Työpajat ja lastensuojelun jälkihuolto tukevat nuorta kohti itsenäistä elämää

Nuorten työpajatoiminnalla on paikkansa keskeisissä nuorten palveluissa, osana koulutusta, työelämävalmennusta, nuorisotyötä sekä kuntoutusta. Osalle nuorista työpajat ovat heidän elämäntilanteessaan ainoa mahdollinen päivittäinen palvelu, paikka, joka tarjoaa tukea oman suunnan löytämiseen ja voimavarojen vahvistamiseen. Työpajat ovat merkittäviä pysähtymisen ja oman suunnan etsimisen paikkoja myös monille lastensuojelun jälkihuollon piirissä oleville nuorille, joista iso osa on ilman peruskoulun jälkeistä tutkintoa tai muuten työn ja koulutuksen ulkopuolella.

Tarkastelin vuosina 2022–2024 nuorten työpajatoiminnan yhteiskunnallista tehtävää, erityisesti sitä, millaisena se näyttäytyy työpajavalmentajille itselleen. Tätä varten tein ryhmähaastatteluja neljällä erilaisella työpajalla, Kuopiossa, Kajaanissa, Turussa ja Jyväskylässä. Oli kiinnostava kuulla valmennustyötä nuorten parissa tekeviltä, millä tavoilla he nuoria valmentavat, mitä he työllään tavoittelevat ja millaisia moraalisia perusteita he työlleen antavat. Näitä asioita nostan esille tutkimusraportissani: Nuorten työpajatoiminnan tehtävä yhteiskunnassa – Valmentajien näkökulma.

Työpajatoimintaan osallistuu nuoria, jotka tarvitsevat tukea sosiaaliseen vahvistumiseen sekä koulutus- ja työelämäpolkujen löytämiseen. Kaikille tarjolla oleva koulutus- ja työelämäohjaus ja työvoimapolitiikka sanktioineen ei heidän kohdallaan ole tuottanut toivottua tulosta, eli tarvitaan pehmeämpiä, vapaaehtoiseen osallistumiseen perustuvia, myönteisiä kokemuksia kerryttäviä, yksilöllisiin tarpeisiin ja vahvuuksiin pysähtyviä sekä yhteisöllistä tukea tarjoavia palveluja. Tähän nuorten työpajojen yhteiskunnallinen tehtävä paikantuu. Jos nuorella ei ole voimavaroja työhön ja koulutukseen, suoraviivainen niihin ohjaaminen tuottaa uusia epäonnistumisen kokemuksia. Tarvitaan siis malttia ja tutkimuksessani esiin tulleita valmentajan ”tuntosarvia” sekä oikea-aikaista nuoren tukemista ”epämukavuusalueelle”, kartuttamaan opiskeluissa ja työelämässä tarvittavia taitoja.

Aiempi tutkimus on osoittanut, että nuorilähtöisyyden ihanteet ja yhteiskunnan pyrkimykset saada kaikki nuoret työelämään limittyvät nuorten työpajatoiminnassa. Työpajoilla on koulutuksellinen, palkkatyöhön sosiaalistava sekä hyvinvointia tukeva tehtävä (Komonen 2008). Lisään tutkimukseni perusteella tehtäviin myös epävarmaan tulevaisuuteen valmentavan tehtävän sekä tarvittavien palvelujen piiriin saattavan tehtävän. Nämä tehtävät ovat 15 vuodessa korostuneet monenlaisen epävarmuuden, kriisitietoisuuden sekä mielenterveyden haasteiden lisääntyessä. Työpajoilla onkin edelleen tarvetta ja halua vahvistaa yhteistyötä niin sosiaali- ja terveyspalvelujen kuin koulutuksenjärjestäjien sekä työnantajien kanssa, jotta nuoret löytävät polkuja tulevaisuuteen.

Lastensuojelun jälkihuollon ja työpajojen yhteistyön perusteita on kuvattu Innokylässä. Työpajoilla koetaan, että lastensuojelun jälkihuollon työntekijöillä on ainutlaatuinen mahdollisuus tavoittaa haavoittuvassa asemassa olevia nuoria ja kertoa heille työpajatoiminnasta. Nuorten työpajoilla puolestaan on mahdollisuus tarjota päivittäistä, toiminnallista ja yhteisöllistä tukea. Toimimalla yhdessä lastensuojelun jälkihuolto ja nuorten työpajat varmistavat, että tuen eri muodot ovat nuoren saatavilla ja saattamassa häntä kohti itsenäistä, omanlaista elämää.

Lue lisää

Sosiaaliset innovaatiot lastensuojelussa -koordinaatiohanke (SOILA). (thl.fi)

Sytykkeitä lastensuojelun jälkihuollon ja nuorten työpajojen yhteistyölle. Innokylä (2023)

Komonen, Katja (2008) Nuorten työpajat kasvatuksellisina instituutioina. Janus Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti, 16(2), 167–174.

Määttä, Mirja (2024) Nuorten työpajatoiminnan tehtävä yhteiskunnassa. Valmentajien näkökulma. XAMK tutkii 31.