Lähiöitä on perinteisesti pidetty rauhattomina ja huonomaineisina alueina, joita tulee kehittää. Tutkijat ovat kuitenkin kyseenalaistaneet nämä näkemykset erityisesti häiriökokemusten suhteen.
Osana Ympäristöministeriön lähiöiden kehittämiseksi suunnattua Lähiöohjelmaa (2020‒2022) selvitimme, millaiset ominaisuudet lähiöissä edistävät viihtyisyyttä ja miten yleisiä nämä ominaisuudet ovat. Vastaavatko mielikuvat kehittämistä kaipaavista lähiöistä niissä asuvien arvioita?
Tutkimusta varten keräsimme kyselyaineiston viiden kaupungin kymmenen lähiön vähintään 18-vuotiailta asukkailta loppuvuodesta 2021. Vastauksia kertyi lähes 1700.
Kyselyssämme jopa kolme neljästä vastaajasta piti asuinaluettaan viihtyisänä tai erittäin viihtyisänä. Epäviihtyisänä tai erittäin epäviihtyisänä asuinaluettaan piti vain 6,5 prosenttia vastaajista. Viidenneksellä ei ollut asiasta vahvaa näkemystä suuntaan tai toiseen.
Turvallisuus ennen kaikkea
Tyytyväisimpiä vastaajat olivat asuinalueensa turvallisuuteen ja häiriöttömyyteen, liikenneturvallisuuteen, julkisiin liikenneyhteyksiin ja viheralueisiin; näihin tyytyväisiä oli vähintään kolme neljästä. Näistä voimakkaimmin viihtyisyyteen yhteydessä oli turvallisuus ja häiriöttömyys. Tulos ei ole yllättävä. Turvallisuutta voi ajatella lähtökohtana, jota ilman viihtyisyyttä on hankala kokea.
Turvallisuuden jälkeen voimakkaimmin viihtyisyyteen olivat yhteydessä tyytyväisyys kulkuväylien kunnossapitoon sekä viher- ja vesialueisiin. Myös ikkunanäkymillä oli merkitystä. Vastaajat, jotka ilmoittivat näkevänsä jonkin viheralueen kotinsa ikkunoista ja katselevansa näkymää usein, pitivät asuinaluettaan viihtyisämpänä kuin ne, joilla vihernäkymää ei ollut tai jotka eivät sitä katselleet.
Suuri osa viihtyisyyttä lisäävistä tekijöistä toteutui valtaosalla asukkaista jo nykyisin. Selkein poikkeus tähän oli päätöksentekoon osallistuminen. Vain 15 prosenttia vastaajista arvioi vaikutusmahdollisuutensa asuinaluetta koskeviin päätöksiin hyviksi tai erittäin hyviksi. He arvioivat asuinympäristönsä viihtyisämmäksi kuin vastaajat, jotka pitivät vaikutusmahdollisuuksiaan huonoina.
Lähiökehityksen huolena asuinalueiden eriytyminen
Yhtenä Lähiöohjelman tavoitteena on ollut ehkäistä asuinalueiden eriytymistä. Asiantuntijat ovat pitäneet erityisesti sosioekonomista eriytymistä huolestuttavana. Tutkimuksemme antoi viitteitä siitä, että eriytyminen voi näkyä myös viihtyisyydessä. Viihtyisyys oli sitä todennäköisempää, mitä korkeampi oli asuinalueen keskimääräinen tulo-, koulutus- ja työllisyystaso. Vaikka erot olivat selviä, on hyvä muistaa, että valtaosa niistä, jotka eivät pitäneet asuinympäristöään viihtyisänä, eivät pitäneet sitä erityisen epäviihtyisänäkään.
Vaikka asuinympäristön epäviihtyisyys tai tyytymättömyys asuinympäristön ominaisuuksiin oli harvinaista, ei tulos tarkoita, etteikö asuinalueita tarvitsisi kehittää. Kaupunkien ja niiden lähiöiden tulee varautua haasteisiin, joita tuovat mm. kaupungistuminen, väestörakenteen muutokset sekä ilmastonmuutos. Kehittämisessä on hyödyksi etsiä ratkaisuja, jotka tukevat useampia eri tavoitteita. Esimerkiksi viihtyisyyttä lisäävät viheralueet auttavat myös ilmastonmuutokseen sopeutumisessa vähentämällä helleaaltojen ja rankkasateiden vaikutuksia.
Jotta lähiöissä viihdyttäisiin myös jatkossa, on tärkeää ymmärtää, mitkä ominaisuudet tekevät asuinalueen viihtyisäksi tällä hetkellä ja huolehtia näiden ominaisuuksien säilymisestä. Kansainväliset tutkimukset tukevat tulosta, että yleisesti ottaen erityisesti turvallisuus ja virkistysalueet edistävät tyytyväisyyttä asuinalueeseen. Paikallisesti nämä kuitenkin ilmenevät eri tavoin.
Tarvitaan asukkaiden kuulemista ja osallistamista, ettei muuteta ja kehitetä sellaista, joka jo toimii ja edistää lähiöissä viihtymistä.