Vakava parisuhdeväkivalta on ihmisoikeusloukkaus – tarvitsemme koordinoituja toimia sen ehkäisemiseksi

Vakava parisuhdeväkivalta on ihmisoikeusloukkaus, joka voi pahimmillaan johtaa uhrin kuolemaan. Pohjoismaista Suomessa kuolee eniten ihmisiä parisuhdeväkivallan seurauksena suhteessa väkilukuun.

Vakavan parisuhdeväkivallan riskinarvioinnin ja uhrin auttamisen moniammatillinen menetelmä MARAK on Suomessa käytössä lähes kaikilla hyvinvointialueilla. THL koordinoi menetelmää kansallisesti. MARAK-työskentelyssä väkivaltatilanteen vakavuus selkiytyy sekä ammattilaisille että asiakkaalle itselleen.

Väkivaltatyön koordinaattori tukee MARAK-toimintaa

Väkivallan ehkäisyn vastuuhenkilö tai koordinaattori huolehtii siitä, että poikkihallinnollinen ja moniammatillinen väkivallan ehkäisytyö toimii saumattomasti. Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueella väkivaltatyön koordinaattori aloitti työnsä Kestävän kasvun ohjelman (RRP) rahoituksella maaliskuussa 2023. Koordinaattorin työ on ollut sekä strategista että operatiivista, juuri siellä missä asiakkaat ja ammattilaiset kohtaavat.

Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueella on yksi koko maakunnan kattava MARAK-työryhmä. Asiakasmäärä tuplaantui vuodesta 2023 (13 asiakasta) vuoteen 2024 (26 asiakasta). Tällä hetkellä asiakasmäärää seurataan tarkasti ja pohditaan, onko yksi työryhmä enää riittävä.

MARAK-työryhmän rinnalle on jo luotu uusia moniammatillisia toimintamalleja sekä lievempien tapausten käsittelyyn että akuuttien tilanteiden varalle: Etelä-Pohjanmaan turvakodilla toimii Systeemiset tiimit turvakodilla -toimintamalli, ja koordinaattori pystyy joustavasti kutsumaan koolle akuutti-MARAK-kokouksen nopeaa reagointia vaativiin tilanteisiin. Akuutti-MARAK-kokoukseen ohjaudutaan konsultaatiopuhelun kautta.

Avainhenkilömalli vahvistaa ammattilaisten osaamista

Monet virkasuhteisetkaan sote-ammattilaiset eivät tunne Istanbulin sopimuksen velvoitetta riskinarviointiin. Etelä-Pohjanmaalla sitä on tehty tutuksi konsultaatiotyöllä ja jalkauduttu tekemään töitä myös yhdessä asiakkaan ja ammattilaisen kanssa.

Lähisuhdeväkivaltatyön avainhenkilömallissa ammattilaisia koulutetaan tunnistamaan lähisuhdeväkivalta ja puuttumaan siihen osana omaa työtänsä. Koulutettu avainhenkilö voi esimerkiksi tarjota tukea yksikkönsä kollegoille, kartoittaa asiakkaan tilannetta ja tarjota perustietoa väkivallasta sekä ohjata asiakkaan tarvittaessa jatkopalveluihin.

Avainhenkilöt muodostavat alueelle väkivaltatyön osaajaverkoston. Avainhenkilötoiminta on jo vähentänyt tarvetta esimerkiksi jalkautuvalle työlle, koska avainhenkilökoulutus sisältää koulutusta myös riskinarvioinnista ja MARAK-työskentelystä.

Kun avainhenkilöt vievät tietoa ja osaamista omiin työyhteisöihinsä väkivaltatyön välineitä otetaan rohkeammin käyttöön. Avainhenkilötoiminta vaatii kuitenkin jatkuvaa osaamisen päivittämistä, verkoston ylläpitoa ja koordinointia sekä uusien avainhenkilöiden kouluttamista.

Hyvinvointialueiden säästötoimet uhkaavat väkivaltakoordinaattorien tehtävien pysyvyyttä osalla hyvinvointialueista. Nähtäväksi jää, kuinka käy jatkossa avainhenkilömallin, riskinarvioinnin, MARAK-työn sekä lähisuhdeväkivallan ehkäisyn kokonaisuuden, jos väkivaltatyön koordinaattoreiden työsuhteet puretaan yksi kerrallaan

Uusi toimeenpanosuunnitelma ohjaa väkivallan vastaista työtä

Suomi hyväksyi 10 vuotta sitten Istanbulin sopimuksen eli Euroopan neuvoston yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta. Sopimus velvoittaa viranomaisia arvioimaan väkivallan vakavuutta ja siihen liittyvää kuolemanvaaraa sekä hallitsemaan riskiä viranomaisten yhteensovitetuin toimin.

Suomessa valmistellaan parhaillaan kolmatta Istanbulin sopimuksen kansallista toimeenpanosuunnitelmaa, jossa on määritelty väkivallan ehkäisyn toimenpiteet ja vastuutahot vuosille 2026–2033. Suunnitelma ohjaa Suomessa tehtävää väkivallan vastaista työtä ja sitä on valmisteltu laajassa yhteistyössä eri toimijoiden kanssa.

Valtakunnallinen väkivaltatyön koordinaattoreiden verkosto odottaa suunnitelmalta kansallisen tason pitkäjänteisiä ja kestäviä ratkaisuja lähisuhdeväkivallan ehkäisyyn. Jos riskinarviointi olisi selkeämmin osana kansallista lainsäädäntöä, se tukisi vakavan väkivallan uhan järjestelmällisempää tunnistamista ja siihen puuttumista. Väkivallan ehkäisy ei ole kertaluontoinen projekti.