Miltä tuntuisi olla lapsi, joka tuntee koko ajan epäonnistuvansa? Lapsi, joka tuntee, ettei koskaan ole tarpeeksi hyvä? Tai lapsi, jonka onnistumisia kukaan ei huomaa. Päivä toisensa jälkeen saat kielteistä palautetta kaikilta ympäriltäsi. Vähitellen itsetuntosi murenee, muutut vihaiseksi ja päätät taistella yhä kovemmin – tai luovuttaa.
Entä miltä tuntuisi olla tällaisen lapsen vanhempi? Lapsesi saa jatkuvasti raivokohtauksia, huutaa, potkii, kiusaa, riehuu, hajottaa tavaroita, on levoton eikä tottele. Saat myös jatkuvasti negatiivista palautetta lapsesi käyttäytymisestä päiväkodista tai koulusta. Lapsen käytöksen vuoksi et halua lähteä hänen kanssaan enää mihinkään. Kohta huomaat, että elämänpiirisi on kaventunut ja sosiaalinen elämäsi on hävinnyt olemattomiin.
Vanhemmuuden tukeminen parasta ongelmien ennaltaehkäisyä
Onneksi sekä vanhempien että lasten tilannetta voidaan helpottaa. Tämä on mahdollista pitkäjänteisellä ja suunnitelmallisella tuella.
Tutkimusten mukaan perheiden tukeminen tulee lähteä konkreettisista arjen tukitoimista, mahdollistamalla vanhemmuuden tuki sekä lapsen hyvä arki. Myönteiseen vanhemmuuteen perustuvilla ohjelmilla voidaan vähentää lapsen käytöksen ongelmia ja ehkäistä käytöshäiriöitä, sekä vähentää myöhempää väkivallan, rikosten, päihteiden käytön ja mielenterveysongelmien riskiä.
Uuden Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella (THL) tehdyn tutkimuksen mukaan Ihmeelliset vuodet -ohjelmalla oli positiivinen vaikutus sekä lasten käytökseen että vanhemmuuteen heti ryhmän loputtua lastensuojelun piirissä olevissa perheissä. Tutkimuksessa kuitenkin havaittiin, että eroja lasten käytösongelmien määrässä vanhemmuusryhmään osallistuneiden ja verrokkiperheiden välillä ei enää havaittu, kun ryhmään osallistumisesta oli kulunut vuosi. Lapsen käyttäytymisessä tapahtuneita positiivisia muutoksia ei tutkimuksen mukaan myöskään havaittu päivähoidossa tai koulussa.
Oppien muuttuminen sisäiseksi ääneksi ja itseä ja toisia kunnioittavaksi toiminnaksi arjessa vaatii siis jatkuvaa muistuttelua. Siksi vanhempia tulee tukea kasvatustehtävässään pitkäjänteisesti sekä mahdollistaa tuki lapsen arkeen, erityisesti perheissä, jossa on paljon haasteita.
Vanhempainohjaus ja pitkäkestoinen lapsen tuki yhteen
Yhdessä Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiön (ITLA), Iceheartsin ja THL:n kanssa ideoimme hankkeen, jossa vaikuttavaksi todettu vanhemmuuden tuen ohjelma, Ihmeelliset vuodet, yhdistettiin jo olemassa olevaan, tutkitusti lapsia arjessa tukevaan Icehearts-toimintaan. Kokeilu alkoi 2020 ja jatkuu kolme vuotta. THL tutkii hankkeen vaikutuksia.
Icehearts-työn ytimessä on varhain aloitettu tuki ja luotettavan aikuisen läsnäolo lapsen arjessa koulussa, kotona ja vapaa-ajalla. Icehearts-kasvattajat tukevat lapsia pitkäkestoisesti ja kokonaisvaltaisesti yhteiskunnassa, jossa lapsen asioiden parissa toimivat aikuiset vaihtuvat usein.
THL:n pitkittäistutkimuksen mukaan Icehearts-toiminnan myötä lapsissa tapahtuu positiivisia muutoksia erityisesti sosiaalisissa taidoissa, kaverisuhteissa, itsetunnossa ja mielialassa jo yhden vuoden seurannassa.
