Hallitus on luonnostellut esityksensä uudeksi työaikalaiksi. Se vapauttaisi tilapäisen yötyön teettämisen. Jos laki astuu voimaan, suomalaiset tekevät yötyötä vastedes nykyistä enemmän. Yötyötä on kello 23–6 tehty työ, ja yötyöläiseksi lasketaan henkilö, joka tekee tänä aikana työtään vähintään kolme tuntia. Myös kolmivuorotyö sisältää yötyötä.
Vaikka ensimmäiset nisäkkäät olivatkin yöeläimiä, on ihmisestä evoluution aikana tullut päiväeläin. Sisäinen kello tahdittaa elimistöämme edelleen päivärytmiin. Vuorotyö ja etenkin yötyö häiritsevät ihmisen sisäisen kellon toimintaa. Vuorotyön tiedetään lisäävän unihäiriöitä, sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksia ja niistä johtuvia kuolemia. Mitä kauemmin henkilö on vuorotyötä tehnyt, sitä suuremmat riskit ovat.
Siten, jos lakiuudistus astuu voimaan ja mitään uutta ei terveyden suojaamiseksi tehdä, sisäisen kellon rytmihäiriöt yleistyvät ja suomalaisten uni ja sydänterveys heikkenevät. Ne myös laimentavat haiman erittämän insuliinin tehon, voimistavat näläntunteen ja ärsyttävät mielemme riidanhaluiseksi. Nämä ongelmat paisuvat pullataikinan lailla, kun tilapäisen yötyön teettäminen vapautuu.
Aamun valo tahdistaa ihmisen sisäisen kellon ja poistaa siitä ylimääräisen jätätyksen. Tasaisena aamusta iltaan paistava valo ei anna sisäiselle kellolle tahdistukseen tarvittavaa aikamerkkiä vaan jätättää sen käyntiä lisää. Valoisan ja pimeän selkeä vuorottelu antaa parhaat eväät virkistävään yöuneen. Aamun tulisi olla valoisa, illan hämärä ja yön pimeä. Valoisat aamut paitsi virkistävät myös suojaavat verisuonia ja sydäntä.
Sisäisen kellon luontaista jätätystä pahentaa se, että syystalvella aamun tunteina on liian vähän valoa. Kaamoksen hämärästä tai suorastaan valottomista aamuista ei silmiimme lankea sisäistä kelloamme luontaisesti tahdistavaa valoa. Suomessa ovat Euroopan unionin pimeimmät talviaamut ja valoisimmat kesäyöt. Ne molemmat voimistavat sisäisen kellon jätätystä ja johtavat uniongelmiin.
Helmikuussa 2018 Euroopan parlamentti keskusteli kesäaikasäännöksistä (direktiivistä 2000/84/EY), totesi niiden kielteiset vaikutukset ihmisten terveyteen ja kehotti komissiota arvioimaan asiaa perinpohjaisesti. Tämä kehotus vaati tuekseen äänestyksen, jossa sitä puolsi 384 ja vastusti 153 edustajaa, kun suora vaatimus kaksi kertaa vuodessa tehtävän kellojen siirtämisen lopettamisesta oli hylätty.
Kesäajan käytön haitat korostuvat sitä selvemmin mitä etäämpänä päiväntasaajasta asutaan. Suomessa myös sijaintimme aikavyöhykkeellä antaa valoa enemmän iltaan kuin aamuun. Jos aamut olisivat valoisampia, sisäinen kello ei pääsisi jätättämään liian paljon. Kesäajan käytön rasitukset paitsi häiritsevät yöuntamme nuoresta pitäen myös tukkivat vanhemmiten verisuoniamme odotettua useammin.
Kellonsiirto kesäaikaan korostaa vuorokauden valoisan ajan painottumista puolenpäivän jälkeisille tunneille ja sotkee etenkin iltavirkkujen rytmin. Tästä johtuva epätahti, sosiaalinen aikaerorasitus, jatkuu useimmiten koko kesän. Iltavirkuilla sisäinen vuorokausi on pitempi kuin muilla. Heillä on joka päivä enemmän kirittävää kuin muilla saadakseen sisäisen kellonsa tahtiin ulkoisen kellon kanssa. Se voikin olla juurisyy iltavirkuille kertyville terveysvaaroille.
Yhteiskunnan työaikojen ja sosiaalisen lukujärjestyksen muutokset ovat muokanneet myös suomalaisten unta. Yhä useampi on univelkainen. Univelka kasvaa nykyaikana niin lapsilla ja nuorilla kuin aikuisilla. Yhä useampi on myös iltaihminen. 30 vuotta sitten suomalaisista aikuisista aamuihmisiä oli joka kolmas ja iltaihmisiä joka yhdestoista. Iltapainotteinen ajankäyttö verottaa unta ja johtaa univelkaan.
Vaikka ihmisten ulkona töissä tai harrastuksissa ulkoilmassa viettämä aika vähenee, he eivät anna vapautuvaa aikaansa unelle. Uni nähdään usein edelleen pelkästään passiivisena olotilana vailla merkitystä, jolloin siitä tietenkin on ihmisten mielestä myös varaa nipistää pois jopa tunteja. Yhteiskuntamme ajankäytön tapa houkutteleekin ihmiset valvomaan, viettämään aikaansa ja kuluttamaan rahojaan palveluissa, joista jotkin ovat taukoamattomia.
Tuoreen, kansallisesti edustavan terveystarkastustutkimuksen (FinTerveys 2017) mukaan tarpeeksi nukkuvien osuus on Suomessa kuuden vuoden kuluessa selvästi pienentynyt. Naisista omasta mielestään tarpeeksi nukkui 75 prosenttia, miehistä 78 prosenttia, mutta samalla haittaavaa päiväväsymystä oli edeltäneen kuukauden aikana kokenut kolme neljästä. Unihäiriöt heikentävät välittömästi hyvinvointia ja murentavat vähitellen toimintakykyämme.
Uni on herkkä terveysmittarimme. Yöuni häiriintyy herkästi niin fyysisistä kuin psyykkisistä syistä. Lisäksi jos valvomme, kun elimistömme sisäisen kellon tahdittamana vaatii jo unta, keräämme univelkaa.
Univelkaisen yöuni täyttyy sisäisen kellon käyntiä hidastavasta korvausunesta ja sisäinen kello jää siten aikataulustaan tavallista enemmän jälkeen. Univelka ei tule tällöin täysin kuitatuksi eikä uniongelma häviä pois.
Poliittinen päätöksenteko voi lisätä uniongelmiamme, mutta toki se saattaa myös turvata, tai parhaimmillaan jopa edistää, mahdollisuuksiamme nukkua paremmin ja voida hyvin. Monet yhteiskunnalliset ratkaisut kuitenkin pyrkivät polkemaan unen jalkoihinsa. Unta emme voi kontrolloida, mutta univelan voimme välttää, jos yhteisesti arvostamme unta ja näemme sen aidosti laatuaikana, jossa kannattaa viettää aikaa. Uni on arvokas pääoma.
Kirjoitus on julkaistu alun perin alio-kirjoituksena Turun Sanomien mielipidesivuilla 24.7.2018.