Lehtiotsikoihin nousi tällä viikolla erikoisen kuuloisia uutisia sisäilmaongelmien uusista tutkimustavoista. Mitä toksikologille tulee mieleen näitä uutisia lukiessa?
Ylen uutinen 19.1.: Sisäilman lievätkin haitat saattavat aiheuttaa terveysriskin – lääkäri: Suhtautuminen ongelmiin on karmeaa

Kritiikki ei tarkoita ongelman kieltämistä

Vaikka julkinen keskustelu näyttää kärjistyneeltä, on hyvä muistaa, että itse tavoitteista ollaan yleensä ottaen yhtä mieltä: kosteusvauriot tulee korjata ja ehkäistä, oireilevia ihmisiä pitää auttaa.

On positiivista, että kosteusvaurioiden aiheuttamista terveyshaitoista tehdään tutkimusta ja erityisesti, että tuloksia julkaistaan. Tällöin tutkimuksen toteutusta ja tuloksista tehtyjä johtopäätöksiä pystytään avoimesti arvioimaan. Vaikka tavoitteena olisi ihmisten auttaminen, tieteellisen tutkimuksen periaatteista ei kuitenkaan saa oikaista.

Nyt esillä olleiden toksisuustestien ongelmia ovat harhaanjohtavat tutkimusasetelmat ja edelleen puutteellinen validointi eli sen arvioiminen, sopivatko testit varmasti käyttötarkoitukseensa.

Viranomaishyväksynnän puuttuminen ei ole vain byrokratiaa tai epäolennaisuuksista nipottamista; minkä tahansa menetelmän toimivuus pitää osoittaa luotettavasti ennen kuin sitä hyödynnetään kaupallisesti ja mainostetaan sopivana välineenä terveysviranomaisten ja yksityisten ihmisten käyttöön ja vieläpä vaikuttamaan päätöksentekoon merkittävissä terveyteen liittyvissä kysymyksissä.

Toksisuus solumallissa ei tarkoita terveyshaittaa vauriorakennuksessa

Toksisuustestauksen lähtökohtainen ongelma on, että menetelmien kykyä ennustaa rakennuksissa altistuvien ihmisten terveysriskiä pidetään itsestäänselvyytenä, vaikka tätä yhteyttä ei ole toistaiseksi näytetty toteen.

Menetelmät soveltuvat kyllä terveyshaittojen vaikutusmekanismien tutkimiseen, mistä saadaan johtolankoja esimerkiksi altistumisen merkkiaineiden kehittämiseen. Ne voivat olla myös käyttökelpoisia samoissa olosuhteissa kerättyjen näytteiden keskinäiseen vertailuun: ”Kumpi näistä näytteistä on toksisempi kuin toinen?”. Ilman vertailua vaurioitumattomien rakennusten näytteisiin eli niin sanottuun normaalitasoon yksittäisen toksisuustestin tulos ei kerro tilan riskistä terveydelle mitään.

Esimerkiksi Saija Hyvösen tutkimuksessa pelkkä puhdas pumpulipuikko oli soluille yhtä toksinen kuin vauriokohteesta kerätty pölynäyte. Tämä ei yllätä, sillä toksisuustesteissä käytettävät soluviljelmät ovat tyypillisesti herkkiä reagoimaan monenlaisiin, myös ihmisille vaarattomiin altisteisiin. Tämän reagointiherkkyyden vuoksi on harhaanjohtavaa tai jopa vaarallista käyttää toksisuustestin tulosta sellaisenaan todisteena terveysriskistä.
Saija Hyvönen ym.: Association of toxic indoor air with multi-organ symptoms in pupils attending a moisture-damaged school in Finland

Yhtä tärkeää on rakentaa oikein tutkimusasetelmat, joissa terveysvaikutuksia linkitetään toksisuustestin tuloksiin. Tuloksia on verrattava vertailukohteen näytteisiin, jotka on kerätty ja määritetty samalla tavoin. Samoin tutkimuksen osallistujien valinnan pitää tapahtua samalla periaatteella altistuneiden ja altistumattomien ryhmissä. Jos perusasiat eivät ole kunnossa, tutkimus menettää tieteellisen arvonsa.

Nykyiset toksisuutta testaavat menetelmät soveltuvat siis vastaamaan kysymykseen: ”Minkälaisia biologisia tapahtumaketjuja altistuminen saattaisi käynnistää elimistössä?”, mutta ne eivät vastaa kysymykseen ”Onko tämä rakennus vaarallinen käyttäjälleen?” tai ”Onko tämä potilas sairastunut kosteusvaurioaltistuksen vuoksi”.

