Ukrainan ja Gazan sodat Suomesta katsoen – miksi suhtaudumme näihin eri tavalla?

Helmikuun 24. päivänä tulee kuluneeksi kaksi vuotta siitä, kun Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan alkoi. Sodan syttymisen vuosipäivä saa ajattelemaan nämä vuodet kestänyttä Ukrainan sotatilaa, mutta myös sen rinnalla neljä kuukautta käynnissä ollutta tuhoisaa Gazan sotaa.

Mitä eroja ja mitä yhtäläisyyksiä näissä kahdessa sodassa on?

Kun pohdimme sodan seurauksia, huomaamme paljon samankaltaisuuksia, kuten menetetyt ihmishenget, sukupolviksi haavoitetut kansat, traumatisoituneet ja monin tavoin vaurioituneet sotilaat ja siviilit sekä vihan kasvaminen kansakuntien välillä. Samankaltaista on myös sotien osapuolten voimasuhteiden erot: molemmissa konflikteissa on selkeä altavastaaja ja selkeä vahvempaa voimaa ja valtaa käyttävä osapuoli.

Näistä monista yhtäläisyyksistä huolimatta, vaikuttaa kuitenkin siltä, että suhtaudumme Suomessa hyvin eri tavoin näihin sotiin. Ukrainan sota vaikuttaa synnyttävän vahvempaa solidaarisuutta ja aikaansaavan enemmän huolta ja liikettä suomalaisissa sekä halua auttaa. Miksi näin?

Johtuuko se siitä, että Ukrainan sotaa soditaan Euroopassa, meitä lähempänä ja siten koetaan myös pelottavampana? Siitä, että pystymme samaistumaan asetelmissa ukrainalaisiin enemmän? Tai siitä, että joudumme Suomessa itsekin varautumaan Venäjän toimintaan? Johtuuko se siitä, että Gazan sota ei ole yhtä lähellä, eikä siksi juuri potentiaalinen uhka suomalaisten terveydelle tai elämälle? Tai siitä, että Palestiina-Israel sodan historiasta ei juurikaan puhuta ja siksi sen asetelmat ovat vaikeita hahmottaa?

Vaikka tilanteissa on joitain eroja, olisi meidän hyvä hahmottaa enemmän samankaltaisuuksia. Gazan tilanne ei ole yhtä lähellä kuin Ukrainan, mutta silti Suomessakin monet kärsivät Palestiinan ja Israelin sodasta aivan kuten Ukrainan ja Venäjänkin sodasta.

Monet sekä Ukrainasta ja Venäjältä että Lähi-idästä kotoisin olevat ihmiset ovat huolissaan läheisistään, ja monilla Suomessa syntyneilläkin voi olla siteitä näille alueille. Monet kokevat avuttomuutta sen edessä, miten kansakuntia tuhotaan, eikä maailma ympärillä saa tilannetta päättymään. Pysyvä tulitauko tulisi saada välittömästi voimaan, jotta siviiliuhrien määrä ei enää kasvaisi. 

Väestösuhteet Suomessa tulehtuvat, kun sodan osapuolet kokevat epäoikeudenmukaisuutta, syyllisyyttä ja ymmärryksen puutetta. 

Mielen hyvinvoinnin tukeminen, dialogin rakentaminen ja sotien taustoista viestiminen ovat tärkeitä kriisiaikana

Myös täällä, kaukana tapahtumien polttopisteestä, dialogia tulisi pyrkiä rakentamaan teeman ympärille ja sotien syntysyitä tulisi käsitellä yhteiskunnassamme monipuolisesti. Nämä keskustelut ovat tärkeitä kaikkien hyvinvoinnin kannalta.

Väestösuhteiden takia tasapuolinen tiedonvälitys ja yhteiskunnallisen keskustelun mahdollistaminen eri väestönosia kuunnellen on tärkeää. 

Kriisiaikana tulee myös tukea niitä, joita nämä sodat ja konfliktit koskettavat läheisesti. Mielen hyvinvoinnin palveluita tulee tarjota niille, keitä tilanne huolestuttaa ja pelottaa. 

Lue lisää:

Tukea mielen hyvinvointiin kriisiaikana (thl.fi)

Ukrainasta paenneiden terveyden ja hyvinvoinnin tukeminen (thl.fi)

Mielenterveyttä maahantuloon – videosarja pakolaiselle (thl.fi)