Koronaepidemiaa on kuvattu suomalaisen sosiaaliturvajärjestelmän stressitestiksi. Sosiaaliturvauudistuksen näkökulmasta epidemian vaikutusten tarkastelu esimerkiksi etuuksien ja palveluiden osalta on tärkeää, sillä se tuo esiin järjestelmän aukkoja ja toisaalta myös sen vahvuuksia.
Mitä olemme oppineet tähän mennessä?
Suomessa on koronaepidemian aikana luotu kansainvälisesti vertailtuna vähän uusia etuuksia. Oletuksena on, että olemassa oleva sosiaaliturvajärjestelmä riittää kannattelemaan epidemian vaikutuksista kärsiviä.
Joustoja ja pieniä muutoksia on tehty olemassa oleviin etuuksiin, kuten laajentamalla työttömyysturva yrittäjille, tarjoamalla keväällä 2020 väliaikainen epidemiatuki lastaan kotona hoitaville ja yksinkertaistamalla toimeentulotuen hakua. Lisäksi jo ennen epidemiaa olemassa ollut tartuntatautipäiväraha on korvannut karanteenissa olevien ansionmenetystä.
Työttömyysturvan saajien määrä kasvoi merkittävästi vuonna 2020. Ansiosidonnaisen työttömyysturvan saajien määrä kasvoi 84 prosenttia ja Kelan työttömyysturvan saajien määrä 24 prosenttia. Koronaepidemian rajoitukset iskivät pahiten ravintola- ja matkailualaan, ja nuorten naisten perusturvan saajien määrä oli 30 prosenttia korkeampi edellisvuoteen verrattuna.
Toisaalta toimeentulotuen saajien määrä kasvoi vain viisi prosenttia edellisvuodesta, eivätkä luvut ole kääntyneet merkittävään nousuun vielä keväällä 2021. Tämä viittaa siihen, että ensisijaiset etuudet ovat pääsääntöisesti paikanneet hyvin ansionmenetyksiä korona-aikana.
Korona tuo esiin etuusjärjestelmän heikkouksia
Etuuksien osalta voidaan tutkimusten perusteella siis todeta, että sosiaaliturvajärjestelmä on tähän mennessä onnistunut verrattain hyvin. Sosiaaliturvauudistuksen näkökulmasta herää kuitenkin pari kysymystä.
Ensiksi monet korona-ajan lomautetuista ja työttömistä saivat vain peruspäivärahaa eivätkä ansiosidonnaista päivärahaa. He siis olisivat olleet työhistoriansa perusteella oikeutettuja korkeampaan työttömyysturvaan, mutta eivät tiedon puutteen tai muun syyn vuoksi ole kuuluneet työttömyyskassaan, mikä on ansiopäivärahan saamisen edellytys. Tämä käynnistää jälleen keskustelun työttömyysturvan uudistamistarpeista.
Toiseksi korona-aika toi näkyväksi myös etuusjärjestelmän heikkoudet muidenkin kuin perinteisissä työsuhteissa olevien kohdalla. Tällaisia ovat esimerkiksi kulttuuri- ja tapahtuma-alalla yleiset freelancerit ja kevytyrittäjät, jotka ovat koronaepidemian aikana mainittu yhtenä nykyisen sosiaaliturvajärjestelmän väliinputoajaryhmänä.
Esimerkiksi yrittäjät eivät ole voineet saada työttömyysturvaa töiden vähentyessä ja tulojen pienentyessä. Koronaepidemian aikana tilannetta on paikattu antamalla myös päätoimisille yrittäjille oikeus työmarkkinatukeen.
Henkilökohtaista palvelua tarvitaan edelleen
Kolmanneksi järjestelmän aukkoja paikantaessa katseet kohdistuvat myös palveluihin. Taloudellista tukea tarvitseville palvelut toimivat hyvin myös etänä, mutta etuuksien ja palveluiden heikko kytkös on korostunut henkilökohtaista tukea tarvitsevilla, kuten sosiaalityön tarpeessa olevien toimeentulotuen asiakkaiden tai mielenterveyspalveluita tarvitsevien kohdalla.
Sosiaalityöntekijöiden mukaan juuri ne ryhmät, joiden on koettu kärsineen eniten koronaepidemian aikana, ovat ne samat, joiden tarpeisiin ei ole kyetty riittävästi vastaamaan. Etuuksien ja palveluiden tukiverkosta putoaminen aiheuttaa pidempiaikaisia vaikeuksia monille jo valmiiksi heikommassa asemassa oleville.
Kun sosiaaliturvaa uudistetaan, hyvinvointivaltion viimeisenä turvaverkkona tulisi olla taloudellisen turvan lisäksi riittävät ja tarkoituksenmukaiset palvelut, joiden kautta ihmisiä pystytään tukemaan kokonaisvaltaisemmin. Tämä edellyttää myös entistä tiiviimpää palveluihin ohjaamista.
Millainen on Suomen sosiaaliturva ja miten ja miksi sitä pitää uudistaa? Blogisarjamme Uusi sosiaaliturva valottaa sosiaaliturvaa eri näkökulmista ja pohtii sen uudistamisen tarpeita ja ratkaisuja.
Mittavan sosiaaliturvauudistuksen valmistelu alkoi vuoden 2020 alussa. Valmistelua johtaa parlamentaarinen komitea, jonka työssä THL:n asiantuntijat ovat vahvasti mukana.
Lue lisää:
Eronen, Anne & Hiilamo, Heikki & Ilmarinen, Katja & Jokela, Merita & Karjalainen, Pekka & Karvonen, Sakari & Kivipelto, Minna & Knop, Jade & Londén, Pia (2021) Sosiaalibarometri 2021. Koronakriisi ja palvelujärjestelmän joustavuus. SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry, Helsinki.
Hetemaa, Tiina & Kannisto, Ritva & Knape, Nina & Ridanpää, Hannele & Rintala, Eija & Rissanen, Pekka & Suomela, Tuuli & Syrjänen, Taru (2021) Sosiaali- ja terveyspalvelut Suomessa 2019: Asiantuntija-arvio. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Jokela, Merita & Korpela, Tuija & Kivipelto, Minna & Jauhiainen, Signe (2021) Toimeentulotuen saajamäärät kasvoivat vähän: koronaepidemia toi esiin järjestelmän joustavuuden.
Jokela, Merita & Kivipelto, Minna (2021) Sosiaalityön ja toimeentulotuen riittämättömyys asiakkaiden näkökulmasta. Yhteiskuntapolitiikka 86(2): 190–200.
Kela (2021) Etuuksien saajat vuonna 2020. Koronamittarit-sivusto
Kuntaliitto (2021) Kuntatalouden tilastot.