Näiden ero ei ole semantiikkaa vaan perustavanlaatuinen ongelma, joka voi johtaa virhearvioihin molempiin suuntiin, joko tulkitsemaan kunnossa oleva rakennus terveysriskiksi tai vaurioitunut rakennus kunnossa olevaksi.

Toksisuustesti ei tarkoita toksiinien pitoisuusmittausta

Yksi keskeisimpiä sekaannuksia on toksiinien ja niiden pitoisuuksien mittaamisen sekoittaminen toksisuustesteihin. Toksisuustestit eivät mittaa erikseen mitään yksittäistä tekijää, kuten toksiineita, vaan ne antavat tuloksen kaikesta, mitä näytteeseen on päätynyt.

Ylen jutussa hahmoteltiin, että kahtiajakautuneessa sisäilmakeskustelussa THL korostaa oireiden monitekijäisyyttä, kun taas ”toinen tutkijaryhmittymä” etsii oireilun syytä myrkyllisten aineiden pitoisuuksista. Tämä on nurinkurista, sillä THL korostaa oireiden monitekijäisyyttä nimenomaan perustuen kaikkeen saatavilla olevaan kirjallisuuteen, mukaan lukien tutkimukset, joissa on oikeasti mitattu toksiinien pitoisuuksia eli määrää.

Kosteusvaurioituneiden ja vaurioitumattomien rakennusten välillä toksiinipitoisuuksissa on vain vähäisiä eroja, ja tasot ovat yleisesti todella matalia lukuun ottamatta joitain työympäristöjä, kuten maatalousympäristöt tai rehun käsittely, tai esimerkiksi tulvissa vakavasti vaurioituneita kohteita.

THL on myös osallistunut tutkimuksiin toksisuustestien käytettävyydestä terveyshaitan arviointiin ja on tälläkin hetkellä mukana tutkimushankkeissa, joissa testejä hyödynnetään mekanismien selvittämiseen. THL tukee mielellään uusien menetelmien, myös toksisuustestien, käyttöönottoa, jos niiden osoitetaan siinä tarkoituksessa toimivan.

Tahtotila on siis yhteinen, mutta keinoista ollaan eri mieltä: Kova tarve toksisuustestin käyttöönotolle ei saa ajaa sulkemaan silmiä menetelmän mahdollisilta ongelmilta eikä oikeuttaa käyttämään puutteellista tietoa menetelmän hyväksymisen perusteena.

Lue lisää:

Mahiout S, Korkalainen M, Wallenius K, Viluksela M, Santonen T, Huttunen K. Voiko sisäilman haitallisuutta arvioida toksisuustesteillä? Ympäristö ja terveys vol:51 nro:1

Huttunen K, Korkalainen M. Microbial Secondary metabolites and knowledge on inhalation effects. In: Viegas C, Viegas S, Gomes A, Täubel M, Sabino R (eds), Exposure to Microbiological Agents in Indoor and Occupational Environments. p. 213-234. Springer International Publishing AG 2017. ISBN 978-3-319-61688-9

Kirjavainen PV, Täubel M, Karvonen AM, Sulyok M, Tiittanen P, Krska R, Hyvärinen A, Pekkanen J. Microbial secondary metabolites in homes in association with moisture damage and asthma. Indoor Air. 2016 Jun;26(3):448-56. doi: 10.1111/ina.12213.

