Eräs pappi näki filosofi Thomas Hobbesin (1588–1679) antavan rahaa kerjäläiselle. Pappi kysyi Hobbesilta, josko tämä olisi antanut almunsa, jos Jeesus ei olisi sellaiseen toimintaan käskenyt. Hobbes vastasi uteluun: ”Vanhan miehen kurjuus herätti minussa tuskallisia ajatuksia, ja niinpä lievittämällä hänen kärsimyksiään pienellä almulla kevensin myös omaa sydäntäni.”

Köyhyys ja kurjuus eivät ole kadonneet maailmasta. Myös Suomessa köyhyys on ongelma, jota sosiaaliturvamme ei kykene täysin poistamaan.

Onkin helppo ymmärtää hallituksen esitystä väliaikaisesta epidemiakorvauksesta. Esityksen mukaan loppuvuoden ajan maksettaisiin kiinteä 75 euron epidemiakorvaus niille toimeentulotuen saajille, jotka saivat perustoimeentulotukea myös tämän vuoden maaliskuun ja heinäkuun välisenä aikana. Esityksen tavoitteena on tukea taloudellisesti heikoimmassa asemassa olevia henkilöitä ja perheitä tilanteessa, jossa koronavirusepidemia ja siihen liittyvät rajoitukset ovat aiheuttaneet ylimääräisiä kuluja.

Mutta kohdentuuko tuki juuri niihin, jotka ovat epidemiasta kärsineet eniten? On totta, että toimeentulotuen saajat ovat eri etuuksien saajista kaikista köyhimpiä. Epäselvempää on kuitenkin se, ovatko juuri toimeentulotuen saajat kärsineet epidemiasta eniten. Ja miksi tukemiseen ei käytetä sosiaaliturvassa jo olemassa olevia keinoja?

Esityksessä epidemiakorvausta perustellaan sillä, ettei nykyisessä sosiaaliturvassa ole osia, joilla tuen hakijan tai hänen perheensä lisääntyneitä elinkustannuksia voitaisiin poikkeuksellisissa tilanteissa, kuten nyt koronaepidemian aikana, ottaa erikseen huomioon ja korvata. Esitys antaa tältä osin harhaanjohtavaa tietoa, sillä täydentävällä ja ehkäisevällä toimeentulotuella on nimenomaan tarkoitus vastata tämänkaltaisiin tilanteisiin. Sosiaali- ja terveysministeriö antoi maaliskuun lopussa lukuisia toimeentulotuen käsittelyyn liittyviä suosituksia, joilla epidemian luomat poikkeuskulut esimerkiksi koululaisten kotiruokailussa pyrittiin huomioimaan.

Lisäksi epidemiakorvaus kohdistuu ajallisesti tilanteeseen, jossa epidemian ensimmäisen aallon pahin vaihe Suomessa on ohi ja ylimääräiset kulut, kuten kouluruokailu kotona ja elintarvikkeiden kotiinkuljetukset, eivät ole enää kovin ajankohtaisia. Esityksen perusteella epidemiakorvaus vaikuttaakin tuelta, jolla hyvitetään kevään epidemiavaiheen vaikutuksia jälkikäteen. Tätä korvauksen jälkikäteisluonnetta ja nykyistä epidemiatilannetta ei ole käsitelty ollenkaan hallituksen esityksessä, joten syksylle ajoitetun korvauksen perustelu jää hyvin puutteelliseksi.

Nähdäksemme epidemiasta ovat kärsineet erityisesti työpaikkansa tai yritystoimintansa menettäneet kotitaloudet, jotka eivät ole oikeutettuja ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan. Näihin talouksiin epidemiakorvaus ei toimeentulotukeen sidottuna kohdistu kovin tehokkaasti.

Kelan tilastojen mukaan maalis-heinäkuussa toimeentulotuen kuukausittaiset saajamäärät kasvoivat keskimäärin viisi prosenttia verrattuna vuodentakaiseen. Työmarkkinatuen saajamäärät kasvoivat sen sijaan yli 30 prosenttia. Ero on kuusinkertainen. Valtaosa, keskimäärin 94 prosenttia, toimeentulotukea maalis-heinäkuussa saaneista oli ns. vanhoja saajia, jotka olivat saaneet tukea myös aiemmin edeltävän vuoden aikana. Työmarkkinatuen saajamääriä kasvattaa jonkin verran se, että yrittäjille annettiin nyt loppuvuoden ajaksi oikeus työmarkkinatukeen ilman, että yritystoimintaa tarvitsee lopettaa.

Väliaikainen epidemiakorvaus olisi kohdistunut tehokkaammin epidemiasta taloudellisesti kärsineisiin, jos korvaus olisi liitetty toimeentulotuen sijasta työmarkkinatukeen ja sen lapsikorotuksiin kuitenkin niin, että korvaus ei vähentäisi toimeentulotuen määrää.

Toisin kuin muussa työttömyysturvassa, yrittäjien työmarkkinatukeen ei tällä hetkellä makseta lapsikorotuksia. Sitä on perusteltu nopean käyttöönoton sujuvoittamiseksi. Lapsikorotusten puuttuminen voi kuitenkin lisätä epidemiasta johtuvaa lapsiperheiden taloudellista ahdinkoa, ja siksi asia olisi hyvä korjata yhdenmukaiseksi muun työttömyysturvan kanssa.

Epidemiakorvaus edustaa kehnosti valmisteltua sosiaaliturvalainsäädäntöä, jossa päämäärä ja keinot eivät ole sopusoinnussa keskenään ja jossa lainsäädännön todellisia motiiveja on luettava rivien väleistä.

Koronaepidemia valitettavasti jatkuu ja uusia tarpeita paikata sosiaalisia turvaverkkoja voi syntyä nopeasti. Vastedes uusien toimenpiteiden tarpeita on perusteltava selkeämmin ja niiden sisältöä suunniteltava paremmin. Suunnittelijoille ja päätöksentekijöille ei saa riittää vain, että sydän on paikallaan ja mieli hetkeksi kevenee tuskallisista ajatuksista.

Lue lisää:

Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi väliaikaisesta epidemiakorvauksesta ja toimeentulotuesta annetun lain 11 §:n väliaikaisesta muuttamisesta. HE 105/2020 vp.

Koronamittarit – etuuksien saajat. Kela.

Kuntainfo: toimeentulotukiasioiden käsittelyn sujuvoittaminen epidemian aikana. Sosiaali- ja terveysministeriö.

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *