Hyvinvointivaltio ja Euroopan unioni ovat professori Maurizio Ferreran mukaan huomattavin 1900-luvun jättämä institutionaalinen perintö. Tällä vuosisadalla näiden kahden instituution rinnakkainelo on ollut myrskyisää, mikä on näkynyt keskusteluissa Brexitistä tai ’puolalaisesta putkimiehestä’.
Perinteinen hyvinvointivaltio perustuu kansallisiin rajoihin, kun taas EU:n kantava aate on avautuminen, rajojen ylittäminen. Näiden lähtökohtien yhteensovittaminen ei ole ongelmatonta, mutta samalla yhä välttämättömämpää, jotta EU:n toimintakyky ja kansalaisten hyvinvointi kehittyisivät.
Sosiaalipolitiikka on ollut Euroopan unionissa alisteista talouspolitiikalle ja yhteisille sisämarkkinoille. Eurooppalaista sosiaalipoliittista lainsäädäntöä on kehitetty vain työntekijöiden vapaan liikkuvuuden edistämiseksi sekä muutamilla muilla aloilla naisten ja miesten tasa-arvon, syrjimättömyyden ja työsuojelun turvaamiseksi.
Ilman verotusoikeutta EU:ta voi olla vaikea nähdä todellisena sosiaalipolitiikan harjoittajana. Toistaiseksi sen kautta jaettavat rahat, kuten Euroopan sosiaalinen rahasto, ovat verrattain vaatimattomia.
Vaatimuksia sosiaalisesta Euroopasta on kuultu kuitenkin jo pitkään yhdentyvässä Euroopassa, vaikkei ’sosiaalisen Euroopan’ merkityksestä vallitsekaan yksimielisyyttä. Euroopan unioni on luotu rauhan ja vaurauden takaajaksi, mihin ajatus EU:n sosiaalipolitiikasta tuntuisi sopivan hyvin. Jäsenmaat ovat kuitenkin pitäneet tomerasti huolta, ettei sosiaalipolitiikka kuulu EU:n kompetensseihin, vaan siitä päätetään läheisyysperiaatteen mukaisesti jäsenmaissa – useissa tapauksissa tämä onkin tarkoituksenmukaista.
Sosiaalinen ulottuvuus vahvistuu
Viime vuosien talouskriisi on osoittanut, ettei yhteinen talousalue ja varsinkaan rahaliitto toimi, kun jäseninä on heterogeeninen joukko maita, joilla on erilaiset edellytykset selviytyä shokeista. Sosiaalipolitiikka investointina ja talouskasvun tukijana on saanut Euroopan komission mietinnöissä uutta painoarvoa lisäksi, kun eriarvoisuuden haasteet ovat nousseet globaalille agendalle.
Komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin puheista välittyy ajatus, ettei EU nouse epäluottamuksen suosta ilman vahvempaa sosiaalista ulottuvuutta, joka lisäisi EU:n olemassaolon oikeutusta unionin kansalaisten silmissä.
Juhliessaan 60-vuotiasta Rooman sopimusta maaliskuussa 2017 EU:n päämiehet sitoutuivat työskentelemään sosiaalisen ja solidaarisemman Euroopan puolesta. Myös Lissabonin sopimuksen 9. artiklassa säädetään, että ”unioni ottaa politiikkansa ja toimintansa määrittelyssä ja toteuttamisessa huomioon korkean työllisyystason edistämiseen, riittävän sosiaalisen suojelun takaamiseen, sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseen sekä korkeatasoiseen koulutukseen ja ihmisen terveyden korkeatasoiseen suojeluun liittyvät vaatimukset”.
Artikla tosin ei tainnut olla johtotähtenä, kun edellinen komissio navigoi unionia talouskriisin aallokossa. Kriisin hoidossa käytetyt lääkkeet entisestään heikensivät hyvinvointia pahimmissa kriisimaissa. Artikla on kuitenkin tärkeä, ja se edellyttää sosiaalisen huomioimisen kaikessa EU-politiikassa.