Kommentit

Hilkka Nivukoski

25.01.2021 22:29

https://www.theseus.fi/handle/10024/140144 Työpaikalla homealtistuksesta oireilevien ja sairastuneiden sosiaaliturva ja kuntoutus
Nivukoski, Hilkka (2004)
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201801091138
Opinnäytetyön aiheena on työpaikalla homealtistuksesta oireilevien ja sairastuneiden sosiaaliturvan ja kuntoutuksen toteutuminen. Tutkimuksen viitekehys muodostuu homealtistuksen aiheuttamien terveyshaittojen, sosiaaliturvan ja kuntoutuksen sekä psyko-sosiaalisen tuen käsitteistä. Tutkimukseni perustuu kvantitatiiviseen tutkimusotteeseen ja se on luonteeltaan survey-tutkimus. Tutkittavien joukkoon kuului sekä Työpaikalla homealtistuksesta sairastuneiden eli TYHOSA ry:n jäseniä että sellaisia työpaikalla homealtistuksesta oireilevia ja sairastuneita, jotka eivät kuulu homesairaiden yhdistykseen. Kyselylomakkeita lähetettiin kaikkiaan 135 työpaikalla homealtistuksesta oireileville ja sairastuneille. Kyselyn vastausprosentti oli 57 %. Tutkimusaineisto koostui sähköposti- ja postikyselyistä, jotka suoritettiin huhtikuussa 2004. Tiedonkeruussa käytetty kyselylomake sisälsi strukturoituja ja avoimia kysymyksiä yhteensä 10. Kyselylomakkeessa kysyin taustatiedot, kosteusvauriomikrobien aiheuttamat oireet ja sairaudet, sosiaaliturvan ja kuntoutuksen toteutumista sekä millaista tukea tutkittavat ovat saaneet. Tutkimusaineisto käsiteltiin manuaalisesti laskemalla.
Tutkimuksestani kävi ilmi, että työpaikalla homealtistuksesta oireilevien ja sairastuneiden sosiaaliturvan, kuntoutuksen ja psykososiaalisen tuen saaminen ei toteudu asianmukaisesti. Rahalliset tukimuodotkin ovat sekavia eivätkä toteudu kaikkien kohdalla tasavertaisesti. Homealtistuksessa sairastuneet kaipaavat viranomaisilta, työyhteisöltä, lääkäreiltä ja työterveyshuollosta enemmän tietoa ja tukea oireilunsa ja sairastamisensa vuoksi sekä tietoa kuntoutuksesta ja ammatillisesta kuntoutuksesta. Ammattitautitutkimuksiin pääseminen on ollut myös vaikeaa ja sairastuneet ovat usein joutuneet hakemaan lähetteensä yksityislääkäreiltä, koska työterveyslääkäri ei ole suostunut sitä kirjoittamaan.

Homesairaita on kaikissa ammattiryhmissä. Eniten homesairauksia oli hoitoalan työntekijöillä (21 %), toimistotyöntekijöillä (18 %) ja opettajilla (17 %). Suurin osa sairastuneista (45 %) oli ollut sairauslomalla alle puoli vuotta, mutta jopa seitsemän ja kahdeksan vuoden sairausloma-aikoja oli, henkilöiden saamatta kuitenkaan eläkettä. Työnantajat olivat irtisanoneet neljä työntekijää ja kahdelle oli ehdotettu irtisanoutumaan vapaaehtoisesti työstään, koska työnantajalla ei ollut osoittaa homeetonta työpaikkaa oireilevalle työntekijälle. Vakuutusyhtiöltä sai tapaturmaeläkettä 24,7 % vastaajista. Yksi henkilö sai viimesijaista tukimuotoa, eli toimeentulotukea. Vastaajista 54 % oli saanut kuntoutusta ja 46 % vastaajista ei ollut saanut mitään kuntoutusta. Neljä henkilöä oli hakenut kuntoutusta, mutta heidän hakemuksensa oli hylätty, koska heillä ei ollut diagnoosia sairaudestaan.

Tuolla on oikeaa tietoa ennen takinkääntäjien nykyista huuhaata ”toiminnallisesta häiriöstä”. Tutkimuksen lopussa on myös lähdeviitteet. Uusia tutkimuksia ei ole, jotka kumoavat nuo ennen tehdyt tutkimukset!

Palataan aikaan ennen takinkääntäjiä!

Jouko Tuomisto THL

24.01.2021 18:42

On kaksi eri asiaa, selittääkö toksisuus sisäilmaoireita ja selittävätkö nyt käytössä olevat toksisuustestit sisäilmaoireita. Monitekijäisyys on asiallinen työhypoteesi, mutta sen kanssa kannattaa olla vähän varuillaan, kun katsoo lääketieteen historiaa. Pohjukaissuolihaavaa selitettiin kauan monitekijäisenä, siihen myötävaikuttivat mm. tulehduskipulääkkeet, stressi ja mahan liiallinen happamuus, kunnes vastoin kaikkien asiantuntijoiden odotuksia ja kiivaita vastaväitteitä osoitettiin, että se johtuu ensi sijassa Helicobacter pylori -infektiosta.

Hilkka Nivukoski

24.01.2021 15:14

…”THL korostaa oireiden monitekijäisyyttä nimenomaan perustuen kaikkeen saatavilla olevaan kirjallisuuteen, mukaan lukien tutkimukset, joissa on oikeasti mitattu toksiinien pitoisuuksia eli määrää.”
Jos kerran käytätte saatavilla olevaa kirjallisuutta, niin mihin vuoteen asti? Taitaa olla vain niitä ”home aiheuttaa toiminnallisen häiriön” ja ”jos joku oireilee hometalossa, on vika korvien välissä” ja ”vain joillekin ohimeneviä oireita ja joillekin astma”.

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *