Digitalisaatio on ollut viime vuosien trendi, joka jatkaa vahvistumistaan. Julkisen talouden kestävyysvajeen vakauttamiseksi Suomessa haetaan aktiivisesti uusia ratkaisuja ja yhteiskunnan rakenteita uudistetaan. Samalla palvelujen digitalisaatio on nostettu keskeiseksi menestyksen avaimeksi. Digitalisaatio nähdään uusia ovia avaavana mahdollisuutena, jolla voidaan tehostaa organisaatioiden toimintaa ja muuttaa nykyisiä toimintamalleja aikaisempaa asiakaslähtöisemmiksi.
Myös nykyisen hallituksen usko julkisten palvelujen digitalisoinnin hyötyihin on vahva. Osana julkisen hallinnon tuottavuusloikkaa julkisten palvelujen digitalisoitumista vauhditetaankin nyt 100 miljoonan euron kärkihankerahoituksen tukemana.
Eipä siis ihme, että digitalisaatio on nostettu myös yhdeksi sote-uudistuksen muutoksen välineeksi. Tulevaisuuden sote-ympäristössä kansalaisten odotetaan, sähköisiä palveluja hyödyntämällä, huolehtivan nykyistä enemmän omasta terveydestään ja hyvinvoinnistaan asuinpaikasta ja palvelujen antajasta riippumatta. Tiedonvaihdon odotetaan edelleen sujuvoituvan asiakkaiden ja palvelujen tuottajien välillä ja valinnan vapauden mahdollisuuksien kasvavan. Kaiken tämän hyvän lisäksi sähköisten palvelujen uskotaan säästävän yhteiskunnan varoja.
Sote-ympäristöön liittyvän ”digihuuman” ja toimialalle rantautuvien uusien toimijoiden aikaan on kuitenkin muistettava, että osalla kansalaisista ei ole mahdollisuuksia sähköiseen asiointiin ja aktiiviseen omasta terveydestä ja hyvinvoinnista huolehtimiseen. Riittävän osaamisen, tarvittavien teknisten välineiden ja läheisverkostojen puuttuessa tai niiden ollessa heikot, sähköiset palvelut saattavat jopa lisätä väestön eriarvoisuutta. Esimerkiksi internetin käyttämättömyys ja sähköiseen asiointiin liittyvät haasteet painottuvat selvitysten mukaan juuri iäkkäimpien, heikosti koulutettujen ja pitkäaikaissairaiden väestönosiin.
Sähköisiä palveluja kehitettäessä osana laajempaa sote-uudistusta tulisikin kiinnittää huomiota siihen, miten väestölle turvataan yhdenvertaiset sosiaali- ja terveyspalvelut sekä kavennetaan väestön terveyseroja. Kansalaisten kokemus on, että sähköiset palvelut eivät voi jatkossakaan kokonaan korvata asiointia kasvokkain, vaan ne täydentävät toisiaan. Digitalisaation avatessa uusia mahdollisuuksia sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutoimintaan ei siis tule unohtaa ratkaisujen puntarointia eri näkökulmista.
Kirjoitus on kolmas osa sosiaali- ja terveyspalvelujen tilaa käsittelevässä sarjassa. Aikaisemmat kirjoitukset:
- Pekka Karjalainen: Toimeentulotuki uudistuu – uudistuuko sosiaalityö, 6.6.2016
- Matti Mäkelä: Vanhuspalvelujen syvämuutokset näkyviin, 15.4.2016
Aiheesta lisää
Kuntien sote-palvelut suurten muutosten edessä. THL:n uutinen 14.4.2016
Hyppönen H., Hyry J., Valta K., Ahlgren S. Sosiaali- ja terveydenhuollon sähköinen asiointi. Kansalaisten kokemukset ja tarpeet. THL, Raportti 33/2014.
Tieto hyvinvoinnin ja uudistuvien palvelujen tukena – Sote-tieto hyötykäyttöön –strategia 2020.