Osallisuus ei aina toteudu riittävästi vammaisille henkilöille suunnatuissa palveluprosesseissa. Osallisuutta tuetaan erilaisten välineiden ja työmenetelmien avulla, mutta niitä ei ole välttämättä aina käytössä. Nämä seikat kävivät ilmi kuntiin ja kuntayhtymiin sekä vammaissosiaalityön ammattilaisille suunnatuista kahdesta kyselystä, jotka ovat osa järjestäjätahon näkökulmasta laadittua Vammaispalvelut vuonna 2022-selvitystä (selvitys julkaistaan toukokuussa 2023).
Lähtökohtia osallisuudelle ja osallistumisen kokemukselle palveluissa ovat oikeus osallistua omien asioiden käsittelyyn ja tulla kuulluksi omassa asiassaan. Vammaisten henkilöiden oikeuksien komitean yleiskommentissa nro 5 on todettu, että vammaisten henkilöiden palvelut tulee suunnitella ja tuottaa tavalla, joka tukee täysimääräistä, yksilöllistä, itse valittua ja todellista osallisuutta ja osallistumista sekä itsenäistä elämistä.
Kuntien ja kuntayhtymien avovastauksissa kerrottiin esimerkiksi, että asiakkaan mielipiteitä kysytään ja kuullaan, asiakas on aina mukana palaverissa sekä palvelutarpeen arvio ja palvelusuunnitelma laaditaan yhdessä asiakkaan kanssa. Tapaamiset järjestetään yleensä kotikäynnillä tai muuten asiakkaalle tutussa ympäristössä.
”Asiakkaan oma mielipide ja näkemys selvitetään kommunikoinnin apuvälinein, tulkin ja selkokielen avulla.”
Toisaalta on tilanteita, joissa asiakas on mukana osan aikaa tai ei osallistu ollenkaan palvelusuunnitelman laatimiseen:
”Mukana tapaamisissa on omainen tai työntekijä, joka tuntee asiakkaan. Asiakasta pyritään kuulemaan mahdollisuuksien mukaan.”
”Asiakas osallistuu oman toimintakykynsä puitteissa tapaamisiin ja oman elämänsä ja tulevaisuutensa suunnitteluun. Tarvittaessa hyödynnän asiakkaan lähiverkostoa, joka osaa kommunikoida asiakkaan tarvitsemalla tavalla.”
Yleisimmät osallisuuden tukemisen välineet liittyivät kommunikointiin
Työntekijäkyselyssä (152 vastausta) kysyttiin, millaisia osallisuuden tukemisen välineitä asiakasprosesseissa on käytössä. Yleisimmät osallisuuden tukemisen välineet liittyivät kommunikointiin. Vastaajista 91 prosenttia ilmoitti, että asiakkaalla on mahdollisuus tulla kuulluksi omalla kielellään. Selkokielisiä materiaaleja oli käytössä 36 prosentilla vastaajista. Saman verran vastaajista (36 prosenttia) ilmoitti, että selkokielisiä materiaaleja ei ole käytössä. Tähän kysymykseen ei osannut vastata 28 prosenttia vastaajista.
Asiakkaiden osallisuuden tukemisen välineiden lisäksi alueilla on käytössä tuettu päätöksenteko toimintatapana (30 prosenttia vastaajista) ja työkalupakki vammaisen lapsen näkemyksen selvittämiseen (15 prosenttia vastaajista). Avovastauksissa korostuivat erilaiset kommunikoinnin apuvälineet, mutta sen lisäksi osallisuuden tukemiseksi käytettiin myös esimerkiksi piirtämistä, erilaisia korttipelejä ja leikkiä.
Kaikilla lapsilla on oikeus osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon. Tarvittavat palvelut tulee räätälöidä vammaisten lasten kohdalla yksilöllisesti, lasten ja heidän perheidensä tarpeita ja toiveita kuunnellen. Tämän toteutumiseksi tulisi hyödyntää jo olemassa olevia työvälineitä, samalla kehittäen niitä muuttuvia tarpeita vastaaviksi. Lapsen tarvitsema tuki tulee olla saatavilla lähiyhteisöön, jotta esimerkiksi koulua on mahdollista käydä inkluusioperiaatteen mukaisesti.
Uusia käytäntöjä – uusia mahdollisuuksia
Uudistuvassa vammaispalvelulaissa on uutena palveluna tuettu päätöksenteko, joka voi parhaimmillaan vahvistaa asiakkaiden osallisuutta käytännössä. Tämän uuden palvelun käyttöönottoa olisi kuitenkin hyvä pohtia etukäteen ja arvioida sen käytön mahdollisuuksia ja rajoitteita ammattilaisten ja vammaisjärjestöjen yhteiskehittämishankkeiden avulla.
On esitetty myös, että ihmisten osallisuutta omissa palveluissa voisi vahvistaa henkilökohtaisen budjetoinnin avulla. Henkilökohtaisesta budjetoinnista on useita erilaisia vaihtoehtoisia järjestämistapoja ja -malleja, joita arvioimme laajassa kokeiluhankkeessa vuosina 2020–2021. Hankkeen tulokset kokosimme julkaisuun, jonka nimesimme Suomen malliksi. Henkilökohtaisessa budjetoinnissa tavoitellaan paljolti samoja asioita, kuin esimerkiksi palvelusetelin käytössä tai henkilökohtaisen avustajan työnantajamallissa: palvelun käyttäjän päätös ohjaa myös palvelun toteutusta.
Uudet palvelut ja työmenetelmät, kuten tuettu päätöksenteko tai henkilökohtainen budjetointi, eivät suoraan ole käyttövalmiita kaikkiin tilanteisiin ja kaikille ihmisille, eivätkä itsessään välttämättä vielä turvaa osallisuuden toteutumista. Osallisuuden toteutuminen edellyttää aina sitä, että ammattilainen kohtaa asiakkaansa arvostavasti. Osallisuus syntyy tässä arvostavassa kohtaamisessa, joka puolestaan mahdollistaa luottamuksellisen ja rakentavan kokemuksen niin asiakkaalle kuin työntekijällekin.
Kirjoitus on osa Vammaisuus yhteiskunnassa -blogisarjaa
Vammaisuus yhteiskunnassa -blogisarja käsittelee vammaisuuteen ja vammaispalveluihin liittyviä ilmiöitä yhteiskunnassamme. Käsitys vammaisuudesta on muuttunut ajan saatossa. Tänä päivänä tärkeitä asioita ovat mm. ihmisoikeudet, osallisuus, itsemääräämisoikeus, esteettömyys ja saavutettavuus.
Lue lisää:
- Vammaisten henkilöiden oikeuksien komitean yleiskommentit (Tukiliitto)
- Vammaisten henkilöiden henkilökohtaisen budjetoinnin kokeiluhankkeen tuloksia: Esitys Suomen malliksi (Julkari)
- Riskit ja mahdollisuudet eri maiden henkilökohtaisen budjetoinnin järjestelmissä (Julkari)
- Hankesivu: Vammaispalvelut 2022 (THL)
- Vammaisten ihmisten osallisuus (Vammaispalvelujen käsikirja)
- Vammaisten lasten osallisuus (Vammaispalvelujen käsikirja)
- Työkalupakki vammaisen lapsen näkemysten selvittämiseen (Vammaispalvelujen käsikirja)
- Osallisuus vammaissosiaalityössä on yhteistyötä : asiakkaiden kokemuksia (Lapin yliopisto)