Kapkaupungista loppuu vesi. Ihmiskunnan makean veden käytöstä 70 % kuluu maatalouden kasteluvetenä. Sen sijaan Suomesta ei puhdas vesi lopu, mutta osaammeko arvostaa sitä? Vai onko tämä maailman mittakaavassa ylellisyyshyödyke meille itsestäänselvyys?

Jotain arvostuksen puutteesta kertoo se, että puhdas vesi huomattiin julistaa ihmisoikeudeksi vasta vuonna 2010. Parempi myöhään kuin ei silloinkaan, mutta edelleenkin yli 1 000 lasta päivässä kuolee huonon hygienian aiheuttamiin ripulitauteihin.

Suomessa talousveden saastuminen ei uhkaa ihmishenkiä. Suomalaisessa vesiepidemiassa sairastetaan tyypillisesti pari päivää vatsatautia, joka paranee itsestään ilman lääkärin hoitoa.

Ennen vesihuollon kehittymistä 1900-luvun alussa saastunut juomavesi oli myös Suomessa merkittävä kuolleisuuden aiheuttaja. Tänä päivänä hanavetemme on hyvälaatuista ja turvallista käyttää, mutta hyvä laatu ei tule ilmaiseksi.

Parhaillaan vesihuoltokenttä kamppailee vesiturvallisuussuunnitelmien laadinnan kimpussa. Työn myötä voi paljastua vedenjakelujärjestelmien haavoittuvia kohtia. Näin pitää ollakin, sillä tunnistettuja riskejä voi hallita, tunnistamattomia ei.

Vesihuollon laadusta ei pidä säästää, koska silloin asioita alkaa jäädä rempalleen. Ja kun monta asiaa menee yhtä aikaa pieleen, voi vesiepidemia pahimmassa tapauksessa lamauttaa koko paikkakunnan. Hyvästä ylläpidosta huolimatta jossain voi haljeta vesijohto tai tapahtua jotain muuta odottamatonta. Siksi sataprosenttista varmuutta ei voida saavuttaa ja täytyy varautua myös vesiepidemioihin ja saastumisten ennaltaehkäisyyn.

Joskus vesihuollossa tapahtuu isompiakin kömmähdyksiä, kuten saatetaan epähuomiossa tehdä luvattomia putkiliitoksia tai toteuttaa kaivorakenteita, jotka eivät kestä päivänvaloa. Myös aivan luvallisten ja oikein suunniteltujen vedenjakelujärjestelmän rakenteiden kanssa vaaditaan huolellisuutta. Samassa kaivannossa kulkevat jätevesilinja ja talousvesiputki on erehdyksessä helppo katkaista yhdellä kaivinkoneen kauhaisulla – ja niin ovat puurot ja vellit sekaisin.

Vesijohtoverkostojen kasvava saneerausvelka on yksi isoista haasteista Suomen vesiturvallisuuden kannalta, ja putkistotöiden toteutus tulisi ottaa suurennuslasin alle vesiturvallisuussuunnitelmia laadittaessa. Jos talousvesiverkostoon on voinut päätyä jotain sinne kuulumatonta, esimerkiksi jätevettä tai pintavesiä, pelkkä vuodon korjaus ja huuhtelu eivät riitä. Varotoimenpiteenä tehtävä verkoston desinfiointi kloorilla voi ehkäistä isomman hässäkän ja ihmisten vesivälitteiset infektiot.

Euroopan komissio antoi ehdotuksensa talousvesidirektiivin uudistamiseksi 1. helmikuuta 2018. Ehdotus korostaa kansalaisten oikeutta veteen ja vesitietojen saatavuuteen. Samalla ohjataan vesihuoltokenttää entistä enemmän arvioimaan vaaroja ja seuraamaan veden laatua kokonaisvaltaisesti ja riskiperusteisesti. Jäsenmaiden virallisten kannanottojen lisäksi kansalaiset ja sidosryhmät voivat kommentoida ehdotusta 29. maaliskuuta 2018 saakka komission Have Your Say -verkkosivustolla. Tänä vuonna tiedetään, mihin suuntaan talousveden laadunvalvonta tulee kehittymään lähivuosina.

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *