”Tää oli ainut juttu, mikä piti mut kasassa pari vuotta sitten”. Tällaiseen palautteeseen törmäsin kerran yleisurheiluvalmentajana, kun keräsin junnuilta kauden päättyessä palautetta ryhmämme toiminnasta. Lomakkeeseen kirjoitettu viesti yllätti, pysäytti ja sai pohtimaan liikuntaharrastuksen ja junnuvalmentajan roolia nuorten elämässä hieman toisenlaisesta näkövinkkelistä.
Me junnuvalmentajat – halusimmepa sitä tai emme – toimimme useimmiten nuorten kasvukumppaneina. Joko tiedostamatta tai roolin ja siihen liittyvän vastuun hyvin tiedostaen.
Terve mieli terveessä ruumiissa
Liikunta on hyvästä, niin aikuisille kuin lapsille ja nuorille. Liikunnan moninaiset hyödyt on tunnistettu ja tunnustettu lukuisissa tutkimuksissa. Liikunnan tiedetään kehittävän ja ylläpitävän niin fyysistä kuin henkistä terveyttä, vähentävän ennenaikaista kuolleisuutta sekä parantavan älyllistä suorituskykyä.
Lapsena ja nuorena liikuntaa harrastaneet tuntuvat pärjäävän myös myöhemmällä iällä.
Nuoruuden hyvän fyysisen toimintakyvyn on todettu olevan yhteydessä korkeampaan koulutustasoon ja sosioekonomiseen asemaan aikuisiällä. Liikuntatuokio voi myös tarjota tarpeellisen irtioton arjen murheista, vaikuttaa positiivisesti itsetuntoon ja kehonkuvaan ja tuoda elämäämme sosiaalisia suhteita. Meillä on myös selkeää tutkimusnäyttöä liikunnan mahdollisuuksista ennaltaehkäistä sekä parantaa mielenterveyshäiriöitä.
Liikunta tukee mielenterveyttä, mutta entä kilpaurheilu?
Liikunta lisää mielen hyvinvointia, mutta päteekö tämä myös ns. himoliikkujiin ja huipulle tähtääviin urheilijoihin? Tutkimukset antavat tästä hyvinkin ristiristaista viestiä.
Lancetissa julkaistiin elokuussa Yalen ja Oxfordin yliopistojen tutkimus, jossa todettiin liikkumisen nostavan mielialaa, mutta äärimmäisen urheilun altistavan mielenterveysongelmille.
Huippu-urheilun ja mielenterveyden välisistä yhteyksistä on hyvin vähän tutkittua tietoa.
Mediasta olemme saaneet lukea huippu-urheilijoiden henkisestä uupumisesta, ulkonäkö- ja menestyspaineista, jopa hirviövalmentajista. Nämä tarinat ovat tosia ja antavat kieltämättä raadollisen kuvan kilpaurheilun maailmasta. Omat ja ulkopuolelta tulevat korkealle asetetut odotukset voivat altistaa mielen murtumiselle.
Kilpaurheilu vaatii omistautumista ja uhrautumista sekä kykyä sovittaa yhteen treenaaminen, opiskelut tai työ ja muu elämä. Taakka voi muodostua liian raskaaksi.
Toisaalta useat tutkimukset ovat antaneet myös aivan päinvastaista kuvaa kilpaurheilun ja mielenterveyden välisestä yhteydestä. Tuore suomalaistutkimus osoitti, että psyykkinen oireilu aikuisiällä on harvinaisempaa kilpaurheilua 12 vuotta harrastaneiden joukossa verrattuna sellaisiin, jotka eivät olleet harrastaneet lapsuudessaan kilpaurheilua.
Selityksiä ilmiölle on monia: Kilpaurheilu opettaa lapsille ja nuorille tavoitteiden asettelua, sinnikkyyttä pyrkimyksissään sekä keinoja selviytyä haastavista tilanteista. Onnistumiset vahvistavat myönteistä minäkuvaa ja kohottavat itsetuntoa. Tällä kaikella rakennetaan tärkeitä peruskiviä mielenterveydelle.
