottaa niistä asukkaille. Myös asukkaiden kokemuksia on hyvä seurata aktiivisesti esimerkiksi reaaliaikaisen palautejärjestelmän avulla.
Tuulivoimatuotantoon liittyvien ristiriitojen ratkaisemiseksi tarvitaan kaikkien osapuolten sitoutumista avoimuuteen ja yhteistyöhön.
Lue lisää:
Anu Turunen ym., Meluhaittojen kokeminen ja oireilu yhdeksällä tuulivoima-alueella Suomessa. Ympäristö ja terveys 5/2016.
Anu Turunen ja Timo Lanki, Tuulivoimamelun terveys- ja hyvinvointivaikutukset. Ympäristö ja terveys 5/2015.
Jari Keinänen ja Vesa Pekkola, Tuulivoimarakentaminen terveydensuojelun näkökulmasta. Ympäristö ja Terveys 4/2014.