Yhteiskehittäminen on enemmän kuin pelkkää yhteistyötä – se on tapa rakentaa merkityksellisiä ja vaikuttavia – jopa uusia ja yllättäviäkin ratkaisuja yhdessä moninäkökulmaisesti. Se yhdistää ihmiset, organisaatiot, verkostot ja yhteisöt yhteisen tavoitteen äärelle, luoden uutta tai uudistaen vanhaa. Ilman dialogisuutta tämä prosessi jää kuitenkin pintapuoliseksi, ja tulokset voivat olla kaukana tavoitellusta.
Dialogisuus ei ole pelkkää kommunikaatiota tai vuorovaikutuksen syvällisempää muotoa. Se on maailmankuva ja ihmiskäsitys, joka korostaa jokaisen osallistujan ainutlaatuista näkökulmaa ja asiantuntemusta. Dialogisuus rikastuttaa ajattelua ja mahdollistaa aidon yhteiskehittämisen. Mutta mistä aineksista dialoginen yhteiskehittäminen koostuu?
Tabula rasa – avain yhteiskehittämisen onnistumiseen
Dialoginen yhteiskehittäminen alkaa tabula rasa -tilasta – uteliaasta kiinnostuksesta toisia kohtaan, pyrkimyksestä olla ilman ennakko-oletuksia, toiveita tai tulkintoja. Olemme uteliaita ja avoimia juuri kyseisessä hetkessä, suhteessa toisiimme. Tämä ajattelutapa tukee ei-tietämisen rohkeutta ja antaa tilaa nauttia epävarmuudesta, sillä vastauksia syntyy juuri yhteisessä työskentelyssä – luotetaan ihmisiin ja prosessiin, kyllä se kantaa.
Tunne ja halu avainrooleissa
Dialogi syntyy ja dialogisuus ilmenee ennen kaikkea ihmisten välillä – kohtaamisessa. Siitä miten me katsomme toisiamme, mitä kehomme viestii, millä äänensävyllä jaamme näkökulmiamme, miten osoitamme kiinnostusta toisiamme kohtaan, miten kurottaudumme kuuntelemaan ja kuulemaan – miten olemme dialogissa. Täytyy syntyä halu tehdä yhdessä. Dialogisessa yhteiskehittämisessä synnytetään halua tehdä ja ajatella yhdessä. Tunne arvostuksesta, merkityksellisyydestä, luottamuksesta ja hyväksynnästä luo ilmapiirin, jossa jokainen voi kukoistaa ja jossa kukaan ei jää yksin. Tämä ilmapiiri on dialogisen yhteiskehittämisen lähtökohta.
Käytännön rakenteita dialogiselle yhteiskehittämiselle
Vaikka ilmapiiri on tärkeää, yhteiskehittämisessä tarvitaan myös käytännön ratkaisuja:
- Ajankäyttö: Riittävästi aikaa yhteiselle ajattelulle, sillä kiirehtiminen voi johtaa tehottomuuteen.
- Turvallisuutta luova struktuuri: Yhteiset pelisäännöt ja rakenteet tukevat ajatuksien jakamista.
- Roolien selkiyttäminen: Tieto siitä, miksi olemme yhdessä, helpottaa kuuntelemista ja vuoropuhelua sekä lisää keskinäistä ymmärrystä.
- Fyysinen tila: Rauhallinen ja inspiroiva ympäristö, joka rohkaisee luovuuteen.
- Luottamus: Uskallus ilmaista villejäkin ideoita edellyttää luottamuksen rakentamista.
- Vuoropuhumisen ja kuuntelun mahdollistaminen: Tämä lisää ymmärrystä ja vähentää väärinkäsityksiä.
Ulkopuolinen fasilitaattori voi auttaa dialogin toteutumisessa, etenkin kun ryhmässä on erilaisia ja vastakkaisia näkökulmia. Hän on neutraali toimija jonka tehtävänä on ohjata dialogia ja huolehtia dialogisuuden toteutumisesta.
Esimerkkinä: Vuoroveto-hanke
Lapin yliopiston, THL:n ja Turun yliopiston Vuoroveto-hanke kehittää lasten, nuorten ja perheiden palveluja dialogisuutta ja digitaalisuutta hyödyntäen. Projektin tavoitteena on asiakaslähtöisten toimintakulttuurien luominen SOTEKO-alan ammattilaisten yhteistyön kautta.
Hanke on monialainen ja monitahoinen, ja siinä korostuvat yhteinen kieli, jaettu ymmärrys ja erilaiset näkökulmat. Tiimimme – jossa ovat mukana Lapin yliopiston, THL:n ja Turun yliopiston asiantuntijat – on havainnut, kuinka nämä elementit luovat pohjan toimiville rakenteille ja dialogiselle kulttuurille.
Kohtaamiset ammattilaisten ja asiakkaiden kanssa ovat opettaneet, että vähemmän työkaluja voi tarkoittaa enemmän aitoa kohtaamista.Olemmekin pohtineet, miten eri näkökulmat ja kokemukset voidaan tuoda esiin palveluketjun ammattilaisille.
Kohti dialogista tulevaisuutta
Hankkeen aikana luomme verkkovalmennuksen ja toimintamallin, joissa korostuvat osallisuus ja tiedon muotoilu. Muotoilulla teemme näkyväksi palvelutarpeet ja tulevaisuuden visiot. Dialogisuuden avulla rakennamme siltoja kaikkien toimijoiden – kehittäjien, ammattilaisten ja asiakkaiden välille, tukien asiakaslähtöistä toimintakulttuuria.
”Työpajakohtaamisten perusteella dialogisessa maailmassa lähestytään ideoiden maailmaa, jossa luovuus ja vapaat ideat voivat lähteä lentoon, ja siinä saadaan olla eri mieltä rakentavasti. Erilaisuutta ja kriittistä mieltä tarvitaan, kun asioita tehdään eri tavalla. Yhteistyön ideahan on se, että olemme yhdessä enemmän. Kun keskusteluiden myötä löydetään yhteinen visio, jota kohti mennään, voidaan asiat myös käytännössä toteuttaa tuota yhteistyön voimaa ja jokaisen vahvuutta hyödyntäen.”
Dialogisuus on enemmän kuin menetelmä – se on tapa rakentaa yhteistä todellisuutta ja nähdä toisemme arvokkaina kumppaneina. Solekko tehä, kuten Lapissa sanotaan, ja antaa dialogin johdattaa meitä kohti merkityksellistä yhteistyötä.