Sosiaalisten oikeuksien pilari hyvinvoinnin uusi viitekehys
Euroopan komissio julkaisi huhtikuun lopulla aloitteen Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista ja EU:n sosiaalisen ulottuvuuden tulevaisuudesta. Tavoitteena on ”kolmen A:n luokitus hyvinvoinnissa”. Suomalainen media ei ole uutta aloitetta juuri maininnut, saati analysoinut. Eikä se ole kertonut, ettei Suomen hallitus osallistunut vuoden 2016 aikana tehtyyn laajaan julkiseen konsultaatioon sosiaalisten oikeuksien pilarista.
Tämä on outoa, sillä voisi kuvitella, että Suomella, pohjoismaisella hyvinvointivaltiolla, olisi annettavaa Euroopan sosiaalisen ulottuvuuden kehittämisessä. Suomella voisi ajatella olevan jopa itsekkäitä syitä sosiaalisten standardien kohottamiseen kaikkialla EU:ssa, esimerkiksi oman kilpailukykynsä takaamiseksi. Komission sosiaalipoliittisena tavoitteena onkin ”ylöspäin suuntautuva lähentyminen”, eli erojen kaventuminen maiden välillä samalla, kun suoriutuminen sosiaalisilla mittareilla kaikkialla paranee. Tämä ehkäisisi sosiaalipolitiikan alasajoa markkinoiden ehdoilla tilanteessa, jossa jäsenmaat kilpailisivat toisiaan vastaan aggressiivisella verotuksella ja työntekijöiden oikeuksia heikentämällä.
Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilari ei velvoita jäsenmaita suoraan juridisesti, joskin pilarin alle lukeutuu myös direktiiviehdotuksia. Pilarilla on symbolisen arvon lisäksi käytännön merkitystä, kun se kokoaa yhteen 20 pääperiaatetta, jotka tukevat hyvinvointijärjestelmän sekä työmarkkinoiden oikeudenmukaisempaa ja tehokkaampaa toimintaa muuttuvassa maailmassa.
Pilarin pääperiaatteet jakautuvat kolmen teeman alle:
- mahdollisuuksien tasa-arvo ja pääsy työmarkkinoille,
- oikeudenmukaiset työolot ja
- sosiaaliturva ja osallisuus.
Uusi viitekehys auttaa komission mukaan monitoroimaan jäsenmaiden sosiaalista suoriutumista ja työelämän kehitystä, viemään eteenpäin kansallisia reformeja sekä toimimaan kompassina maiden välisessä lähentymisessä. Pyrkimyksenä on vahvistaa työllisyyttä ja hyvinvointia. Kuten sanottu, konkreettiset työkalut ovat jäsenmaiden kansallisilla tai aluehallinnoilla. Komissiolle jää suuntaviivojen maalailu ja lainsäädäntövalta niillä rajatuilla alueilla, joilla sillä on jo kompetenssia.
Sosiaalisen pilarin vaikutukset rajallisia
Ainakin Suomessa sosiaalisen pilarin vaikutukset voivat olla rajalliset, mutta välillä jäsenmaiden horisonttia on syytä laajentaa ja ymmärtää aloitteen merkitys koko EU:lle. Hyvinvoinnin ei tarvitse olla nollasummapeliä unionin alueella; päinvastoin, myös suomalaiset voivat monin tavoin hyötyä siitä, että heikoimmin kehittyneissä EU-maissa hyvinvointi kasvaa.
Maurizio Ferreran mukaan paluuta menneeseen ei ole: hyvinvointivaltio ja Euroopan unioni ovat kohdanneet toisensa ja molempien kohtalonkysymys on miten tulla toimeen keskenään. Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilari ei varmaankaan ratkaise kysymystä, sillä se on edelleenkin kiinni kansallisessa hyvinvointijärjestelmässä.
Juuri tällä hetkellä on vaikea uskoa uuden rajat ylittävän EU-sosiaalipolitiikan syntyyn, mutta hyvinvoinnin kohottaminen ja eriarvoisuuden vähentäminen niin EU-maiden sisällä kuin välillä on perustavanlaatuisen tärkeää EU:n sosiaaliselle eheydelle, EU-kansalaisten tulevaisuudenuskolle ja unionin kyvylle vastata yhä kompleksisempiin haasteisiin.
Lue lisää:
Komissio esittelee Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin. Tiedote 26.4.2017, Euroopan komissio
European Pillar of Social Rights. European Commission
The reflection paper on the social dimension of Europe. European Commission