Hieman yli sata vuotta sitten Suomea koetteli espanjantaudiksi kutsuttu influenssa. Myös tuolloin ihmisiä kehotettiin välttämään suuria väkijoukkoja ja heille annettiin ohjeita hygieniasta. Koulujakin suljettiin. Koska sosiaaliturvajärjestelmämme oli vielä kehittymätön, töihin mentiin usein kipeänäkin.
Yhteiskunnan muuttuminen ja hyvinvointivaltion kehittyminen näkyy koronaepidemian torjunnassa. Sosiaalisia kontakteja on ollut mahdollista selvästi vähentää.
Moni ammattiryhmä on voinut siirtyä etätöihin, ja sosiaali- ja terveydenhuollossa kasvokkaisia tapaamisia on korvattu sähköisillä palveluilla.
Esimerkiksi mielenterveystyöhön, kuten psykoterapiaan, liittyvä reaaliaikainen etäasiointi yli viisinkertaistui viime vuonna edellisvuoteen verrattuna. Samalla mielenterveystyön perinteiset vastaanotot ovat vähentyneet.
Rajoitustoimet vaikuttivat etenkin mielenterveys- ja päihdekuntoutujiin
Koronaepidemia on ollut sosiaali- ja terveyspalvelujen tulikoe.
Murrosta voidaan arvioida kunnolla vasta myöhemmin, mutta vaikutuksista on jo saatavilla tietoja esimerkiksi vuoden 2020 Sosiaalibarometrista.
Keväällä 2020 epidemian rajoitustoimet vaikuttivat erityisesti mielenterveys- ja päihdekuntoutujiin. Mielenterveyden ongelmien arvioitiin koronaepidemian alkuvaiheessa lisääntyneen vuoden takaisesta, mutta mielenterveyspalveluja vähennettiin.
Ongelmia aiheuttivat esimerkiksi ryhmätoimintojen karsiminen, matalan kynnyksen toimintojen lakkauttaminen sekä vaikeudet tavoittaa asiakkaita.
Mielenterveyskuntoutujien kohdalla ei nähty toimivaksi sitä, että etäpalvelu oli ainoa heille tarjottava vaihtoehto. Sähköisten palvelujen hyödyt koettiin heidän kannaltaan heikohkoina. Näin tarkasteltuna etäpalvelut eivät pystyneet korvaamaan tavanomaisia kohtaamisia sosiaali- ja terveydenhuollossa.
Myös etäpalvelujen käyttö vaatii aktiivisuutta
Sosiaalibarometri 2020 toi esiin, että digitaaliset etäpalvelut olivat hyödyllisiä. Esimerkiksi chat-palvelut olivat toimineet pääosin positiivisesti. Myönteistä palautetta saatiin myös puhelimitse annettavasta psykososiaalisesta tuesta ja palvelun nopeutumisesta.
Koronaepidemia nosti kuitenkin esiin, että palveluja arvioitaessa keskeisiä tekijöitä ovat niiden saavutettavuus tai tavoitettavuus: miten asiakas tavoittaa palvelut, joita arvioi tarvitsevansa, ja toisaalta miten tuetaan haavoittuvassa asemassa olevia.
On muistettava, että myös etäpalveluiden käyttö vaatii tiettyä aktiivisuutta. Syrjäytyneelle tai syrjäytymisvaarassa olevalle avun pyytäminen voi olla hankalaa. Kun puhti ensiaskeleen ottamiseen on poissa, tukea ja rohkaisua saatetaan tarvita ensin kasvokkaisessa kohtaamisessa.
Sähköiseen asiointiin vaikuttavat esimerkiksi asiakkaan sosioekonominen asema, tietotekniikkataidot ja motivaatio. Sähköisiä palveluita käyttävällä on oltava nettiyhteys ja laitteisto, joiden saatavuutta esimerkiksi kirjastojen sulkeminen on hankaloittanut.
Kun palvelut siirtyvät yhä enemmän verkkoon, digitalisaation vauhdista putoaminen voi merkitä pahimmillaan digisyrjäytymistä.
Digipalvelut ovatkin kaksiteräinen miekka. Ne mahdollistavat – erityisesti keskellä epidemiaa – yhteydenpidon ja syrjäytymisen ehkäisemisen. Toisaalta ne voivat itsessään syrjäyttää, jos muita vaihtoehtoja ei ole tarjolla.
Sähköiset palvelut auttavat paikkaamaan palveluvajetta
Epidemian pitkittyessä etäpalveluja tarvitaan myös palveluvajeeseen vastaamisessa. Yhteiset kriteerit tai suositukset niiden tarjoamisesta ja soveltuvuudesta sekä sosiaali- että terveydenhuollossa voisivat auttaa koronaepidemian vaikutusten hoidossa, myös epidemian jälkeen.
Kyse on paljon myös ihmisten tasa-arvosta palveluissa. Digipalvelujen avulla palveluja voidaan tarjota myös syrjäseuduilla. Tällöin herää kuitenkin huoli etäpalveluiden jäämisestä ainoaksi vaihtoehdoksi tavanomaisten vastaanottojen pikkuhiljaa huvetessa. Etäpalveluiden mahdollistavuus ei saakaan olla ainoa kriteeri niiden tarjonnalle, vaan kaiken perustana on oltava asiakaslähtöisyys.
Koronaepidemian aikana sosiaalihuollon asiakastapaamisia on toisinaan pidetty jopa ulkona. Asiakaskohtaaminen voi olla hyvin tärkeä inhimillinen kontakti. Sosiaalisuuden tarve kun on edelleen olemassa – tässä mielessä tilanne on sama kuin sata vuotta sitten.
Kirjoitus liittyy tutkimushankkeeseen Koronaepidemian sosiaaliset vaikutukset heikoimmassa asemassa oleviin asiakkaisiin ja heidän palveluihinsa.
Tutkimushankkeen sivut
Lue lisää:
Sauvala M. (6.4.2020). Espanjantauti tappoi miljoonia ja löi ihmiskunnan polvilleen sata vuotta sitten – Tiede tuo toivoa taisteluun viruksia vastaan. Apu.
Stenberg J-H, Sequeiros SB, Holi M, Kampman O, Kieseppä T, Korkeila J, Mäki P, Wahlbeck K, Joffe G, Häll P, Joutsenniemi K. 2016. Mielenterveyttä etänä? Suomen lääkärilehti 35, 2106–2111.
Sosiaalibarometri 2020. (Eronen ym./THL 2020).
Mattison, M. (2018)- Informed Consent Agreements: Standards of Care for Digital Social Work Practices. Journal of social work education 54 (2), 227–238.
Hyppönen H, Ilmarinen K. 2019. Sähköisten sosiaali- ja terveyspalvelujen tarjonta, palvelujen käyttö ja esteet. Teoksessa Kestilä L, Karvonen S. (toim.) Suomalaisten hyvinvointi 2018, 279 – 290. THL.
Perusterveydenhuollon avohoidon hoitoilmoitus (Avohilmo). (THL).
Covid-19-epidemian vaikutukset hyvinvointiin, palvelujärjestelmään ja kansantalouteen. Asiantuntija-arvio, syksy 2020. (Kestilä ym./THL 2020).
Tieto hyvinvoinnin ja uudistuvien palvelujen tukena. Sote- tieto hyötykäyttöön- strategia 2020. (STM & Kuntaliitto).