Hallitus antoi eduskunnalle esityksensä uudeksi asiakasmaksulaiksi juuri ennen joulua. Laki tulisi voimaan vuonna 2021. Lailla muutettaisiin julkisten sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakasmaksuja. Tällä hetkellä se on valiokuntien käsittelyssä.
Avaan tässä tekstissä tarkemmin, mitä vaikutuksia uudella lailla olisi erityisesti pienituloisille ja paljon sairastaville henkilöille. Arvio on tehty mikrosimulointimallilla (ks. Tervola ym. 2018) ja se perustuu väestön sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttöön sellaisena kuin se oli vuonna 2016.
Ehdotettu lain muutos ei ole yleisellä tasolla dramaattinen, vaan se noudattaa nykyisen lain rakennetta. Esityksessä on pyritty kustannusneutraaliin lopputulokseen eli julkiset menot eivät nousisi eivätkä laskisi uudistuksen tuloksena.
Uudistus ei ole siis yksiselitteisesti heikennys tai parannus, vaan mukana on muutoksia kumpaankin suuntaan.
Ne kohdentuvat eri tavalla riippuen iästä, hoitomuodosta ja siitä, kuinka paljon käyttää palveluja.
Kuten hallituksen esityksenkin arvioissa, esitys on laskujeni mukaan keskimäärin hieman maksuja alentava. Maksujen enimmäismäärillä arvioituna vuotuinen maksusumma vähenisi 6 euroa suomalaista kohden. Määrällisesti häviäviä kotitalouksia on kuitenkin enemmän kuin voittajia. Noin kolmannes kotitalouksista maksaisi enemmän, ja neljännes maksaisi vähemmän kuin ennen. Lähes puolella kotitalouksista maksurasitus ei muuttuisi.
Esitetyn lain suurimpia voittajia ovat lapsiperheet ja kotihoidossa olevat ikäihmiset. Aikaisemminkin alle 18-vuotiaat ovat olleet vapautettuja mm. terveyskeskusmaksuista ja hammashoidon maksuista, mutta hallituksen esityksessä vapautus laajenisi koskemaan myös muita sairaanhoidon maksuja kuten poliklinikkakäyntejä. Toinen keskeinen maksujen kevennys on se, että säännöllisen kotihoidon maksut pienenisivät keskimäärin lähes 30 euroa kuukaudessa.
Hallituksen esityksessä maksujen korotukset liittyvät terveyskeskusmaksuihin. Eniten huomiota on herättänyt se, että terveyskeskusten lääkärikäyntimaksujen välikatot poistuvat. Tämä tarkoittaa sitä, että esityksen mukaan jokaisesta terveyskeskuskäynnistä perittäisiin maksu (20,6 €), kun aikaisemmin maksuja on peritty enintään kolmesta kerrasta vuoden aikana. Maksukertymän kannalta suurempi muutos voi olla sairaanhoitajan vastaanottokäynnin maksulla, joka on ollut aikaisemmin suurimmassa osalle väestöstä maksutonta. Nyt 11,5 euron enimmäismaksu määriteltäisiin lakiin, mikä todennäköisesti kannustaa maakuntia perimään maksuja.
Asiakasmaksujen vuotuinen maksukaton taso (683 €/v) säilyisi ennallaan. Maksukaton täyttymisen jälkeen potilas on vapautettu maksuista. Hallituksen esityksessä maksukattoon sisällytettäisiin kuitenkin enemmän maksuja kuin nykyisin, suurimpana lisäyksenä julkisen sektorin hammashoidon maksut. Aikaisemmin maksukatto on täyttynyt arvioni mukaan noin viidellä prosentilla väestöstä, kun hallituksen esityksen myötä heidän määrä kaksinkertaistuisi.
Maksukaton laajennus on helpotus paljon terveyspalveluita käyttäville. Toisaalta terveyskeskusmaksun välikaton poisto on muutos toiseen suuntaan lähes samalla kohderyhmällä. Mikä on siis lopputulos?
Näyttää siltä, että kaikki ne, joilla vuotuinen maksukatto ei ole nykylainsäädännöllä täyttynyt, todennäköisemmin häviävät kuin voittavat uudistuksessa.
Keskimääräinen häviö on 30–50 euroa vuodessa. Voittamisen todennäköisyys kuitenkin kasvaa mitä enemmän palveluja käyttävästä on kyse. Niistä viidestä prosentista, jotka käyttävät kaikista eniten palveluita ja joiden maksukatto on täyttynyt jo nykyisin, lähes kaikki voittavat, koska he saisivat käytännössä suun terveydenhuollon jatkossa ilmaiseksi (pl. protetiikka). He säästäisivät keskimäärin 100–200 euroa vuodessa.
Useimpien terveyspalvelujen käyttö kohdistuu enemmän pienituloisille kuin suurituloisille. Näin on ennen kaikkea kotona annettavien palveluiden, lyhyiden laitoshoitojaksojen ja terveyskeskuskäyntien kohdalla. Näihinkin maksuihin kohdistuu sekä korotuksia että alennuksia, joten kokonaisvaikutus pienituloisille ei ole selvää.
Alla olevasta kuviosta näkee, että sekä maksujen korotukset että heikennykset kohdistuvat alimpiin tulokymmenyksiin. Niin kuin koko väestössä, jokaisessa tulokymmenyksessä häviäviä kotitalouksia on lukumäärällisesti enemmän, mutta euromääräisesti alennukset peittoavat korotukset. Suurin euromääräiset huojennukset kohdistuvat toiseksi ja kolmanneksi alimpaan kymmenykseen.
Kuva 1. Hallituksen esityksen vaikutus kotitalouksien asiakasmaksusummiin tulokymmenyksittäin. Huom. arvio perustuu asiakasmaksujen laissa määriteltyihin enimmäismääriin.
Uusi asiakasmaksulaki sekoittaa asiakasmaksujen pakkaa siirtämällä maksutaakkaa lapsiperheiltä lapsettomille aikuisille. Niin pienituloisissa kuin paljon sairastavissa on sekä niitä, joiden maksut alenevat että niitä, joiden maksut kasvavat. Yllä olevien tulosten perusteella sanoisin kuitenkin, että uusi laki on hieman enemmän huojennus kuin leikkaus.
Lopuksi haluan mainita, että tässä vaikutusarviossa jäi moni positiivinen seikka huomiotta. Mm. se, että maksujen selkeys ja alueellinen yhdenvertaisuus lisääntyy esityksen myötä, koska maksuja on määritelty kattavammin ja niitä saisi jatkossa periä vain laissa määritellyistä toimenpiteistä. Lisäksi maksukaton seuraamisen vastuu siirtyy asiakkaalta maakunnalle, jolloin euroja saattaa säästyä niiltä, jotka eivät ole syystä tai toisesta keränneet talteen maksukuitteja.
Lisätietoja:
Tervola, J., Mukkila, S., Ilmarinen, K. ja Kapiainen, S. (2018) The distributional effects of out-of-pocket health payments in Finland 2010–2018. THL Discussion Paper 35. Helsinki: THL.
Etenkin lapsiperheet hyötyisivät asiakasmaksulain muutoksista, iso osa väestöstä maksaisi sote-palveluista kuitenkin hieman nykyistä enemmän (THL:n uutinen 17.1.2019)