Vammaissosiaalityö rakentuu vammaispolitiikalle, jonka periaatteita ovat oikeus yhdenvertaisuuteen, osallisuuteen sekä tarpeellisiin palveluihin ja tukitoimiin. Nämä periaatteet toteutuvat, kun asiakkaiden ääni kuuluu yksittäisissä asiakaskohtaisissa päätöksissä ja laajemmaltikin yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Pelkkä äänen kuuluminen ei kuitenkaan riitä. Sen lisäksi tarvitaan toimenpiteitä, joiden avulla epäkohdat voidaan korjata.
Tieto palvelujen käyttäjien tarpeista on edellytys tarkoituksenmukaiselle sosiaalipalvelujen kehitykselle. Tarkoituksenmukaisuus puolestaan tekee työstämme vaikuttavaa ja lisää asiakkaiden osallisuutta. Tällöin saavutamme vammaispolitiikan osallisuuden periaatteen.
Esimerkki: miten asiakas pääsee mökilleen?
Rakenteellisessa sosiaalityössä kerätään asiakastyötä koskevaa tietoa. Muutos voi lähteä liikkeelle yksittäisen asiakkaan tilanteesta. Otetaan esimerkki. Asiakas soittaa sosiaalityöntekijälle. Asiakkaalla on kuljetuspalvelu sekä henkilökohtaisen avun palvelu. Ne toimivat pääasiassa hyvin. Ongelmana on se, että asiakas ei pääse mökilleen, joka sijaitsee toisessa kunnassa. Matkaan ei voi käyttää kuljetuspalvelua. Ostopalvelun avulla hankitut avustajat eivät puolestaan aja asiakkaan autoa. Asiakas ei halua toimia avustajan työnantajana.
Sosiaalityöntekijä ja asiakas pohtivat yhdessä ratkaisua tilanteeseen. Sosiaalityöntekijä kirjaa ylös asiakkaan näkemykset ja sen, millainen ratkaisu olisi asiakkaan mielestä toimivin vaihtoehto.
Yhden asiakkaan pulma voi avata silmät laajemmalle muutostarpeelle
Sosiaalityöntekijä keskustelee asiakkaan antamasta palautteesta kollegoidensa kanssa: Miksi asiakas ei ole saanut sellaista apua, joka mahdollistaisi matkat kesämökille? Onko muilta asiakkailta tullut vastaavaa palautetta? Johtuvatko ongelmat ostopalveluyrittäjästä vai kunnan tavasta järjestää vammaispalvelut? Edellyttääkö tilanteen korjaaminen palvelujen uudelleen organisointia vai riittääkö yksittäisille asiakkaille tarjottava kohdennettu tuki?
Joskus yksittäinen havainto tai epäkohta voi johtaa kattavampaan tiedonkeruuseen, jotta tilanteesta on mahdollista saada parempi käsitys. Huolellisen pohdinnan jälkeen sosiaalityössä laaditaan ratkaisuehdotus. Se voi olla pieni toimenpide tai pyrkimys uudistaa vammaispalvelujen järjestämisen tapaa kunnassa.
Lopulta tilanneanalyysi ratkaisuehdotuksineen viedään organisaatiossa eteenpäin käsiteltäväksi sille taholle, jolla on valtaa tehdä tarvittavia päätöksiä.
Huolellisella asiakkaan kuulemisella saadaan tietoa
Sosiaalityön asiakkaiden elämäntilanteet heijastavat usein yhteiskunnan keskeisiä epäkohtia ja palvelujärjestelmän puutteita. Siksi juuri sosiaalityössä esille nousevat ongelmat tuottavat tietoa, jonka tulisi vaikuttaa rakenteellisella tavalla. Sosiaalihuollon ja vammaispalvelujen tehtävänä on edistää ja ylläpitää hyvinvointia, sosiaalista turvallisuutta, osallisuutta ja yhdenvertaisuutta sekä vähentää eriarvoisuutta. Näihin tavoitteisiin pyrittäessä asiakkaiden kokemusten ja havaintojen huolellinen kuuleminen on olennaista.
