Sosiaaliturvamallien ideoista on pitkä matka käytännön toteutukseen: esimerkkinä osallistumistulo

Millainen on hyvä tai ainakin nykyistä parempi sosiaaliturvajärjestelmä?

Sosiaaliturvaa uudistettaessa erilaiset järjestämistavat, kuten perustulo, perustili tai osallistumistulo, voivat kuulostaa valmiilta ratkaisuilta. Ne voidaan kuitenkin toteuttaa lukuisin eri tavoin.

Tästä konkreettisena esimerkkinä tarkastelemme osallistumistuloa.

Valloittava vaihtoehto?

Kansainvälisessä tutkimuskirjallisuudessa osallistumistulo kuvataan varsin valloittavana, suorastaan utopistisena vaihtoehtona. Kaikille, jotka osallistuvat yhteiskuntaan jollakin tavalla, syntyisi oikeus osallistumistuloon. Sosiaaliturvaetuuteen oikeuttavaa osallistumista ei rajattaisi siten aktiivisuuteen työmarkkinoilla.

Maailmalla osallistumistulo on esitetty keinona lisätä sukupuolten välistä tasa-arvoa, kun useimmiten naisten toteuttama hoiva saisi tunnustusta: lapsista, sairaista tai vanhuksista kotona huolehtiminen tunnistettaisiin yhteiskunnallisesti merkittäväksi toiminnaksi, kun se oikeuttaisi osallistumistuloon. Toisen ehdotuksen mukaan osallistumistulo voisi edistää vihreää siirtymää, kun kiertotaloudessa tehtävän työn voisi valita maapallon tuhoutumista ruokkivan fossiilitalouden työn sijaan.

Joillekin harkinnanarvoinen vaihtoehto saattaisi olla Euroopan unionin laajuinen osallistumistulo, jossa jokaisella olisi mahdollisuus olla vastavuoroisesti yhteiskunnassa mukana esimerkiksi hoitamalla lapsia, osallistumalla kiertotalouteen tai tekemällä jotakin muuta yhteiskunnallisesti hyödyllistä, jolloin syrjäytymisen ajatellaan vähenevän.

Nämä ajatukset eivät kuitenkaan muuntaudu itsestään käytännön ratkaisuiksi. Pikainen katsaus osallistumistulon sovelluksiin eri maissa osoittaa, että osallistumistuloa on toteutettu käytännössä hyvin eri tavoin. Käytännön sovelluksia yhdistää se, että niissä kohderyhmäksi on usein valikoitunut pitkään työttömänä olleet tai pitkäaikaistyöttömiksi määritellyt henkilöt.

Eroja on puolestaan siinä, miten etuuteen oikeuttavasta osallistumisesta päätetään tai mikä on suotavaa, oikeanlaista osallistumista. Käytännön sovellukset jäävät vielä kauaksi tutkimuskirjallisuudessa kuvatuista ajatuksista. Kristallinkirkasta ei ole sekään, mikä ylipäänsä on osallistumistuloa tai onko kyse velvoitteiden lisäämisestä vai vähentämisestä.

Piru piilee pykälissä

Osallistumistulon ideaalimallin tarkastelu ei paljasta sen heikkouksia ja vahvuuksia, koska lopulta sen vaikutukset riippuvat siitä, minkälaisen muodon se saa sosiaaliturvajärjestelmässä ja miten osallistumistuloon oikeuttava osallistuminen lainsäädännössä määritellään.

Osallistumistulon kohdalla, kuten sosiaaliturvassa yleisestikin, on väistämätöntä vastata muun muassa kysymyksiin: kenelle kyseinen oikeus kuuluu, mikä on etuuden rahamäärän taso, minkälaiset ovat etuuden saamisen edellytykset ja minkälaisia sanktioita käytetään – vain joitakin mainitaksemme. Sosiaaliset perus- ja ihmisoikeudet ja niiden tulkintakäytännöt asettavat ehdotettaville ratkaisuille reunaehdot; aivan mitkä tahansa ratkaisut eivät ole niiden valossa toteuttamiskelpoisia.

Osallistumistulon perusajatus, että kaikilla on annettavaa yhteiseksi hyväksi ja että kaikki voivat kykyjensä mukaan osallistua, jää helposti tyhjäksi, jos kohderyhmä tai tuloon oikeuttava osallistuminen rajataan lainsäädännössä kovin suppeaksi. Pahimmassa tapauksessa myönteiseksi tarkoitettu mahdollisuus muuttuu pakottavaksi tai rankaisevaksi toimeksi. Parhaassa tapauksessa ajatus siitä, että kaikki osallistuvat yhteiskuntaan kykyjensä mukaan, on aidosti osa tulevaisuuden sosiaaliturvaa.

Uusi järjestelmä rakentuu vaiheittain

Uutta sosiaaliturvajärjestelmää ei rakenneta puhtaalta pöydältä, vaan vanha järjestelmä väistämättä raamittaa uutta. Se ei myöskään synny hetkessä tai tule ikinä täysin valmiiksi. Yhteiskunnan ja turvan tarpeen muuttuessa myös sosiaaliturvan on muututtava.

Sosiaaliturvauudistuksessa kannattaa lähteä liikkeelle maltillisella, järjestelmää yksinkertaistavalla muutoksella nykyisiä perusturvaetuuksia yhdistämällä. Siihen olisi mahdollista yhdistää lisäksi osallistumistulon ideaa.

Sosiaaliturvan erilaisia järjestämistapoja selvitettäessä arvioidaan, minkälaisia vaikutuksia uudistuksella olisi esimerkiksi kotitalouksille, kansalaisten asemaan, yhdenvertaisuuteen, lapsiin ja sukupuolten tasa-arvoon, taikka työllisyyteen ja yrityksiin.

Maltillinen ja vaiheittainen eteneminen mahdollistaa päätöksenteon perustumisen tietoon, kun osauudistusten vaikutuksista saadaan dataa ja tutkimustietoa. Jos vaikutusarviot osoittautuvat vääriksi, voidaan tehdä korjausliikkeitä. Kuitenkin sosiaaliturvan suunnanmuutoksia ohjaavat aina poliittiset arvovalinnat ja valtasuhteet.