Hyvinvoinnin turvaaminen ja lisääminen ovat yleisesti hyväksyttyjä tavoitteita sekä yksilöille että yhteiskunnille. Hyvinvoinnin voi kuitenkin määritellä ja jäsentää monin eri tavoin.
Taloudellisen kehityksen on nähty usein heijastavan yleistä hyvinvointia. Tutkimusten valossa tulojen lisääntyminen on yhteydessä esimerkiksi onnellisuuden kasvuun, mutta tämä yhteys on moniselitteinen sekä yksilön että yhteiskunnan tasolla. Lisäksi ekologisten kriisien arkipäiväistyminen sekä sosiaalisten ongelmien kuten eriarvoisuuden ja yksinäisyyden lisääntyminen pakottavat aikaisempaa laaja-alaisempaan hyvinvoinnin tarkasteluun.
Kestävän hyvinvoinnin teoriaa ovat kehittäneet Erik Allardtin työhön perustuen tutkijat kuten Hirvilammi ja Helne sekä Martela. Kestävän hyvinvoinnin teorian uusimmassa versiossa hyvinvointi jaetaan neljään eri ulottuvuuteen. Ensimmäisellä (having) viitataan tarpeisiin, jotka vaativat aineellisia resursseja (esim. elinympäristö, tulot). Toisella (loving) tarpeeseen muodostaa vastavuoroisia, välittäviä ihmissuhteita. Kolmannella (doing) viitataan tarpeeseen kokea merkityksellisyyttä, autonomiaa ja osallisuutta. Neljäs ulottuvuus (being) viittaa sisäiseen kokemukseen ja arvioon omasta hyvinvoinnista, mukaan lukien terveydestä ja elämäntyytyväisyydestä.
Kestävän hyvinvoinnin teoriassa talous on yksi hyvinvoinnin mahdollistajista, mutta teoria korostaa sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden ensisijaisuutta.
Kestävä hyvinvointi on erilaista eri elämänvaiheissa
Miten julkisen politiikan keinoilla voidaan edistää hyvinvointia eri elämänkaaren vaiheissa? Tätä olemme tarkastelleet hyvinvointitaloudellisten vaikutusten arviointimekanismi -hankkeen tutkimuksissa ja soveltaneet kestävän hyvinvoinnin näkökulmaa eri tavoin
Sijaishuoltoa käsittelevässä tutkimuksessa olemme pureutuneet siihen, mitkä tekijät elämänkulussa suojaavat sijoitettuna olleen hyvinvointia nuorina aikuisina. Koulutus ja työllisyys ovat yhteydessä korkeaan hyvinvointiin, kun hyvinvoinnilla viitataan aineellisiin resursseihin (having) ja autonomiaan (doing). Sosiaalinen hyvinvointi taas on yhteydessä perheellistymiseen (loving) ja mielenterveys yleiseen hyvinvoinnin kokemukseen (being).
Olemme myös etsineet hyvinvoinnin heikentymiseltä suojaavia tekijöitä. Työn ja opiskelun ulkopuolella olevia nuoria koskevassa tutkimuksessa on selvitetty vanhempien työmarkkina-aseman sekä palveluiden ja etuuksien yhteyttä työn ja opiskelun ulkopuolelle jäämiseen. Ehkäisevää toimeentulotukea koskevassa tutkimuksessa puolestaan selvitettiin, voidaanko sitä myöntämällä vähentää pitkäaikaista toimeentulotuen käyttötarvetta. Työ, opiskelu ja toimeentulotuesta irtipääseminen liittyvät materiaaliseen hyvinvointiin, mutta parannukset aineellisiin resursseihin voivat myös tukea mahdollisuuksia osallistua ympäröivään yhteiskuntaan ja sosiaalisiin suhteisiin (loving) sekä vahvistaa yksilön aktiivista toimijuutta (doing).
Kestävän hyvinvoinnin teoriaa on käytetty tässä hankkeessa myös eri palveluiden sisällön hyvinvointihyötyjen arvioimiseen. Työttömien hyvinvointia koskevassa tutkimuksessa pureudutaan laadullisin menetelmin työllisyyspalveluiden aktivointitoimiin osallistuneiden subjektiivisiin hyvinvointikokemuksiin. Työttömyyden on aikaisemmassa tutkimuksessa todettu olevan yhteydessä moniulotteisiin hyvinvointivajeisiin liittyen sosiaalisiin suhteisiin (loving) ja yksilön aktiiviseen toimijuuteen (doing). Tämän takia toimia tarkastellaankin työttömyyden aikaisen hyvinvoinnin tukemisen kautta. Iäkkäiden hyvinvointia tarkastellaan hyvinvointialueiden järjestämän kuntouttavan päivätoiminnan nykytilanteen kartoituksen kautta. Toiminnan avulla tavoitellaan esimerkiksi asiakkaan yksinäisyyden lieventämistä (loving) ja toimintakyvyn tukemista (being ja doing), mutta kansallista määritelmää sillä ei ole; nykytilanteen kartoitus on ensimmäinen askel sellaisen laatimiseksi.
Hankkeen osatutkimukset osoittavat, että kestävän hyvinvoinnin näkökulma tarjoaa arvokkaan viitekehyksen hyvinvointitaloudellisen tietopohjan kehittämiseen ja politiikkatoimien hyvinvointiulottuvuuksien arviointiin. Tämä lähestymistapa huomioi niin aineelliset tarpeet kuin sosiaaliset ja yksilölliset ulottuvuudet, mahdollistaen kokonaisvaltaisemman ymmärryksen hyvinvoinnista. Tutkimuksen ja keskustelun jatkaminen aiheesta onkin olennaista, jotta voimme edistää kaikkien hyvinvointia kestävästi ja oikeudenmukaisesti.
Kirjoittajat toimivat tutkijoina Hyvinvointitaloudellisten vaikutusten arviointimekanismi -hankkeessa (2022–2024). Hankkeessa kehitetään hyvinvointitaloudellista tietopohjaa ja politiikkatoimien laajat hyvinvointivaikutukset huomioivaa vaikutustenarviointia tapaustutkimusten avulla.
Tutkimus on tehty Suomen kestävän kasvun ohjelmassa (RRP). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on saanut rahoitusta Kestävän kasvun ohjelmaan EU:n kertaluonteisesta elpymisvälineestä (Next GenerationEU).
Lue lisää:
- Korhonen, S., Malkamäki, M., & Iivonen, S. (2024). Kohti kestävää hyvinvointia: Hyvinvointitaloudellinen näkökulma kansalliseen politiikkaohjaukseen Suomessa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL. Hirvilammi, Tuuli, ja Tuula Helne. 2014. ”Changing Paradigms: A Sketch for Sustainable Wellbeing and Ecosocial Policy”. Sustainability 6 (4): 2160–75
- Martela, Frank. 2024. ”Being as Having, Loving, and Doing: A Theory of Human Well-Being”. Personality and Social Psychology Review. 1–26
- Hyvinvointitaloudellisten vaikutusten arviointimekanismi -hanke (Hyvinvointitaloudellisten vaikutusten arviointimekanismi -hanke – THL)