Vammaisten henkilöiden yksilöllinen asuminen Suomessa ja Pohjoismaissa – tilanne, haasteet ja kehittämistarpeet

YK:n vammaissopimuksen 19. artiklan mukaan vammaisilla henkilöillä on yhdenvertainen oikeus muiden kanssa valita asuinpaikkansa, eikä heillä ole velvollisuutta käyttää tiettyä asuinjärjestelyä. Sopimus velvoittaa valtioita varmistamaan, että vammaiset henkilöt saavat tarvitsemansa tuen itsenäiseen asumiseen sekä estämään eristämisen tai pakottamisen laitosasumiseen.

Alkuvuoden Independent Living in the Nordic Countries -seminaarissa keskityttiin näihin periaatteisiin, ja seminaarin teemoissa korostui siirtymä kohti yksilöllisiä ja yhteisöllisiä asumisratkaisuja.

Suomessa kehitysvammaisten henkilöiden laitosasuminen on vähentynyt merkittävästi vuodesta 2010, jolloin kehitysvammalaitoksissa asui pitkäaikaisesti noin 2400 henkilöä. Vuonna 2024 vastaava luku oli hieman alle 400 (sotkanet.fi). Tuettua asumista on lisätty, mutta erilaisten välimuotoisten asumisratkaisujen kasvu on pysähtynyt. Taloudellisista ja tuotannollisista syistä yksikkökokoja on kasvatettu ja toimintoja on keskitetty. Käytännössä vaikuttaa siltä, että keskitetyt, laitosmaiset ratkaisut ovat jälleen yleistymässä. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat vaikeavammaiset henkilöt sekä laitoshoidossa olevat lapset, joille ei ole tarjolla riittävästi sopivia ja yksilöllisiä asumisratkaisuja.

Itsenäisen elämän seminaariin osallistuneissa maissa on pyritty purkamaan laitosasumista, mutta yksilöllisyys ja osallisuus eivät aina toteudu käytännössä. Yksikkökokojen kasvu ja sen myötä hallintotyön määrän lisääntyminen ja pirstaloituminen ovat kuitenkin johtaneet palvelujen jakaantumiseen yhä kapeampiin, mitattavissa oleviin suoritteisiin, joilla on vaikea vastata vammaisten ihmisten yksilöllisiin tilanteisiin. Suomessa kehitystä uhkaa erityisesti rahoituksen leikkaus: erityisryhmien investointiavustus on laskenut 120 miljoonasta eurosta (2023) 15 miljoonaan euroon (2025) (Erityisryhmien investointiavustukset).

Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat erityisen vaativan asumisen tuen tarpeessa olevat vammaiset henkilöt. Heille sopivia asumisen palveluja on saatavilla niukasti, mikä johtaa usein epätarkoituksenmukaisiin ratkaisuihin: vammaiset henkilöt saattavat asua laitoksissa tai pitkäaikaisesti kuntoutusyksiköissä tai muissa ryhmämuotoisissa ympäristöissä, jotka eivät vastaa heidän tarpeitaan. Nämä tilanteet aiheuttavat ali-, yli- ja ohipalveluita sekä häiriökysyntää, mikä kuormittaa järjestelmää ja lisää kustannuksia.

Toinen haavoittuva ryhmä ovat vammaiset lapset, jotka asuvat laitoksissa tai joilla on laitossijoitukseen merkittävä riski. Tällä hetkellä osa lapsista asuu pitkäaikaisesti laitoksissa, koska lähiyhteisöstä puuttuu sopivia yksilöllisiä asumisratkaisuja tai perheelle ei ole tarjolla riittäviä palveluja.

Asumisen tuki uudessa vammaispalvelulaissa

Suomessa uusi vammaispalvelulaki (VPL) tuli voimaan vuoden 2025 alusta. Uusi VPL yhdistää edellisten vammaispalvelulain ja kehitysvammalain mukaiset palvelut. Lain mukaan vammaisella henkilöllä on oikeus saada yksilöllisiin tarpeisiin perustuva palvelukokonaisuus diagnoosista riippumatta. Lisäksi vammaiset henkilöt saavat muun sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädännön mukaisia palveluja ja tukea.

Uusi VPL korostaa yhdenvertaisuutta, osallisuutta ja mahdollisuutta elää osana yhteisöä. Se myös velvoittaa hyvinvointialueita järjestämään asumisen tuen niin, että vammaiset henkilöt voivat asua omassa kodissaan ja osallistua yhteiskuntaan yhdenvertaisesti muiden kanssa. Lisäksi uusi VPL edellyttää, että laitoksissa asuvat vammaiset lapset siirtyvät perhehoitoon tai pieniin yksiköihin kolmen vuoden kuluessa.

Asumisen ratkaisuja kehitettävä valtakunnallisesti ja alueellisesti

Asumisen tuen ja palvelujen monimuotoisessa kehittämisessä on huomioitava haavoittuvien ryhmien monimuotoiset tarpeet paikallisesti, alueellisesti sekä valtakunnallisesti.

Tarvitaan valtakunnallisesti koordinoitua kehittämistyötä, jossa hyvinvointialueet, valtio, järjestöt ja palveluntuottajat tekevät yhteistyötä. Vammaiset henkilöt ja heidän läheisensä on otettava mukaan suunnitteluun. Asumisen ratkaisuja on kehitettävä sekä valtakunnallisesti että alueellisesti, jotta voidaan turvata yhdenvertaiset mahdollisuudet elää osana yhteisöä – kuten YK:n sopimus ja pohjoismaiset arvot edellyttävät.

Kirjoitus on osa Vammaisuus yhteiskunnassa -blogisarjaa

Vammaisuus yhteiskunnassa -blogisarja käsittelee vammaisuuteen ja vammaispalveluihin liittyviä ilmiöitä yhteiskunnassamme. Käsitys vammaisuudesta on muuttunut ajan saatossa. Tänä päivänä tärkeitä asioita ovat mm. ihmisoikeudet, osallisuus, itsemääräämisoikeus, esteettömyys ja saavutettavuus.