Kouluruokailusuositusten noudattaminen, ikääntyneiden lonkkamurtumien määrä, kuntalaisten kirjastokäynnit, syrjäytyneiden nuorten määrä, sairastavuus kunnassa, tervehampaisten 12-vuotiaiden määrä. Mitä yhteistä näillä on? Kaikki ovat indikaattoreita, joilla kunnat ja alueet mittaavat ja suuntaavat tekemäänsä hyvinvoinnin edistämistyötä. Hyvinvointimme on usean tekijän summa, ja sen toteutumista voi katsoa monesta eri suunnasta. Niinpä indikaattoreita ja mittareitakin on monenlaisia, ja ne ovat erilaisia eri puolilla Suomea.
Indikaattoreita ei välttämättä tarvita lisää, mutta yhtenäisyyttä niihin kaivataan.
Tätä varten teimme THL:ssa suosituksen kuntien ja alueellisten hyvinvointikertomusten minimitietosisällöiksi. Ehdotamme asioita, joita kunnan tai alueellisten hyvinvointikertomusten tekijöiden kannattaa vähintäänkin tarkastella hyvinvointikertomuksessaan.
Ehdotuksessa on kunnille 67 ja alueille 83 indikaattoria. Niiden tarkoituksena on luoda hyvinvointityölle yhteinen ”perusosa”, jota seurataan ja joka näkyy kaikkien kuntien ja alueiden hyvinvointikertomuksissa.
Olemme esitelleet minimitietosisältöjä monissa eri tilaisuuksissa ja saaneet yleisöltä asiantuntevia – ja totta puhuen joskus kipakoitakin – kysymyksiä. Ajattelimme, että niihin olisi mukava vastata blogikirjoituksessa.
Miten minimitietoja käytetään?
Ajattelemme, että hyvinvointikertomuksen teko kannattaa aloittaa monialaisessa työryhmässä. Sen jälkeen kannattaa koota ensin ne tiedot, joista kunnassa tai alueella nousee huoli, ja täydentää näitä tietoja minimitietolistan asioilla.
Minimitietolistat auttavat tarkistamaan, että ainakin kaikki keskeiset asiat on muistettu.
Muuttuuko työ kunnassa minimitietolistan myötä?
Kunnissa, joissa jo tehdään huolellista hyvinvointikertomustyötä, muutos ei ole suuri. Niissä on jo käytetty kattavasti indikaattoreita. Osa kunnista on kuitenkin toivonut tukea hyvinvointikertomuksen tekemiseen ja toivomme, että näistä listoista on heille hyötyä.
Entä jos minimitiedoissa on meille turhia mittareita?
On totta, että jossakin kunnassa esimerkiksi asunnottomien tai ulkomaalaistaustaisten määrä voi olla niin pieni, ettei asiaa kannata seurata hyvinvointikertomuksen tasolla. Ehdotamme, että kunnassa tai alueella käydään aluksi läpi minimitietosisällöt kokonaisuutena, mutta jätetään epäoleelliset mittarit perustellusti vaikkapa liitteeseen. Epäolennaisia tietoja ei kannata kuljettaa mukana koko kertomustyössä: ne rasittavat sekä tekijää että lukijaa.
Hyvinvointikertomuksen tehtävä on kuvata, missä mennään nyt ja mitä halutaan jatkossa.
Mitä tapahtuu niille mittareille, joita olemme seuranneet pitkään, mutta jotka eivät ole listoilla mukana?
Minimilistaus on todellakin vain minimi. Seurattavia asioita voi ja kannattaa olla enemmänkin sen mukaan, mitä kunta tai alue pitää tärkeinä. Jos kunnassa on pitkään seurattu tiettyjä ilmiöitä, ei niiden seuraamista pidä lopettaa siksi, että kyseistä indikaattoria ei mainita minimitietosisällöissä. Myöskään jonkun indikaattorin puuttuminen minimilistalta ei ole THL:n kannanotto siitä, ettei asia olisi tärkeä. Jouduimme tekemään karsintaa, ettei lista paisuisi mahdottoman pitkäksi.
Aiemmin olemme tehneet hyvinvointikertomukset Kuntaliiton Sähköinen hyvinvointikertomus -työkalulla. Kaikki minimitiedot eivät ole siellä, mistä löydämme ne?
Sähköinen hyvinvointikertomus -työkalu on oiva apu hyvinvointikertomuksen tekemisessä jatkossakin. Suuri osa minimitietosisällön mukaisista indikaattoreista on saatavilla Sotkanetistä ja siten suoraan hyödynnettävissä Sähköisessä hyvinvointikertomuksessa. Katso lista Sotkanetissä tällä hetkellä olevista, minimitietolistaukseen sisältyvistä indikaattoreista.
Muuttuvatko minimitiedot tulevaisuudessa?
Ilman muuta minimitietolistausta pitää kehittää, mittaritkin kehittyvät. Tämä on vasta ensimmäinen ehdotus. Toivomme, että saamme teiltä palautetta indikaattorien toimivuudesta.
Hetkinen, liittyykö tämä paljon puhuttuun sote-uudistukseen?
Listojen teko annettiin THL:n tehtäväksi sote-uudistuksen lakiluonnoksessa. Vaikka Sipilän hallitus kaatui ja uudistuksen valmistelu lopetettiin, niin yhteisten indikaattorien tunnistaminen ja käyttö hyvinvointikertomuksissa on järkevää. Se myös mahdollistaa kuntien ja alueiden välisen vertailun.
Jos sinä olet mukana kunnan tai alueellisen hyvinvointikertomuksen valmistelussa, käy vaikka heti tallentamassa minimitietolista itsellesi. Toivomme, että niistä on teille hyötyä kun teette tärkeää työtänne.
Lisää aiheesta:
Minimitietolistat, perustelut ja lisätietoa (THL:n verkkopalvelussa)
Tuulia Rotko, Tapani Kauppinen & Katri Kilpeläinen: Hyvinvointikertomus on johtamisen työkalu – mutta tehdäänkö tietoon perustuvia johtopäätöksiä? (THL:n blogi 20.9.2018)
Marko Palmgren & Marika Ahola: Indikaattoreista isot linjat, paikallistiedosta syvyyttä näkemyksiin – Näin Lappi käyttää indikaattoreita hyvinvointityössä (THL:n blogi 5.4.2019)