Sosiaali- ja terveyspalveluihin on jo pitkään toivottu yhtä mittaria, joilla asiakkaat ja potilaat voivat arvioida omaa terveyttään, toimintakykyään ja vointiaan.
Geneerisillä PROM-mittareilla (Patient-reported Outcome Measure) pyritään saamaan esille sote-asiakkaan oma kokemus siitä, miten hoito tai palvelu vaikuttavat hänen kokonaisvaltaiseen vointiinsa. Mittareiden toivotaan myös lisäävän palvelujen asiakaslähtöisyyttä ja mahdollistavan asiakas- tai potilasryhmien välisen vertailun eri tilanteissa.
Geneeriset itsearviointimittarit ovat lomakkeita, joiden kysymykset koskevat toimintakyvyn ja terveyden eri osa-alueita, kuten kipua, mielenterveyttä ja muiden ihmisten kanssa pärjäämistä. Digitaaliset lomakkeet ovat syrjäyttämässä paperiversiot – tosin paperilomakkeille vastaavat jatkossakin ne asiakkaat, joille digiasioiminen on vaikeaa.
Vaikka sote-palvelujen kehittämisessä tarvitaankin numeromuotoista tietoa, ei geneerisen itsearviointimittarin käyttö ja tiedon hyödyntäminen ole helppoa tai ongelmatonta.
Mittaritulos ei aina kerro totuutta hoidon vaikutuksesta
Onnistumiset hoidossa ja kuntoutuksessa eivät välttämättä näy geneerisen itsearviointimittarin tuloksissa. Tanssikuntoon saatu polvi ei enää rajoita menoa, mutta selkäkipu saattaa edelleen tehdä elämän hankalaksi – eikä geneerisen mittarin tulos kerro paranemisesta. Voi olla sattumaa, tuntuuko selkäkipu juuri vastaushetkellä. Työttömäksi jääminen tai läheisen kuolema voivat näkyä geneerisen mittarin tuloksessa, mutta niillä ei ole mitään tekemistä onnistuneen polven kuntoutuksen kanssa.
Johtajien käyttöön tuotetuista kaavioista saattaa puuttua niiden ihmisten tiedot, jotka eivät ymmärtäneet moniselitteisiä kysymyksiä. Tai olivat liian uupuneita vastaamaan. Tai joiden keskittymiskyky, luku- tai kielitaito eivät riittäneet vastaamiseen. Kaavioista saattaa herkimmin jäädä puuttumaan niiden ihmisten tiedot, joiden hoidon ja palvelujen tarpeet ovat suurimmat. Tai ihmisten, jotka eivät tarpeesta huolimatta päässeet hoidon tai palvelun piiriin.
Ketä ja mitä varten itsearviointitietoa kerätään?
Geneeriset itsearviointimittarit saattavat antaa tietoa, jota sote-palvelut eivät kykene hyödyntämään. Mittarivastaukset saattavat tuoda esille ongelmia, joiden edessä sote-ammattilainen on neuvoton: moniammatillista tai -alaista tukea ei aina ole saatavilla joko puuttuvien toimintamallien tai nykyisen taloustilanteen vuoksi.
Sote-palvelujen johtajilta kaivataan taitoa perustella mittarikysymyksiä ihmetteleville asiakkaille/potilaille ja mittareita kiireessä käyttäville ammattilaisille, miksi arkaluonteisia asioita kysytään ja miksi kysymyksiin kannattaa vastata. Saako polvikipupotilas apua myös muihin – ehkä hankalampiinkin – ongelmiinsa? Onko asiakkaalla edes mahdollisuutta keskustella vastauksistaan ammattilaisen kanssa? Mitä vastauksilla todellisuudessa tehdään ja minkälaisia tulkintoja johtajat niiden perusteella tekevät ihmisten elämästä, hoidon tai palvelun vaikutuksista, laadusta tai ammattilaisten työstä?
Johtajat palkitsevat ehkä niitä organisaatioita, joissa mittarituloksista piirretyt käyrät menevät oikeaan suuntaan. Vai kaipaavatko tukea eniten ne organisaatiot, joiden käyrät menevät huonompaan suuntaan? Onko huono asia, jos geneerisen mittarin käyrässä ei näy muutosta? Voihan olla, että asiakas- tai potilasryhmän tilanteessa realistinen tavoite ei ollutkaan kehitys parempaan, vaan heikentymisen hidastaminen tai tilanteen pysyminen ennallaan.
Näihin kysymyksiin vastaaminen saattaisi osaltaan edistää geneeristen mittareiden täyttöä ja käyttöä sote-palveluissa.
Lue lisää aiheesta:
Asiakkaan itsearviointiin perustuvien toimintakykymittareiden käyttö kuntoutuksen suunnittelun ja arvioinnin tukena. Kehittämishanke kahdeksalla hyvinvointialueella 2022–2023. Susanna McLellan ym. Työpaperi 21/2024, THL.