Tutkimuksen mukaan lasten positiivinen kehitys heijastuu lisäksi kouluihin, jotka hyötyvät toiminnasta kasvattajan tukiessa lasten oppimista tunneilla, vertaisryhmässä toimimista ja kouluyhteisön jäsenenä pysymistä. Kasvattaja vahvistaa myös kodin, koulun ja palveluiden välisiä suhteita.
Iceheartsin toiminnan keskiössä on lapsi, mutta toive vanhempia tukevalle toiminnalle on noussut enenevissä määrin esiin niin perheiltä itseltään kuin verkostoilta.
Uusi tapa tukea perheitä kokonaisvaltaisesti
Kuvittele lapsi, joka haasteistaan huolimatta tulee nähdyksi ja kuulluksi, saa positiivista palautetta pienistäkin onnistumisista ja pääsee kokemaan hyväksyntää ja yhteenkuuluvuutta myös vertaisryhmässä. Kuvittele vanhempi, joka saa pitkäkestoista tukea vanhemmuuteensa sekä vertaisryhmän, ja näin tunteen siitä, ettei ole ongelmiensa kanssa yksin.
Toiveikkaina odotamme Ihmeelliset vuodet -vanhempainohjauksen ja Iceheartsin lasta tukevan toiminnan yhdistämisestä poikivia tuloksia.
Linkkejä:
Parenting intervention to help children with behavior problems in child protection and other family support services. Karjalainen (2021).
Icehearts on enemmän kuin urheilujoukkue: Tuloksia THL:n pitkittäistutkimuksesta. Appelqvist-Schmidlechner, Kaija; Kekkonen, Marjatta (2020)
Icehearts koulun kumppanina. Marjatta Kekkonen, Kaija Appelqvist-Schmidlechner ja Tuomas Sarparanta (2018). s.179–192.
Icehearts-toiminnassa aloittavien lasten psykososiaalinen hyvinvointi ja arviot toiminnan vaikuttavuudesta yhden vuoden seurannassa. Appelqvist-Schmidlechner, Kaija; Kekkonen, Marjatta; Wessman, Jenni; Sarparanta, Tuomas (2017)
Hei, ajattelin kommentoida, koska olen näköjään täysin kohderyhmää. Pojallani on todettu vähän aikaa sitten ADHD. Tukea olemme aikaisemmin saaneet perheneuvolassa neuvotteluina ja perhetyönä. Sittemmin poika pääsi mukaan Iceheartsiin, mikä oli todella hienoa ja upea toimiva toimintamuoto. Olemme myös Ihmeelliset vuodet -ohjelmassa.
Olen totaali-yh, jolla on kaksi erityistarpeista lasta. Ihmeelliset vuodet-ohjelma on mielestäni hyvä ja varmasti toimiva, mutta ongelmana on juuri se, että saisi opit käytäntöön. Toinen mikä itsellä tuottaa päänvaivaa, on että kun itsellä ei ole yhtään omaa aikaa, saatika toimivia tukiverkkoja Iceheartin lisäksi. Niin usein näihin ohjelmiin ei jää voimavaroja niitä toteuttaakseen tai aikaa miettiä mikä arjessa toimisi, kun yrittää vain selvitä seuraavaan päivään.
Meillä on haussa tukiperhe, mutta sen saamisesta ei ole mitään takuita. Ihmeelliset vuodet -ohjelman suuri hyöty omassa arjessa oli että lapsilla oli sen aikaa lastenhoito, mikä mahdollisti ylipäätään kurssille osallistumisen ja hetken miettiä arjen ongelmia ja antoi vertaistukea.
Itsellä siis ongelmana juuri se käytännön tuki. Jos ja kun muilla herää huoli vanhemman jaksamisesta, mutta käytännössä ei siihen ei ole mitään tarjolla, muutakuin perhetyötä, mikä ei vastaa tuen tarpeeseen sinänsä. Meillä ei siis perheessä ole mitään suurta kriisiä ainakaan tällä hetkellä, mutta voimavarat ovat hyvin rajalliset ja oireilevat lapset imevät ne loputkin voimat.