Hyvinvointitalous on päätöksenteon lähestymistapa, jonka keskeinen lähtökohta on suunnata taloudellisten kustannusten sijaan pääasiallinen huomio siihen, miten suunnitellut tai toteutetut toimet vaikuttavat ihmisten ja luonnon hyvinvointiin. Talouden tarkastelu ensisijaisesti ihmisen ja luonnon hyvinvoinnin kautta on teemana toistunut viime vuosina hyvinvointitalouden ohella myös lukuisissa muissa aloitteissa. Esimerkiksi planetaarinen terveys, donitsitalous ja ekohyvinvointivaltio tunnistavat sosiaalisen, taloudellisen ja ekologisen kehityksen keskinäisriippuvuuden samoin kuin hyvinvointitalous.
Yhteistä aloitteille on myös ajatus siitä, että kestävyyden kolmeen osa-alueeseen sisältyviä käsitteitä soveltamalla käytäntöön saavutetaan parhaimmillaan laaja-alaisia hyötyjä. Aikaansaatuina hyötyinä luonnonvaroja säästyy, ihmisten elämänlaatu paranee -tai ei ainakaan heikkene- ja talous pysyy vakaana.
Kotimaisista toimijoista muun muassa Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra, Demos Helsinki ja SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry ovat toiminnallaan edistäneet reilun ja kestävän talousajattelun valtavirtaistumista. Toimijat kuten Naisasialiitto Unioni ja Turun yliopiston FEMTIE-hanke ovat puolestaan tuoneet feministisen tiedon ja hoivan kysymyksiä mukaan talouskeskusteluun.
Hyvinvointitaloudellisella tarkastelulla on jo vahvaa jalansijaa, sillä Suomi on sitoutunut hyvinvointitaloudellisen ajattelun viemiseen käytäntöön. Tätä tavoitetta silmällä pitäen sosiaali- ja terveysministeriö on äskettäin julkaissut vuoteen 2025 ulottuvan kansallisen hyvinvointitalouden toimintaohjelman. Suomi seuraa tässä työssä kansainvälistä kehitystä hyvinvointitalouden teemassa ja hyödyntää muissa maissa saatuja kokemuksia hyvinvointitalouden käytännön sovelluksista.
Hyvinvointitalousajattelua voi soveltaa käytäntöön monella tavalla
Yksi esimerkki hyvinvointitaloudellisesta päätöksenteosta on Uudessa-Seelannissa 2019 lanseerattu hyvinvointibudjetti, jolle on leimallista hyvän elämän eri osatekijöiden kokonaisvaltainen huomiointi sekä hyvinvointia koskevan tiedon tuottaminen ja seuranta. Toinen esimerkki hyvinvointitaloudellisen näkökulman soveltamisesta on Alankomaissa käytössä oleva hyvinvoinnin seurannan indikaattorikokoelma. Sen ylläpidosta ja raportoinnista vastaa maan tilastoviranomainen ja indikaattorien tuottamaa tietoa hyödynnetään muun muassa osana kansallista talousarviokeskustelua.
Kansallisena hyvinvointitalousajattelun sovelluksena voi mainita lainvalmisteluhankkeiden yhteydessä tehtävän vaikutusarviointityön. Vaikka sosiaalinen, taloudellinen ja ekologinen kestävyys on prosessissa sanoitettu hieman toisin, vastaavat arvioinnilla tavoiteltavat hyödyt pitkälti hyvinvointitaloudellisen ajattelun lähtökohtia, kuten päätöksenteossa harkittavien ratkaisuvaihtoehtojen lisäämistä ja tietopohjan laajentamista.
Kohti hyvinvointitaloudellista päätöksentekoa valtionhallinnossa
Siirtyminen kokonaisvaltaisemmin ihmisten ja luonnon hyvinvointia huomioivaan päätöksentekoon merkitsee väistämättä samalla muutosta tavassa, jolla hallinto ja päättäjät työskentelevät ja jolla tavoiteltavia tuloksia seurataan ja mitataan.
Hyvinvointitaloudellisessa kehittämistyössä tuleekin tunnistaa ne kansalliset rakenteet, joihin hyvinvointitaloudellista ohjausmallia on Suomessa mielekästä rakentaa ja juurruttaa, ja arvioida, millaisin mittarein tällaisen ohjausmallin vaikutuksia pystytään parhaiten jatkossa seuraamaan ja todentamaan.
Keskeistä työssä on ratkaista, millä tavoin kansalaisten osallisuus hyvinvointitalouden toimeenpanossa ja tavoitemäärittelyssä toteutetaan parhaiten. Joissakin maissa, kuten Italiassa kansalaisilta on kerätty laajamittaista kyselyaineistoa subjektiivisen hyvinvoinnin määrittelemiseksi, ja tätä tietoa on hyödynnetty hyvinvointitaloudellisen mittariston laatimisessa.
Hyvinvointitaloudellisen päätöksenteon kehittämistyössä on lisäksi olennaista seurata ja ymmärtää paitsi kansainvälisiä kokemuksia, pitää yllä dialogia vaihtoehtoisten talousaloitteiden kanssa. Näin varmistetaan, että paras tieto ja kokemus hyvinvointitaloudellisen ohjaamisen edellytyksistä välittyy.
Kirjoittaja työskentelee Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella Suomen kestävän kasvun ohjelmaan (RRP) kuuluvassa hankkeessa, jossa kehitetään Suomen hyvinvointitaloudellista ohjausta ja sitä tukevaa mittaristoa 2022–2024.
Lue lisää:
Suomen kansallinen hyvinvointitalouden toimintaohjelma 2023–2025 (Valtioneuvosto)