Timo esittelee kirjoituksensa, video 1’30
Oloni oli kuin kaninkoloon pudonneella Liisalla Ihmemaassa. Komealta kuulostavat sanat lausuttiin ääneen. Tällä kertaa ne eivät olleet ”evidenssi” tai ”validiteetti”, vaan ”uutuusarvo” ja ”liiketaloudellinen hyödynnettävyys”. Jos tutkimus ei raadin mielestä ole liiketaloudellisesti hyödynnettävää, kannustetaan tutkijoita avoimesti ideoimaan yrityslähtöisiä projekteja, joiden tueksi suositellaan pienimuotoista tutkimusta.
Arvoasetelma tässä tuotteistamisen ihmemaassa on varsin selvä. Tutkimus palvelee tuotteistusta. Valinta on tietoinen, ja se on strateginen. Että tuote myy, on tärkeintä, tieteellinen tieto ja näyttö tuotteen tueksi ovat vähemmän tärkeitä.
Tieteessä tutkitaan ja kerätään tietoa. Tieteen tuote on uusi tieto. Tietoa täytyy koetella, kumota tai vahvistaa. Näin tieteessä syntyy näyttö. Se syntyy vähitellen, datakerros datakerrokselta. Toistettavuus lisää luotettavuutta. Yksi tutkimus ei vielä ole asian koeteltu näyttö. Tarvitaan useampi tutkimus sekä riippumatonta tietoa. Näytön hankkiminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Liiketaloudelle valitettavasti, mutta tieteelle onneksi.
Näytön perusteella voidaan alkaa suunnitella tuotetta. Uutta tuotetta koetellaan, sen pätevyys vahvistetaan tai sitten se kumotaan. Näin tieteessä syntyy tuote, jota voidaan myydä. Tieteen tuotteita ei kuitenkaan ole pakotettu myytäviksi. Niiden ei ole pakko toimia sampoina.
Matka sinne …
Tieteeseen perustuvia ideoita tai innovaatiota kannustetaan, arvioidaan ja rahoitetaan nykyisin myös liiketaloudellisin perustein. Etenkin terveysväittämiä sisältävien tuoteideoiden soisi tällöin saavan asiantuntevan tieteellisen arvioinnin jo ennen rahoituspäätösten tekoa.
On julkisia rahoituslähteitä, joissa rahahanat on avattu silloinkin, kun hakijoilla on rahoituksesta päättäville tarjottavanaan vain testaamaton idea, mutta jo valmis tuote. Entä jos tuo tuote ei lopultakaan ole ’totta’? Joku voi kysyä, haittaako se, jos tuote kuitenkin myy?
Perusteet tuotteen idealle on voitu ottaa yksinkertaisesti ’hatusta’. Tai sitten ne on voitu löytää jostain jo vanhastaan käytössä olevasta tuotteesta välittämättä tieteen lainalaisuuksista ja piittaamatta oman tuotteen mahdollisista mahdottomuuksista.
Mutta, tosiaan, tärkeintähän olikin patentti, tuote ja liiketaloudellinen hyöty. Ketä siis jaksaa kiinnostaa, onko tuote ’totta’, jos se kerran myy ja tuo työpaikkoja? Onko tämä perustelu, joka oikeuttaa tuotteen kuin tuotteen tulon markkinoille? Onko se sanoma, jonka haluamme kuulla
… ja takaisin
Tuotteen tuomisessa markkinoille on ollut ensisijaista osoittaa tuotteelle käyttötarkoitus. Tuotehan on tarkoitettu käytettäväksi, ostettavaksi. Osalle tuotteista tieteellisen näytön vaatimukset ovat olleet niukat. Niinpä markkinoilla saattaa edelleen olla terveydenhuollon laitteita tai tarvikkeita, joita ei ole lainkaan tutkittu niille ilmoitetussa käyttötarkoituksessa ennen kuin ne on tuotu markkinoille.
Tuotteilta vaaditaan tuoteteknistä turvallisuutta ja suorituskykyä. Mutta ne ovat eri asioita kuin kyseiseltä terveydenhuollon alalta koulutuksensa saaneiden suorittama kliininen arviointi, ja alalta kertynyt näyttöön perustuva, koeteltu tieteellinen tieto.
Siten tällaisten tuotteiden pätevyydestä, tehosta tai mahdollisista haitoista ei välttämättä ole olemassa mitään tieteellistä tietoa ennen kuin ne ovat jo markkinoilla. Nämä porsaanreiät olisi tuotteistamisessa paikattava.
Toki myös tiedettä tuloksineen voi saattaa markkinoille erilaisina tuotteina, mutta tuotteistaminen ei ole tieteessä itsetarkoitus. Totuus on.