Kirjoitus on osa Vammaisuus yhteiskunnassa -blogisarjaa
Vammaisuus yhteiskunnassa -blogisarja käsittelee vammaisuuteen ja vammaispalveluihin liittyviä ilmiöitä yhteiskunnassamme. Käsitys vammaisuudesta on muuttunut ajan saatossa. Tänä päivänä tärkeitä asioita ovat mm. ihmisoikeudet, osallisuus, itsemääräämisoikeus, esteettömyys ja saavutettavuus.
Kirjoitus julkaistaan myös soteuudistus.fi-verkkosivulla.
Lue lisää
Vammaispalvelujen käsikirja (THL)
Esimerkkejä rakenteellisesta sosiaalityöstä (THL)
Sosiaalihuoltolain soveltamisopas
Bob Mullaly & Marilyn Dupré: The New Structural Social Work: Ideology, Theory, and Practice. 2018. Oxford.
Kuvaava esimerkki siitä miten kapeassa kehyksessä vammaisten ihmisten elämä nähdään yhteiskunnassamme. Kuljetuspalvelujen on ajateltu olevan matkoja kauppaa, harrastuksiin, ystävien luokse siinä ihan lähellä kotia. Ajatusta, että vammaisella ihmisellä olisi mökki, ei ole ollut tai se on ollut hyvin tiukasti kytköksessä siihen, että hänellä silloin myös oma auto. Samaa kapea-alaisuutta on asumisen suhteen. Vammainen ihminen asuu normaalissa asuntokannassa henkilökohtaisen avun avulla tai sitten hän asuu asumisyksikössä hoidettavana.
Olemme todella kaukana siitä, että vammainen ihminen olisi yksilö ja hänen yksilöllisiin tarpeisiinsa olisi mahdollista vastata.
Maassamme on palveluntuottajia, joilla olisi kapasiteettia tuottaa erilaisiin asumisen tarpeisiin vastaavaa asumista, mutta ne ovat lukkiutuneet vanhaan laitoskulttuuriin. Järjestöpohja omistuksessa ei näytä takaavan sitä, että erilaisiin tarpeisiin olisi halukkuutta vastata tai että vammaisten oikeudet ylipäätänsä toteutuisivat asumisen arjessa.
Viimeisin kuulemani ajatus laitoskulttuurin edistämisessä on se, että palvelut lähelle eli palvelut yksikköön. Soten myötä olemme kuulleet palvelut lähelle ajatusta positiivisena tavoitteena. Siitäkö tämä on napattu myös vammaisten asumisen tuottajan agendalle. Kyllä, jos aivan välttämätöntä. Harvoin kuitenkin näin. Vammaisella ihmisellä pitää olla oikeus poistua yksiköstä, olla osa yhteiskuntaa. Oikeus tavata muitakin ihmisiä kuin yksikön asukkaita tai työntekijöitä. Melko huonosti sopii ajatus palvelut lähelle, eli yksikköön, vammaisten asumiseen.
Välillä tuntuu, että lainsäädännön toimeenpano on heikonta juuri näissä asumisyksiköissä, joissa on saatavilla asiantuntemusta ns. omasta takaa. Itselle on syntynyt sellainen kuva, että esimerkiksi itsemäärämisoikeuden nimeen ollaan pidättäydytty antamasta tukea ja ohjausta, vai onko tuki ja ohjaus sitten sellainen elementti mikä ei kuulu vaikeavammaisten palveluasumiseen tuottajan mielestä. Kovin vaikeaa kuitenkin tuntuu olevan arjen sujuminen paikoitellen.
Olisi toivottavaa, että esimerkiksi naapurin tarpeet eivät määrittelisi koko asumisyksikön toimintatapoja suuntaan tai toiseen, ellei kyse ole ryhmämuotoisesta asumisesta. Kuten myös se, että palveluntuottaja ei olisi vammaisten oikeuksien toteutumisen esteenä ainakaan silloin, kun kyseessä on vammaisjärjestöomisteinen tuotanto.