Olen yrittänyt joskus olla luova, mutta turhan usein huomannut toistavani ainoastaan aikaisemmin oppimaani. Tässä ei sinänsä ole mitään pahaa. On hyvä toistaa asioita jotka toimivat eikä niitä kannata lähteä korjailemaan vain korjaamisen ilosta, mutta luovuudesta silloin ei ole kysymys.

Helpolla pääseminen, vaikka se on joskus paikallaan, ei ole välttämättä kovinkaan luovaa. Jos luovia ratkaisuja halutaan hakea hyvinvoinnin ja terveyserojen kaventamiseen, ainoa kehittymisen tie on haastaa itseään myös uusilla näkökulmilla. Hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen on varmasti yksi kinkkisimmistä pulmista joka koettelee luovuuttamme.

Vastarinnan autuus

Hyvinvointi- ja terveyserojen kaventamiseen löytyy varmasti monta hyvää näkökulmaa. Tärkeintä kuitenkin mielestäni on se, että nämä eri näkökulmat ja asiantuntijat keskustelevat keskenään. Luovuuden alkuperä ei ole yksilöissä vaan vuorovaikutuksessa.

Tässä täytyy muistaa myös se, että jotta jokin idea saavuttaa päivänvalon, sen on kohdattava vastustusta, koska juuri se testaa ja kehittää ideaa. Hyväksyvät nyökkäykset viestivät vain, että ihmiset eivät pidä sitä epämukavana. Epäonnistumista ei siis pidä pelätä. Jos idea ei kohtaa ainuttakaan vastaansanojaa, sen täytyy oikeastaan olla melko huono.

Kritiikki teroittaa ideoitamme ja antaa intoa jatkaa niiden jalostamista. Suorapuheisuuden puute voi jopa jarruttaa fiksujen ideoiden esittämistä. Jos taas suorapuheisuutta edistetään, se houkuttelee ihmisiä aitoon keskusteluun. Sitä enemmän on ideoita mitä enemmän on keskustelua. Samanmielisyys on loppujen lopuksi melkoisen lannistavaa.

Ellei kohtaa vastarintaa, ei myöskään voida sanoa muutoksen olevan todellista. Tuo vastarinta voi tulla oman pään sisältä, työyhteisöstä tai koko toimialalta. Olennaista kuitenkin on se, että liian usein tiedostamatta yritämme olla luovia ennestään tutulla tavalla ja välttää tuon vastarinnan syntymistä. Luovuus ei tarkoita toisaalta sitä, että kaikille ideoille annettaisiin tilaa loputtomasti. Luovuus tarvitsee myös suitsia jotta ideatasolta päästään toteutukseen.

Pakko ajatella eri kanteilta

Koska emme pysty ennustamaan tulevaisuutta, meidän olisi kenties hyvä miettiä erilaisia tulevaisuuden vaihtoehtoja eli skenaariota. Koska skenaariot ovat keskenään erilaisia, ne pakottavat ajattelemaan eri kanteilta. Koska ei ole oikeaa ja väärää, ne antavat mahdollisuuden myös ajatella laajemmin. Hyvinvointi- ja terveyseroja pohdittaessa vaihtoehtoisten mallien tasapuolinen puntarointi voisi olla paikallaan.

Lähtökohtaisesti tulisi hakea myös parasta mahdollista lopputulosta. Tyytyminen keskinkertaisuuteen ei ole helpompi ja vaivattomampi tie varsinkaan hyvinvointi- ja terveyserojen kaventamista ratkaistaessa.

Ruutuhyppely-kampanja esimerkkinä luovuuden äärirajoilla olemisesta

Mielestäni Itä- ja Keski-Suomen Kaste-alueen omituisimpia prosesseja jossa olen ollut mukana ja senpä vuoksi ehkä parhaita keskustelun herättäjiä ”luovasta hulluudesta” oli viime kesänä järjestetty Yks, kaks, hyppy! – kesäkampanja, jonka avulla kannustettiin asukkaita yhteisvoimin liikkumaan ja pitämään huolta hyvinvoinnistaan ruutuhyppelyn avulla.

Kampanjan avulla haluttiin osoittaa, ettei liikkuminen ja mukava yhdessä tekeminen ole välineistä kiinni. Lisäksi haluttiin edistää fyysistä, henkistä ja sosiaalista hyvinvointia ja ongelmien ehkäisyä. Terveysviestinnän lisäksi hanke lisäsi yhteistyötä kolmen kaupungin välillä. Kaksi ministeriä näytti esimerkkiä osallistumalla kampanjaan yhdessä tavallisten kuntalaisten kanssa.

Hyvinvointi- ja terveyseroissa ongelmana on usein se, että kaikkia on vaikea motivoida kiinnittämään huomiota elintapoihin, vaan yleensä ne joilla menee jo valmiiksi hyvin, ovat niitä innokkaimpia osallistujia. Mikäli kampanjan avulla saatiin motivoitua mukaan myös liikuntaa harrastamattomia, voidaan ajatella, että kampanja oli edistämässä myös hyvinvointi- ja terveyserojen kaventumista. Tätä tavoitetta tukee se, että kampanjaan on voinut osallistua esimerkiksi koko koululuokka.

Kansalaisille elintapoihin kohdistuvissa hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen toimissa tulisikin miettiä ja huolehtia sitä, että kaikki saadaan mukaan, myös syrjään vetäytyvät ja ne, joilla ei välttämättä ole resursseja lähteä mukaan ilman tukea. Ei siis välttämättä riitä, että jokin palvelu on saatavilla.

Lue lisää:

Näiden ajatusten innoittajina toimivat Alf Rehn (Vaaralliset ideat, 2011), Elina Hiltunen (Matkaopas tulevaisuuteen 2012), Jack Welch (Voittajaksi, 2005), Jim Collins (Hyvästä paras, 2010)

Lue Hyvinvointi- ja terveyserot -sivustosta miksi yhteistyö on tärkeää

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *