Julkisessa keskustelussa on laajasti esillä nuorten syrjäytyminen ja keinot puuttua siihen. On maalailtu kuvaa niin väkivaltaisista nuorista ja jengirikollisuudesta, yksin kotiin syrjäytyvistä kuin päihde- ja mielenterveyshaasteiden kanssa kamppailevista nuorista. On uutisoitu, kuinka Suomi on häpeäpilkku nuorten huumekuolemien kärkimaana Euroopassa. Nuorista on oltu kovin huolissaan.
Samalla nuoret on myös muutettu rahaksi. On pohdittu syrjäytyneen nuoren aiheuttamia välillisiä ja välittömiä kustannuksia yhteiskunnalle. On todettu, että jokaista nuorta tarvitaan vahvistamaan huoltosuhdetta ja täyttämään kasvavaa työvoimapulaa monilla aloilla. Nyt on aika pysähtyä ja tarkastella yhteiskuntamme ristiriitaista suhdetta nuoriimme.
Valtiovarainministeriön (VM) talousarvioesityksessä sivalletaan omaan nilkkaan. VM esitti 1.3.2023 yhdeksän miljardin euron leikkauslistalla säästökohteiksi muun muassa lastensuojelun henkilöstömitoituksen, kouluterveydenhuollon kuraattori- ja psykologimitoituksen sekä lastensuojelun jälkihuollon ikärajan laskua kahdella vuodella 23-vuotiaisiin.
Taloudellisilla leikkauksilla kauaskantoisia vaikutuksia
Näistä säästöistä on tuskin todelliseksi säästöksi, jos yhteiskuntaa tarkastellaan ekosysteeminä. Tiedämme, että edellä kuvatut säästökohteet voivat vauhdittaa suoraan lasten ja nuorten syrjäytymiskierrettä ja pahimmillaan aiheuttaa moninkertaisia kustannuksia yhteiskunnalle.
Kun nuori tipahtaa opinnoista ja jää työttömäksi, on sillä hintansa. Jos nuori syrjäytyy ja ajautuu päihde- ja mielenterveyshaasteisiin sekä rikoskierteeseen, on sillä isot kerrannaisvaikutukset niin nuorelle itselleen, hänen läheisilleen kuin koko yhteiskunnalle. Jos nuori ei löydä paikkaansa yhteiskunnassa, etsii hän paikkansa korvaavista ryhmistä esimerkiksi paljon puhutuista katujengeistä. Eriarvoisuuden lisääntymisellä ja yhteiskunnan polarisoitumisella on näin hintansa.
VM:n esityksessä ”hölmöläisten peittoa” leikataan jalkopäästä, keskeltä ja yläpäästä. Kun kouluterveydenhuoltoa ja kuraattori- ja psykologipalveluita vähennetään, heikennetään mahdollisuuksia tarttua nuorten tuen tarpeisiin ajoissa ja vastata niihin osana peruspalveluita ja arjen ympäristöä kouluissa.
Toiseksi jos lastensuojelun henkilöstömitoituksesta ei pidetä kiinni, lastensuojelun avo- ja sijaishuollossa olevien lasten tarpeisiin ei voida vastata riittävillä resursseilla ja osaamisella. Säästöt heikentävät lastensuojelun laatua ja vaikuttavuutta sekä kykyä turvata lasten ja nuorten tervettä kasvua ja kehitystä.
Kolmanneksi jos leikkuri kohdentuu lastensuojelun jälkihuoltoon ja sitä ei jatkossa tarjota kunnolla ja riittävän pitkään, menetetään lastensuojelun sijaishuollossa nuorelle mahdollisesti saavutetut hyödyt. Aikuistuvat nuoret syrjäytyvät, kun heidän turvanaan ei ole yhteiskunnan tarjoamaa aikuistumisen tukea.
Lasten ja nuorten hyvinvointia vahvistamalla saamme taattua kestävän yhteiskunnan
On ymmärrettävä, että lapsilta ja nuorilta ei voida leikata. Sen sijaan tukea ja palveluita tulee merkittävästi kehittää ja löytää vaikuttavimmat tavat niiden tuottamiseen, jotta vaikutukset olisivat mahdollisimman hyvät ja jokainen nuori voitaisiin pitää mukana yhteiskunnassa hyvinvoivana, osallisena ja myös tuottavana ihmisenä. Hyvinvoivat ja terveet ihmiset eivät juurikaan tarvitse palveluita, vaan tuottavat yhteiskunnalle monia hyötyjä.
Pidämme lastensuojelun osaamiskeskittymän asiantuntijoiden kanssa erittäin tärkeänä, ettei edellä kuvattuihin leikkaustoimiin ryhdytä, sillä näyttöä kustannusten tosiasiallisista yhteiskunnallisista säästöistä ei ole tiedossa. Lasten ja nuorten hyvinvointia vahvistamalla voidaan sen sijaan ehkäistä nuorten syrjäytymistä ja turvata sosiaalisesti, taloudellisesti kestävä yhteiskunta.
Lue lisää:
Lastensuojelun käsikirja (thl.fi)
Yhdessä aikuisuuteen –Elämässä Eteenpäin (YEE) -hankesivu (thl.fi)
Lastensuojelun jälkihuolto (thl.fi)