Suomessa juridisen sukupuolen korjaamista ja sukupuolen korjaushoitoja säätelee laki transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta eli ns. translaki ja siihen liittyvä asetus. Nykyinen lainsäädäntö sukupuolen korjaamisesta on vanhentunut auttamattomasti. Lainsäädäntö loukkaa transihmisten perus- ja ihmisoikeuksia sekä vaarantaa heidän hyvinvointinsa.

Mistä sukupuolen korjaamisessa on kyse?

Suomessa on tällä hetkellä kaksi juridista sukupuolta, nainen ja mies. Sukupuolen fyysinen kehitys ja sukupuolen kokeminen voivat kuitenkin vaihdella. Ristiriita voi aiheutua esimerkiksi siitä, että ihminen itse kokee sukupuolensa olevan eri kuin se, joksi hänet on syntymässä määritelty tai lapsena kasvatettu.

Kokemukset sukupuoliristiriidasta ovat yksilöllisiä ja vaihtelevia. Osa sukupuoliristiriitaa kokevista henkilöistä haluaa korjata juridisen sukupuolen vastaamaan sukupuoli-identiteettiään, osa kokee tarvetta korjata sukupuoltaan korjaushoitojen avulla ja osa haluaa näitä molempia. Vuosittain noin 200–300 henkilöä hakeutuu sukupuolenkorjausprosessiin. Prosessin tuloksena on mahdollista saada juridinen vahvistus omaksi kokemalleen sukupuolelle ja halutessaan lääketieteellisiä hoitoja kehon ominaisuuksien korjaamiseen.

Seksuaalioikeudet kaikille kuuluvia ihmisoikeuksia

Seksuaalioikeudet pitävät sisällään kaikkien ihmisten oikeuden toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan ja sukupuoltaan – ilman pakottamista, riistoa tai väkivaltaa. Oikeuksiin sisältyy esimerkiksi oikeus kehon koskemattomuuteen, itsemääräämisoikeus ja oikeus päättää lasten hankinnasta.

Tällä hetkellä juridisen sukupuolen korjaaminen Suomessa edellyttää toimenpiteitä, joita Amnesty Internationalin raportti pitää ihmisoikeusrikkomuksina, ja jotka ovat ristiriidassa yksilön perusoikeuksien kanssa. Laissa edellytetään täysi-ikäisyyttä, naimattomuutta ja lääketieteellistä selvitystä siitä, että henkilö pysyvästi kokee kuuluvansa vastakkaiseen sukupuoleen, elää tämän mukaisessa sukupuoliroolissa ja on lisääntymiskyvytön.

Räikeimmät epäkohdat liittyvät lisääntymiskyvyttömyys- ja naimattomuusvaatimuksiin, joista Suomi on saanut huomautuksen Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetulta. YK:n raportissa sukupuolen korjaamisen liittyvä tahdonvastainen sterilointi luokitellaan kidutukseksi sekä epäinhimilliseksi ja halventavaksi kohteluksi. Kaiken kaikkiaan prosessi sukupuolen juridiseen vahvistamiseen on liian pitkä, kestäen jopa useita vuosia.

Monet edellä kuvatuista epäkohdista poistuvat, jos juridisen sukupuolen vahvistaminen erotetaan lainsäädännössä hoitojärjestelmästä ja lääketieteellisistä vaatimuksista. Nykyään sukupuolen korjaamiseksi vaadittua hoitoprosessia tulee tarkastella kriittisesti, jotta voidaan turvata transihmisten kunnioittava kohtelu. Uudistusten myötä olisi mahdollista purkaa rakenteellista syrjintää ja pitkään vallalla olleita yhteiskunnallisia ennakkoluuloja.

Kyse on tahdosta, ei rahasta

Transihmisten hyvinvointia tulee edistää yhteiskunnallisin toimin. Etenkin transnuoret voivat usein huonosti. Yli 80 prosenttia heistä on kokenut häirintää, ja masennusoireet sekä itsetuhoajatukset ovat hätkähdyttävän yleisiä, kertoo Katarina Alangon tutkimus. Transihminen, joka ei voi ilmaista sukupuoltaan, ei yleensä ole tyytyväinen omaan terveydentilaansa. Tieto tästä velvoittaa meitä edistämään tasa-arvoisia yhteiskunnallisia käytäntöjä transihmisten syrjinnän lopettamiseksi.

Vasta työnsä aloittaneen eduskunnan tulee pikaisesti korjata translaki vastaamaan nykyisiä länsimaalaisia ihmisoikeuskäsityksiä.

Translain uudistaminen on kiitollinen työ eduskunnalle, sillä sen toteuttaminen ei juuri vaadi taloudellisia resursseja. Sukupuolen korjausprosessin yksinkertaistaminen toisi todennäköisesti pikemminkin säästöjä – samalla kun se varmistaisi transihmisten kunnioittavan ja ihmisarvoisen kohtelun. Uuden eduskunnan on syytä ryhtyä rohkeasti luvattuihin uudistustalkoisiin, sillä meillä jokaisella on oikeus parhaaseen mahdolliseen terveyteen ja hyvinvointiin.

Lain uudistuksen käytännön vaikutukset koskevat henkilökohtaisesti vain pientä joukkoa suomalaisia, mutta kaikkien ryhmien ihmisoikeuksien toteutuminen kuuluu meille kaikille.

Lue lisää:

THL:n lausunto translaista, 20.8.2014

Edistä, ehkäise, vaikuta – Seksuaali- ja lisääntymisterveyden toimintaohjelma 2014–2020. THL, Opas 33/2014

Sukupuolen oikeudellisen vahvistamisen edellytykset. Työryhmän loppuraportti. STM 2015
Seksuaalioikeudet

Kommentit

Ei ole pakkosteriloituja

07.10.2019 16:58

Transihmisten hormonihoidon sivuvaikutuksena on ehkäisy ja jos hormonihoidon lopettaa, hedelmällisyys voi palautua viiveellä.
Translain soveltaminen ei siis vaadi pysyvää lisääntymiskyvyttömyyttä.
Suomessa transmies on synnyttänyt kaksi lasta keskeytettyään hormonihoidon.
Hormonihoidon käyttö on vapaaehtoista, kuten myös leikkaukset.
Pakkosteriloinnista puhuminen on harhaanjohtavaa, koska sterilisaatio ei ole pakollinen ja ketään ei ole steriloitu transsukupuolisuuden perusteella.

Anna Heino THL

12.09.2019 12:05

Vuonna 1970 voimaantullut steriloimislaki ei erikseen tunnista lääkkeellistä lisääntymiskyvyttömyyden aiheuttamista steriloinniksi, vaan lain säätämisen ajankohdan tulkinnan mukaisesti käsittelee sterilointia fyysisenä toimenpiteenä, jossa pysyvä lisääntymiskyvyttömyys saavutetaan esimerkiksi katkaisemalla siemenjohdin tai munajohdin tai asettamaan esimerkiksi ns. klipsi munajohtimeen. THL:n ylläpitämä steriloimisrekisteri pohjautuu tähän steriloimislain määritelmään.

Maailma ja steriloimismenetelmät sekä -käytännöt ovat muuttuneet lain säätämisen jälkeen eikä laki kaikilta osin enää kuvasta nykyistä tilannetta. Myös muita lainsäädännön määrityksiä (esim. steriloimisen perusteita) on usein pidetty jo osittain vanhentuneina.

Vaikka steriloimislaki ei vaadi transihmisiltä lisääntymiskyvyttömyyttä, vaatii sukupuolen vahvistamista ohjaava lainsäädäntö (Laki transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta) lisääntymiskyvyttömyyden osoittamista. Vastentahtoisen lisääntymiskyvyttömyyden vaadetta voidaan pitää kohtuuttomana riippumatta siitä mihin lakiin se pohjaa.

Vaikka lain muutoksilla ei aina ole suuria käytännön vaikutuksia, ei niiden periaatteellisia vaikutuksia tule väheksyä, sillä lainsäädäntö kuvastaa aina yhteiskunnan arvoja.

Ei ole pakkosteriloituja

26.08.2019 16:38

Suomessa ei vaadita transihmisiltä sterilisaatiota.
Translain lisääntymiskyvyttömyysvaatimus on täyttynyt useimmiten kehoa muokkaavan hormonihoidon sivuvaikutuksena.
THL:n rekisteriin ei ole raportoitu yhtään sterilisaatiota transsukupuolisuuden perusteella koko lain voimassaoloaikana 2003 alkaen.
Rekisterissä ei näy, jos joitakin transihmisiä on steriloitu muilla perusteilla, kuten yli 30-v ikä, kolme lasta tai terveyssyyt.
Lisääntymiskyvyttömyysvaatimuksen poistolla on periaatteellinen merkitys. Käytännön vaikutus on vähäinen.

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *