Pulaa tarvittavista sote-palveluista ja ammattilaisista sekä vaikeus houkutella uusia työntekijöitä alueelle? Joidenkin väestöryhmien haasteet palveluihin pääsyssä sekä pitkät odotusajat ja etäisyydet palvelujen saannin esteinä? Nämä ovat merkkejä sosiaali- ja terveydenhuollon katvealueista (engl. medical deserts), jotka ovat terveydenhuoltoon ja alan työvoimaan liittyvä Euroopan laajuinen haaste. Ilmiölle ei ole vielä vakiintunutta suomenkielistä nimeä, mutta on puhuttu katvealueista tai sote-erämaista [1].
Sosiaali- ja terveydenhuollossa huolta aiheuttavat väestön kasvava palvelutarve, pula henkilöstöstä sekä heikentyvä taloustilanne ja sen myötä palveluverkon kaventaminen. Palveluiden katvealueiden tunnistaminen ja keinot niiden vähentämiseksi voivat auttaa lain edellyttämien sote-palvelujen järjestämisessä ja yhdenvertaisen saatavuuden vahvistamisessa.
Katvealueiden vähentämiseksi tehtävä työ aloitettu
Katvealueisiin liittyvää työtä on tehty OASES-yhteistyöprojektissa, jonka tavoitteena oli kehittää sote-järjestelmien toimivuutta ja edistää sote-työvoiman saatavuutta Euroopassa. Hankkeessa keskityttiin erityisesti katvealueiden syiden ja ratkaisujen kartoittamiseen.
Projektissa tehdyssä katsauksessa [2] huomattiin, että vain harvassa maassa on tilastotietoa, jolla sote-palveluiden katvealueista saisi vertailukelpoista tietoa. Katvealueista havaittiin niiden sijaitsevan pääosin harvaanasutuilla ja vähemmän vaurailla alueilla. Suomi on tästä jonkinlainen poikkeus, sillä monikanavaisen terveydenhuoltojärjestelmän vuoksi julkisissa palveluissa esiintyy katvealueita myös kaupunkialueilla.
Katvealueiden ja henkilöstöpulan syiksi Euroopan tasolla tunnistettiin heikko työn organisointi, stressi, liialliset osaamisvaatimukset erityisesti pienillä klinikoilla, ammatillisen tuen puute ja rajalliset mahdollisuudet riittävän hoidon tarjoamiseen. Henkilöstöpula itsessään tuottaa ongelmallisen kierteen, kun henkilöstö ei halua hakeutua organisaatioihin, joissa on työvoimapulaa.
Katvealueisiin puuttuminen on mahdollista
Ammatillinen tuki, työn parempi organisointi ja palveluiden uudenlaiset tuotantotavat tunnistettiin keskeisiksi organisaatiotason keinoiksi vähentää katvealueita ja houkutella ammattilaisia. Työn organisoinnin osalta keskeistä on laadukkaampi johtaminen, työntekijöiden itsenäisyys ja työn joustavuus. Tukea työntekijöille voidaan lisätä etäkoulutuksen ja kollegoiden tuen avulla. Palkkaus on tietysti tärkeää, mutta myös muut tekijät, kuten palautteen saaminen hyvästä työstä, työn merkityksellisyys ja riittävä vaihtelu ovat oleellisia. Palvelujen järjestämistapojen muuttamiseen liittyvät digitaaliset palvelut sekä moniammatillisuuden ja ammattilaisten välisen työnjaon tukeminen.
Muita eri maissa ideoituja keinoja katvealueiden vähentämiseksi kuvattiin toisessa hankkeen raportissa [3]. Työvoimaa voidaan houkutella katvealueille erilaisilla kannusteilla. Korkeamman palkkauksen lisäksi konkreettisia taloudellisia hyötyjä ovat esimerkiksi asumisen tukeminen erilaisten verohyötyjen tai tukien kautta sekä edullisempi liikkuminen polttoaine- tai sähköautoedun kautta. Uusia opiskelijoita voidaan houkutella alalle esimerkiksi kansallisilla mediakampanjoilla ja tukemalla eri taustoista tulevia opiskelijoita.
Politiikkatoimilla ja sääntelyllä voidaan vähentää katvealueita esimerkiksi painottamalla katvealueita palveluntuottajien rahoituksessa, lisärahoituksella sote-palveluihin ja luomalla tai parantamalla sote-työvoimaan ja syrjäseutuihin liittyviä toimia ja ohjelmia.
Tietopohja ja tilannekuva kuntoon
Jotta vaikuttavia keinoja katvealueiden vähentämiseksi voidaan kehittää, tulee ensin saada tietopohja kuntoon. Katvealueiden sijainnit on tärkeä kyetä paikantamaan. Suomessa on alettu kehittää tiedonsaantia ja -käyttöä nykyisistä ammattilaisten määristä myös henkilöstötarpeen ennakointiin [4], mutta koottua tietoa tarvitaan myös alueellisista henkilöstötarpeista.
Katvealueiden vähentäminen edellyttää myös niiden taustasyiden tunnistamista eri näkökulmista. Optimaalisessa tilanteessa käyttöön otettavat keinot pureutuvat kaikkiin syihin katvealueiden takana, jotta alueen tilanne tulee huomioitua kokonaisuutena. Ammattilaisten saaminen alalle ei välttämättä helpotu, jos keskiössä ovat vain työtapojen tehostaminen tai alan opiskelupaikkojen lisääminen, jos syitä alan houkuttelevuuteen ja viihtyvyyteen ei kyetä parantamaan.
Tieto katvealueista käyttöön kansalliselle ja alueelliselle tasolle
Katvealueiden vähentäminen on otettava kansalliselle ja alueelliselle agendalle, jotta sote-palvelujen saatavuutta saadaan vähintään ylläpidettyä. Jo nyt tehtävää työtä täytyy edelleen kehittää sellaiseksi, että työntekijöitä saadaan houkuteltua sote-alalle ja että nykyiset työntekijät saadaan pysymään töissä.
Kansalliset politiikkatoimet ja sääntely ovat valtionhallinnon vastuulla, kun taas hyvinvointialueet voivat keskittyä ainakin henkilöstön pito- ja vetovoimaan sekä palvelujen organisointiin. Hyvinvointialueilla on mahdollisuus uudelleenorganisoida työtä ja työntekoa kehittämällä uudenlaisia palvelumalleja, kuten moniammatillista tiimityötä tai mahdollistamalla työn ja vapaa-ajan yhteensovittamisen erilaisilla työn joustoilla ja etätyömahdollisuuksilla.
Tietoa katvealueista ja keinoista, joilla niihin ja yleisesti henkilöstön saatavuuteen voidaan vaikuttaa, on olemassa – nyt se tulee vain hyödyntää.
Lue lisää:
1. Kalmi, R. (2023). Sote-erämaa voi nykyisin sijaita kaupungissakin – sosiaali- ja terveyspalvelujen katveita ja heikkoa saatavuutta ei pelasteta vain lentävillä lääkäreillä. Vaasan yliopisto. Uutishuone.
2. Huhtakangas, M. ym. (2023) D5.3 Report of the state of art of desertification in Europe and ways to mitigate desertification.
3. Kärkkäinen, E. ym. (2024) D5.4 Report of the sustainability of ways to mitigate medical desertification.
4. Sosiaali- ja terveysministeriö. Sote-henkilöstön riittävyyden ja saatavuuden tietopohja ja ennakointi.