Ehkäisevä päihdetyö on käytännön toimintaa, joka näkyy kunnissa ja hyvinvointialueilla ihmisten arjessa. Viime vuosina painopiste on ollut siinä, että toimintaa tukevat rakenteet juurtuvat osaksi kuntien ja alueiden työtä. Vahvojen perusrakenteiden lisäksi tarvitaan nyt resursseja, osaamista ja sitoutumista eli toiminnan laadukasta järjestämistä ja toteuttamista.
Ehkäisevän päihdetyön perusrakenteet kunnissa ovat vahvistuneet
Ehkäisevän päihdetyön kehittämisessä painopiste on ollut lakisääteisten rakenteiden ja järjestämisen toimintatapojen vahvistamisessa.
Perusrakenteita ovat ehkäisevästä päihdetyöstä vastaava toimielin, toimia koordinoiva yhdyshenkilö, toimeenpaneva monialainen työryhmä ja toimintaa ohjaavat suunnitelmat. Näiden järjestämisessä kunnissa on tapahtunut huomattavaa kehitystä viimeisten kymmenen vuoden aikana.
Kehitystä vauhditti vuonna 2015 voimaan tullut ehkäisevän päihdetyön laki ja sen toimeenpanoa tukenut STM:n ehkäisevän päihdetyön toimintaohjelma. Myös THL:n ja aluehallintovirastojen ohjaustoiminta ja tilanneseuranta ovat muistuttaneet kuntia rakenteiden tärkeydestä ja tukeneet niiden kehittämistä käytännössä.
Sote-uudistus haastoi, mutta myös vahvisti rakenteita
Sote-uudistus toi mukanaan muutoksia ja uusia vastuita: ehkäisevän päihdetyön laki päivitettiin kattamaan myös hyvinvointialueiden tehtävät. Koska ehkäisevä päihdetyö oli aiemmin vahvasti sidoksissa sote-toimialaan, uudistus oli kunnille merkittävä haaste.
Monet kunnat ennakoivat tilanteen kuitenkin hyvin ja siirsivät vastuuta muille toimialoille. Näin perusrakenteet säilyivät – joillakin alueilla paremmin kuin toisilla.
Perusrakenteet yksinään eivät riitä
Viime vuosina keskustelussa ja kehittämistyössä on noussut esiin tarve panostaa ehkäisevän päihdetyön laatuun ja toiminnan tehostamiseen eri arjen ympäristöissä ja sosiaali- ja terveyspalveluissa.
Ehkäisevän päihdetyön pitkäaikainen haaste on ollut riittämätön resurssointi. Läheskään kaikissa kunnissa ehkäisevää päihdetyötä ei tehdään kattavasti kaikilla eri sisältöalueilla ja ikäryhmissä. Esimerkiksi rahapelihaittojen ehkäisy tarvitsee lisäpanostusta.
Myös rakenteiden laadukkaassa toimeenpanossa on kehittämisen varaa: monilla yhdyshenkilöillä on vain vähän työaikaa käytettävissä ehkäisevälle päihdetyölle, ja monialaisista työryhmistä puuttuu usein valvontaviranomaisten ja järjestöjen edustus.
Laatua ja toiminnan tehostamista tukevat päihde- ja riippuvuusstrategia (2021), Petteri Orpon hallitusohjelma sekä THL:n ja STM:n valmistelema ehkäisevän päihdetyön ja päihde- ja riippuvuuspalveluiden laatusuositustyö.
Yhteistyöllä ja laadulla vahvuutta ehkäisevään päihdetyöhön
Vuoden 2026 alussa julkaistava STM:n uusi ehkäisevän päihdetyön toimintaohjelma vuosille 2026–2035 korostaa tietoon perustuvaa johtamista, vahvoja rakenteita ja työn laadukasta toteutusta eri toimintaympäristöissä.
Tavoitteena on, että ehkäisevä päihdetyö olisi entistä vaikuttavampaa kunnissa sekä hyvinvointialueilla. Ratkaisut on räätälöitävä paikallisiin tarpeisiin sopiviksi, koska kunnat poikkeavat suuresti toisistaan väestömäärältään, -rakenteeltaan, resursseiltaan ja myös päihde- ja riippuvuushaasteiltaan.
Kuntien työtä voidaan vahvistaa yhteistyöllä yli kuntarajojen: seutukunnallinen ja hyvinvointialuetason yhteistyö auttaa kokoamaan resursseja ja osaamista. Keskeinen kehittämiskohde on kuntien ja hyvinvointialueiden yhteisen työn tarkoituksenmukainen koordinointi, jota alueet ovat lähteneet ratkomaan eri tavoin.
Oleellista on kehittää kunkin alueen ja kuntien tarpeita ja toimintakäytäntöjä tukevia ehkäisevän päihdetyön järjestämistapoja, kuten yhteistyötä ohjaavia suunnitelmia sekä toimien toteutusta tukevia työryhmiä. Näin voidaan vahvistaa yhteistä toimintaa, viestintää ja osaamista.
Kansallinen ohjaus ja alueellinen asiantuntijatuki auttavat kuntia kehittämään työn laatua ja vertaamaan omaa toimintaansa muihin.