Koronaviruspandemian aikana julkinen keskustelu näistä teemoista ja niihin liittyvistä uhkakuvista on vilkastunut. Taustalla on pelko siitä, että luottamus tutkittuun tietoon olisi romahtanut äkillisesti ja voimakkaasti.
Erityisen paljon ovat puhuttaneet erilaiset salaliittoteoriat. Vaikka ne ovat ääriesimerkki väärästä tiedosta, joka perustuu epäluuloon ja luottamuksen puutteeseen, salaliittoteoriat auttavat ymmärtämään myös lievempiä informaatioympäristöön liittyviä ilmiöitä.
Salaliittoteoriat ovat koukuttavia – ennen kaikkea hyviä tarinoita. Ei silti ole olemassa yhtä yksinkertaista selitystä siihen, miksi ne vetoavat ihmisiin. Salaliittoteoriat rakentuvat useista elementeistä, ja ne vetoavat ihmisiin monella tavalla eri tilanteissa.
Salaliittoteoriat saattavat antaa kätevän selityksen hankaliin kysymyksiin. Ne voivat tehdä monimutkaisesta maailmasta yksinkertaisemman ja näennäisesti järjestäytyneemmän.
Salaliittoteoriat liittyvät usein johonkin isoon tapahtumaan tai asiaan, joka saa paljon tilaa mediassa. Terveys on kaikille tärkeä asia. Koronaviruspandemia on siksi mitä otollisin kasvualusta erilaisille salaliittoteorioille.
Salaliittoteoriat rakentuvat usein hyvin jyrkälle ajattelutavalle tai vastakkainasettelulle, jossa nähdään vain väärin ymmärrettyjä sankareita tai läpeensä pahoja roistoja.
Tieteeseen perustuvan tiedon ja sen viestinnän näkökulmasta tällainen ajattelumalli on hankala, sillä yksinkertaistava ja polarisoiva selitys voi olla helpommin sisäistettävä, vetävämpi ja siten tehokkaampi kuin usein monimutkainen tieteellinen selitys.
Salaliittoteoriat voivat pitää myös paikkansa. Maailmassa on myös tapahtunut vääryyksiä ja vehkeilty kulisseissa. Tämä ei silti tarkoita, että epäily salaliitosta olisi aina aiheellinen.
Koronaviruspandemia herättää keskustelua rokotevastaisuudesta. Syystä tai toisesta jotkut eivät halua rokotuttaa itseään tai lapsiaan. Suomessakin esiintyy rokotevastaisuutta ja rokotusepäröintiä, vaikka se on harvinaista.
Rokotteisiin ja rokottamiseen liittyvä ajattelu ei ole mustavalkoista. Suhtautuminen kannattaa mieltää jatkumoksi, jossa asenteet voivat vaihdella.
Rokottamatta jääminen ei välttämättä johdu ideologisesta vastustuksesta. Kaikki eivät jaksa nähdä vaivaa mennäkseen rokotukseen, eivät ehdi tai yksinkertaisesti unohtavat mennä.
Jossain määrin julkista keskustelua vaivaa turha kärjistäminen. Nykytiedon valossa rokotevastaisuus ei ole räjähtänyt Suomessa eikä rokotuskattavuus ole romahtanut. Silti Suomessakin pitää ottaa rokotusvastainen liikehdintä ja muut luottamukseen liittyvät riskit huomioon.
Koronaviruskriisin sanotaan olevan myös infodemia. Infodemialla tarkoitetaan sitä, että suuri määrä informaatiota leviää epidemian tai pandemian tavoin nopeasti ja laajalle.
Infodemialla ei tarkoiteta vain väärää tietoa vaan tietoa ylipäänsä. Koronaviruspandemia on jatkuvasti ja isosti esillä uutismediassa. Juttutulvan keskellä on syytä pitää huolta informaatiojaksamisesta. Kaikkea ei tarvitse tai voikaan lukea ja sisäistää.
Erilaiset koronavirukseen liittyvät harhakäsitykset ja salaliittoteoriat nousevat helposti uutisaiheiksi. Vaikka julkisessa keskustelussa saatetaan liioitella näiden näkemysten suosiota, epäluuloisuuden lisääntymisen riski kannattaa ottaa vakavasti.
Julkinen keskustelu on tärkeää. Tarvitaan myös yhä enemmän tutkimustietoa kokemuksista informaatiotulvan keskellä ja ihmisten suhteesta tieteeseen pohjautuvaan tietoon.
Jatkuvat huonot uutiset koettelevat monen jaksamista. Kielteiset uutiset voivat myös rapauttaa uskoamme tulevaisuuteen ja lisätä kyynisyyttä.
Julkisessa keskustelussa on syytä säilyttää suhteellisuudentaju. Nykytiedon perusteella ei näytä siltä, että tiedon lukutaito olisi selvästi heikentynyt tai että ihmisten luottamus tieteelliseen tietoon ja viranomaisiin olisi romahtanut.
Kirjoitus on julkaistu alun perin Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla 5.12.2020.