Todennäköisyyttä joutua tapaturmaan on onnistuttu vähentämään monin tavoin muuttamalla työ-, vapaa-ajan-, asuin- tai liikenneympäristöä. Rakennustelineet, kevyen liikenteen väylät, liikenneympyrät, automaattisilla sammutuslaitteilla varustetut julkiset tilat, joustavat jääkiekkokaukaloiden reunamateriaalit tai lumien putoamisesteet katoilla ovat kaikki esimerkkejä fyysisessä ympäristössä tehdyistä muutoksista, joilla on voitu vähentää tapaturmavaaraa.
Tapaturman todennäköisyys vaihtelee suuresti eri väestöryhmien välillä. Globaalit erot kehittyneiden ja kehittyvien maiden välillä ovat suuret. Alueelliset erot Euroopassa ja Suomessa ovat myös hyvin tiedossa, samoin sukupuolten ja ikäryhmien väliset erot.
Kokonaiskuva tapaturmista ja eri väestöryhmien välisistä eroista on kuitenkin monimutkainen.
Erot ovat erilaisia lievissä ja vakavissa tapaturmissa
Vakavissa tapaturmissa on erittäin suuret sosioekonomisten ryhmien sekä miesten ja naisten väliset erot. Tapaturmassa kuollut työikäinen on yleisemmin mies, yksin asuva, vähän koulutettu, työtön. Ennenaikaiseen kuolemaan johtavilla tapaturmilla on voimakas yhteys alkoholin käyttöön ja elämäntapoihin. Myös tapaturman aiheuttama pysyvä toimintakykyä alentava vamma on yleisempi työntekijällä kuin toimihenkilöllä.
Liikunnan aikana syntyneet tapaturmat ja vammat ovat yleisempiä opiskelevilla nuorilla, korkeammin koulutetuilla ja miehillä. On kuitenkin viitteitä siitä, että sitkeä ero nuorten miesten ja naisten todennäköisyydessä joutua liikuntatapaturmaan olisi kaventumassa.
Terveydenhuollon neuvontaa ja hoitoa vaatineet tapaturmat ovat yleisempiä korkeamman koulutettujen äitien kouluikäisillä lapsilla. Tämä saattaa ainakin osaltaan johtua suuremmasta herkkyydestä tai paremmista mahdollisuuksista hakeutua hoitoon.
Tiedämme myös, että iäkkään riski vammautua tapaturmassa on moninkertainen lapseen verrattuna. Toisaalta iäkkäiden väestöryhmien välillä on eroja. Iäkkäille tyypilliset kaatumistapaturmat vaihtelevat muun muassa sukupuolen, iän ja synnyinmaan mukaan. Joidenkin tutkimusten mukaan sosioekonomiset erot iäkkäiden tapaturmissa näyttäisivät kaventuvan ja jopa katoavan, mitä vanhemmasta ikäryhmästä on kyse.
Mistä väestöryhmien väliset erot johtuvat?
Mekanismeja, jotka synnyttävät ja ylläpitävät väestöryhmien välisiä eroja tapaturmien ilmaantuvuudessa ei tunneta riittävän hyvin. Tiedetään, että käyttäytymiserot voivat selittää väestöryhmien välisiä eroja.
Esimerkiksi korkeammin koulutetut, pääkaupunkiseudulla asuvat äidit, isät ja heidän lapsensa käyttävät pyöräilykypärää useammin kuin vähemmän koulutetut tai Etelä-Pohjanmaalla asuvat.
Terveyseroja voivat selittää myös erot väestöryhmien toiminnassa. Tyypilliset miesten kotityöt altistavat tapaturmille enemmän kuin naisten kotityöt. Liikunnassa ei voi joutua tapaturmaan, jos ei harrasta liikuntaa. Liikunnan rajoittaminen ei ole kuitenkaan keino ehkäistä tapaturmia.
Väestöryhmien välisiä eroja voi myös selittää, että eri ryhmät altistuvat vaaratekijöille eri tavoin. Rakennustyömies altistuu virkamiestä enemmän tapaturmille työpaikallaan. Valtatien penkalla maaseudulla pyöräilevä koululainen altistuu lähiön pyörätiellä polkevaa lasta suurempaan vaaraan.
Erojen kaventamiseksi on kavennettava eroja tapaturmille altistumisessa
Erojen kaventamiseksi ei riitä, että keskitytään lasten, lapsiperheiden, nuorten, työikäisten ja iäkkäämpien henkilöiden elintapoihin ja käyttäytymiseen. Sen sijaan on tärkeätä muuttaa ympäristöä siten, että se on turvallinen kaikille ihmisille.
Käytännössä tapaturmaerojen vähentäminen tarkoittaa, että selvitetään, voidaanko tapaturman riskiryhmään kuuluvien turvallisuutta parantaa muuttamalla ympäristöä. Konkreettiset toimet vaihtelevat väestöryhmän ja tapaturmatyypin mukaan.
Toimenpiteinä voivat olla paloturvalliset tekstiilit päihdeongelmaisten koteihin, muistiongelmaisten kotiin integroidut huomaamattomat hälytysjärjestelmät, ajastimella varustetut sähkölaitteet, esteettömät, hyvin valaistut ja hoidetut kulkuväylät tai kevyen liikenteen väylien rakentaminen lisää. Mahdollisuuksia on paljon.
Väestöryhmien tuloerojen kasvaessa on vaarana, että myös erot elinympäristöjen turvallisuudessa lisääntyvät.
Kun haetaan keinoja kaventaa väestöryhmien välisiä eroja, on tunnettava yksityiskohtaisesti, miten tapaturmat syntyvät, ja mitkä mekanismit synnyttävät väestöryhmien välisiä eroja. Näiden erojen kaventaminen ja altistumisen vähentäminen tulee näkyä nykyistä enemmän tapaturmien ehkäisyn strategiavalinnoissa.
Lisää tietoa: