Vanhempien aiemmat traumakokemukset ovat monien raskaus-, synnytys- ja vauva-ajan eli perinataaliajan haavoittuvuustekijöiden taustalla. Kokemukset tunnistetaan palveluissa riittämättömästi.
Ensimmäiset 1000 päivää raskauden alusta alkaen ovat erityisen merkittäviä ihmisen loppuelämän kehityksen kannalta. Traumakokemusten ja niiden haittavaikutusten tunnistaminen ja huomioiminen perinataalipalveluissa ehkäisisi ylisukupolvisia riskejä ja mahdollistaisi turvallista synnytykseen ja vanhemmuuteen valmistautumista.
Perinataaliaika on mahdollisuus, jolloin lähes kaikki vanhemmat ovat palveluiden piirissä. Auttava kohdatuksi tuleminen ja traumaperäisissä haasteissa saatu apu voivat olla vanhemmalle uudenlainen ja korjaava ihmissuhdekokemus.
Vanhempien traumakokemukset hankaloittavat synnytykseen ja vanhemmuuteen valmistautumista
On melko tavallista, että lasta odottavat vanhemmat ovat altistuneet lapsuudessaan haitallisille kokemuksille (Adverse Childhood Experiences, ACEs). Erityisen haitallisia ovat traumatisoivat laiminlyönti- ja kaltoinkohtelukokemukset, jotka sijoittuvat lapsuuden kiintymyssuhteisiin. Myös aikaisempiin raskauksiin ja synnytyksiin liittyvät traumakokemukset voivat hankaloittaa raskaus-, synnytys- ja vauva-aikaa.
Traumataustaisilla odottajilla on muita enemmän mielenterveysoireita, synnytyspelkoa, huonoja synnytyskokemuksia ja ennenaikaisia synnytyksiä. Traumakokemukset ovat myös tavallisia lapsiperheiden huono-osaisuuden ja vanhempien päihdeongelmien taustatekijöitä. Lapsuudessaan traumatisoituneet odottajat ovat myös muita alttiimpia väkivallalle parisuhteissaan.
Traumaoireiden tunnistaminen auttaa synnytykseen ja vauvan tuloon valmistautumista
Vanhempien traumaperäiset oireet voivat aktivoitua uudelleen tai lisääntyä raskausaikana. Oireet voivat hankaloittaa merkittävästi synnytystä ja vauva-aikaa. Neuvolakäynnit, tutkimukset ja synnytys voivat toimia traumalaukaisijana.
Vanhempien voi olla vaikea turvautua ammattilaisiin tai kertoa vaikeuksistaan. Ammattilaisten aloitteellisuus traumakokemusten ja -oireiden tunnistamisessa auttaa vanhempaa valmistautumaan synnytykseen ja vauvan tuloon.
Traumaymmärrys tukee varhaista vanhemmuutta ja vuorovaikutusta
Traumatisoitumiseen liittyvät haasteet voivat vaikeuttaa vanhemmuutta sekä vauvan ja vanhemman vuorovaikutusta. Vanhempi ei välttämättä tiedä, että vaikeudet ovat traumaperäisiä, vaan voi syyttää niistä itseään.
Tieto traumatisoitumisen aiheuttamista lisähaasteista vanhemmuuteen auttaa itseymmärryksessä. Moniammatillinen tuki vanhempien kuormituksen helpottamiseksi on tärkeää säätelykyvyltään hauraammille vanhemmille. Traumafokus vanhemmuutta tukevissa palveluissa antaa toivoa: haastavia tilanteita voidaan tunnistaa ja vanhempaa sekä vauvaa auttavia taitoja voidaan opetella.
Monialaisen yhteistyön avulla sujuvia palveluita
Traumatietoisissa perinataalipalveluissa ammattilaisilla on tietoa traumatisoitumisen yleisyydestä, taitoja tunnistaa ja kohdata traumaoireista kärsiviä vanhempia sensitiivisesti sekä työskennellä tavoilla, jotka ehkäisevät uudelleentraumatisoitumista palveluissa.
Ammattilaiset tarvitsevat koulutusta traumatisoitumisen merkityksestä perinataaliajalla ja muuta tukea, kuten työnohjausta. Muutoksen ei tule jäädä yksittäisten ammattilaisten vastuulle, vaan traumatietoisuutta tarvitaan myös perinataalipalveluiden kehittämisessä ja johtamisessa.
Inhimillisesti ja taloudellisesti on kustannustehokkaampaa ennaltaehkäistä kuin korjata. Siksi tarvitsemme mieluiten jo raskausaikana alkavaa traumatietoisuutta perheiden palveluihin.