Liikuntaharrastus toimii sosiaalisten suhteiden pelikenttänä
Liikuntaharrastuksen yksi merkittävimmistä tekijöistä lapsen ja nuoren mielenterveyden kannalta on mahdollisuus solmia sosiaalisia suhteita, saada kavereita, harjoitella sosiaalisia taitoja ja kokea osallisuuden tunnetta. Urheilu on suuria tunteita ja erityisen merkityksellisiä ne ovat silloin, kun ne voidaan kokea oman joukkueen tai valmennusryhmän kanssa.
Yhteiset onnistumiset, myös karvaat tappiot tai fiilikset rankan harjoituksen jälkeen ovat niitä unohtumattomia, ikuisesti mieleen piirtyviä hetkiä, jotka on hienoa kokea kollektiivisesti.
Liikuntaharrastus voi valitettavasti näyttäytyä myös kiusaamisen kenttänä. Suomalaisen LIITU-tutkimuksen tulokset osoittivat, että lasten ja nuorten kokemasta kiusaamisesta ja syrjinnästä 20 prosenttia tapahtui liikunta- ja urheiluseuroissa. Tätä enemmän kiusaamista esiintyi ainoastaan koulussa ja internetissä. Tutkimustulos on huolestuttava. Kyseessä on ilmiö, johon on kiinnitetty ällistyttävän vähän huomiota.
Kiusaamisen ehkäisemiseen kouluissa ja netissä on tartuttu ponnekkaasti. Missä viipyvät toimet ja kampanjat kiusaamisen kitkemiseksi urheiluseuroissa ja työkalupakit hyvän ryhmähengen luomiseksi urheilujoukkueissa ja valmennusryhmissä?
Junnuvalmentajan moninainen rooli
Liikuntaharrastus tarjoaa lapsille ja nuorelle monenlaista hyvää. Liikuntaharrastuksen tuomista hyödyistä puhuttaessa unohdetaan kuitenkin usein se, että harrastuksen myötä lapsi tai nuori saa elämäänsä yhden (tai useamman) aikuisen rinnallekulkijakseen. Tällä voi olla hyvinkin merkittävä vaikutus erityisesti tilanteissa, joissa nuoren elämästä puuttuvat luotettavat aikuiset tai vuorovaikutus omien vanhempien kanssa ei syystä tai toisesta luonnistu.
Jokainen junnuvalmentajana toimiva tietää, että valmentajan rooli ei rajoitu vain treenin suunnitteluun, toteutukseen ja urheilevan nuoren tavoitteelliseen kehittämiseen pelkästään urheilullisten tavoitteiden näkökulmasta. Olen valmentajaurani aikana muun muassa lohduttanut treenien jälkeen itkevää tyttöä, jota kiusataan koulussa, keskustellut junnujen kanssa pitkän kisapäivän lounastauolla siitä, miltä yksinäisyys tuntuu ja kuunnellut loppuvenyttelyjä tehdessämme poikien ensikokemuksista vastakkaisen sukupuolen kanssa. Tiedän, että kaikista näistä asioista junnut eivät olleet puhuneet kotonaan.
Meillä valmentajilla on suunnattoman suuri etuoikeus kuulua näiden nuorten elämään ja kulkea rinnalla. Tehtävään kuuluu myös suuri vastuu. Osaammeko ja ehdimmekö kuunnella, jos nuorella on tarve avautua? Osaammeko ottaa puheeksi, jos huomaamme nuoressa jotakin huolestututtavaa? Osaammeko valita oikeat sanat?
Urheiluseuroissa tarvitaan työvälineitä lasten ja nuorten mielenterveyden edistämiseen
Lasten ja nuorten parissa toimivien valmentajien ja ohjaajien koulutukseen tulisi kuulua varsinaisen lajiopin lisäksi teemoja, jotka käsittelevät ikävaihetta ja sen erityispiirteitä myös mielenterveyden kannalta. Erityisesti toivoisin pohdintaa siitä, mikä vaikutus (niin positiivinen kuin negatiivinenkin) valmentajalla voi olla junnun itsetunnon tai kehonkuvan muodostumisessa. Tai keskustelu siitä, millä tavoilla voidaan edistää valmennusryhmän positiivista yhteishenkeä.
Hyvin toimivassa ryhmässä lapsi tai nuori tulee huomioiduksi ja hyväksytyksi omana itsenään. Häntä arvostetaan riippumatta siitä, mikä on hänen sijoituksensa Suomen tilastoissa sillä hetkellä.
Ryhmä ja hyvät kaverit ovat yleensä se, mikä auttaa vaikeimpina murrosiän myllerrysvuosina jatkamaan hyvässä harrastuksessa ja estämään noin 14–15 vuoden iässä yleisen drop out -ilmiön. Hyvän ja turvallisen ilmapiirin luomiseen ryhmässä kannattaisi siten panostaa tästäkin syystä. Valmentajilta vaaditaan tähän tietoa ja taitoa ymmärtää ryhmädynaamisia ilmiöitä sekä ohjata ryhmäprosesseja.
Suomen Mielenterveysseura on kehittänyt tukimateriaalia urheilevien nuorten ohjaajille ja valmentajille. Nuorten mieli vahvaksi! -materiaali antaa valmentajille apuvälineitä tärkeiden teemojen käsittelylle, kuten esimerkiksi terveelliset elämäntavat, sosiaaliset taidot, opiskelu ja ajanhallinta sekä henkinen hyvinvointi ja valmentautuminen. Voimaa urheiluun hyvästä mielestä -materiaali puolestaan tarjoaa valmentajille tietoa ja työvälineitä urheilevan nuoren mielen hyvinvoinnin vahvistamiseen. Seuratoimijoiden työkalupakkiin tarvitaan lisää tämänkaltaista materiaalia.
Liikuntaharrastuksen avulla tukea nuoren suotuisaan kasvuun ja kehitykseen
Urheiluharrastuksen mahdollistaminen kaikille lapsille on tärkeää väestön mielenterveyttä edistävää toimintaa. Erityisen tärkeäksi tämä voidaan nähdä haavoittuvammissa ja epäsuotuisissa olosuhteissa eläville lapsille, joilla ei perheen taloudellisesta tilanteesta johtuen välttämättä ole mahdollista suoda lapselle urheiluharrastusta.
Liikunnan mahdollisuuksia lasten ja nuorten mielenterveyden edistämisessä tai syrjäytymiskehityksen ehkäisemiseksi on hyödynnetty hämmästyttävän vähän. Poikkeuksiakin toki löytyy. Suomessa kehitetty Icehearts-toiminta on joukkueurheilua hyväksikäyttävä varhaisen puuttumisen ja pitkäkestoisen tuen toimintamalli erityistä tukea oleville lapsille ja nuorille. Toimintamalli on kansainvälisestikin katsottuna ainutlaatuinen. Vastaavanlaista toimintaa toteuttaa ainoastaan Friends of the Children -järjestö Yhdysvalloissa.
Liikunnan ja liikuntaharrastuksen keinoin voidaan tukea monenlaisten lasten ja nuorten mielenterveyttä, kasvua ja kehitystä eri tilanteissa.
Tavallisten seuratoimijoiden, ohjaajien ja valmentajien tulee tiedostaa oma rooli ja sen tuomat mahdollisuudet lasten ja nuorten kasvukumppanina. Junnuvalmentajien vastuu on suuri.
Mitä intensiivisemmästä harrastuksesta on kyse, sitä merkittävämmät ovat meidän valmentajien mahdollisuudet olla vaikuttamassa myönteisesti nuoren suotuisaan kehitykseen. Liikuntaharrastus saattaa olla nuorelle tärkeämpi juttu kuin osaamme odottaakaan. Joskus jopa se ainoa asia, joka saa nuoren mielen pysymään kasassa vaikeina aikoina.
Lähteitä:
Kaija Appelqvist-Schmidlechner ym. (2017) Relationships Between Youth Sports Participation and Mental Health in Young Adulthood Among Finnish Males. American Journal of Health Promotion. Dec 21, 2017.
Kaija Appelqvist-Schmidlechner ym. (2017) Lapsuusajan kilpaurheilu suojaa psyykkiseltä oireilulta aikuisiällä. Tutkimuksesta tiiviisti 39/2017, THL.