Henkilökohtainen budjetointi voi tulevaisuudessa olla yksi sosiaalipalvelujen, avun ja tuen järjestämistapa. Siinä keskeistä on palvelun saajan aktiivinen rooli palvelukokonaisuuden suunnittelussa. Tavoitteena on, että palvelujen järjestäminen henkilökohtaisen budjetoinnin avulla varmistaisi entistä paremmin asiakkaan yksilöllisten tarpeiden toteutumisen.

Alkuvuonna alkaneessa, THL:n koordinoimassa henkilökohtaisen budjetoinnin kokeiluhankkeessa luodaan hallituksen esityksen muotoon ehdotus, miten budjetointia voitaisiin käyttää vammaispalveluissa Suomessa.

Hankkeessa arvioidaan ja kuvataan mallin vaikutuksia vammaisten henkilöiden saamiin palveluihin, itsemääräämisoikeuteen, osallisuuteen, valinnanmahdollisuuksiin ja turvallisuuteen.

Ehdotusta työstetään valtakunnallisella tasolla yhdessä alueellisten hankkeiden kanssa. Hankehaku päättyi keväällä, ja STM tekee päätökset valtionavustusten myöntämisestä alueellisille hankkeille alkusyksyn aikana.

Henkilökohtainen budjetointi on ollut esillä jo useamman vuoden ajan alan keskusteluissa ja käytännön kokeiluissa. Käynnissä olevan hankkeen tarkoituksena on selvittää aiemmissa kokeiluissa ratkaisematta jääneitä asioita ja tehdä esitys tarvittavasta lainsäädännöstä.

Keväällä 2020 selvitimme kuntien, järjestöjen ja asiakkaiden näkemyksiä ja aiempia kokemuksia henkilökohtaisesta budjetoinnista. Kysyimme aiheesta THL:n vammaispalvelujen kuntakyselyssä ja avasimme järjestöille ja vammaispalvelujen asiakkaille verkkokyselyn.

Tavoitteena oli kartoittaa, mikä henkilökohtaisessa budjetoinnissa on myönteistä, mikä kielteistä ja mitä pitää vielä selvittää ennen mallin käyttöönottoa.

Kumppanuus lisääntynyt, mutta käyttö vaatii aikaa ja osaamista

Kuntakyselyyn vastanneista kunnista 45 oli kokeillut henkilökohtaista budjetointia aiemmin. Mallia kiiteltiin asenneilmapiirin parantamisesta. Kokemukset kumppanuudesta ja osallisuudesta olivat lisääntyneet asiakastyössä, ja työntekijät kokivat asiakastyytyväisyyden kasvaneen. Myös työntekijöiden osaaminen lisääntyi: tiiviimpi keskustelu asiakkaan kanssa ja yksilöllisempien ratkaisujen etsiminen lisäsivät ymmärrystä asiakkaan tilanteesta.

”Työntekijöiden osaaminen kasvoi hankkeen aikana, koska malli edellyttää laaja-alaista perehtymistä sekä asiakkaan elämäntilanteeseen että olemassa oleviin ja kehitettäviin palveluihin.”

”Lähes kaikki asiakkaat olisivat halunneet kokeilun jatkuvan kauemmin tai vastaavan pysyvän toimintamallin ottamista käyttöön.”

Kielteisenä pidettiin sitä, että henkilökohtainen budjetointi on sekä työntekijän että asiakkaan kannalta aikaa vievää ja sen koettiin vaativan lisää resursseja ja osaamista. Lisäksi koettiin, että malli vaatii asiakkaalta omien tarpeiden tunnistamista, asioiden hoitamista ja myös kykyä sietää pettymyksiä, jos esimerkiksi budjetti ei riitä haluttuun palveluun.

”Henkilökohtainen budjetointi aiheuttaa asiakkaalle lisää asioiden hoitamista. Osalla asiakkaista oli suuria odotuksia, mutta henkilökohtainen budjetointi ei palvellut heidän tarpeitaan.”

Ongelmaksi nähtiin myös se, että vain rajattu asiakaskunta hyötyisi henkilökohtaisesta budjetoinnista.

”Aika rajoitettu asiakaskunta hyötyy asiasta. Vaatii erittäin paljon henkilöstön resursseja palveluohjauksen osalta ja aikaa käydä järjestelmää asiakkaan kanssa läpi, jotta asiakas ymmärtäisi tilanteen.”

Tulokset paljastivat, että henkilökohtaisen budjetoinnin ajatusta toteutetaan monin paikoin jo nyt: 24 prosenttia kyselyyn vastanneista kunnista ilmoitti, että kunnassa on käytäntöjä, joissa toteutuu mallin idea. Tällaisiksi mainittiin esimerkiksi musiikkiin tai tietotekniikkaan liittyvän yksilöllisen päivätoiminnan järjestäminen.

Vapautta vai epärealistista idealismia?

Järjestöille ja vammaispalvelujen asiakkaille suunnattuun kyselyyn tuli yhteensä 75 vastausta. Vastaajat kokivat, että henkilökohtainen budjetointi antoi mahdollisuuden yksilöllisille palveluratkaisuille ja valinnanvapaudelle. Lisäksi sen koettiin lisäävän etenkin joustavuutta ja vapautta ja toimivan eritoten asiakkaille, jotka tarvitsevat monialaisia palveluita.

”Mahtava konsepti, joka mahdollistaa yksilöllisten palveluiden järjestämisen ’thinking out of the box’ -menetelmällä.”

Toisaalta henkilökohtaista budjetointia luonnehdittiin epärealistiseksi idealismiksi, jonka avulla kunnat pyrkivät vain säästämään. Mallin epäiltiin myös olevan asiakkaalle työläs.

”Onko kyse tavasta järjestää palvelut yksilöllisemmin ja parantaa asiakastyytyväisyyttä vai tarkoituksesta säästää sosiaali- ja terveyspalveluiden kustannuksista?”

”Asiakkaan valinnanvapaus ja vaikutusmahdollisuudet on hyvä juttu, mutta HB ei saa aiheuttaa lisätaakkaa vammaiselle henkilölle, vaan sen tulee helpottaa elämää ja vahvistaa itsemääräämisoikeutta sekä parantaa sopivien palvelujen saantia yksilötasolla.

Edellytyksenä muutokset lainsäädäntöön ja toimintakulttuuriin

Toimiakseen hyvin henkilökohtainen budjetointi edellyttää muutoksia nykytilanteeseen. Kunnissa peräänkuulutettiin kansallisesti yhtenäisiä henkilökohtaisen budjetoinnin periaatteita, kuten lainsäädäntöä ja tietojärjestelmiä. Niiden puuttuminen on aiemmin aiheuttanut ristiriitoja mallia koskevissa kokeiluissa.

Lisäksi olisi määriteltävä asiakkaan käytössä olevan budjetin suuruus sekä palvelujen käyttäjän, järjestäjän ja tuottajan roolit ja vuorovaikutus.

Asiakkaiden ja järjestöjen mielestä on syytä selvittää etenkin, miten asiakas löytää palveluntarjoajia ja mihin henkilökohtaista budjetointia saa käyttää. Budjetin tulee joustaa asiakkaiden tarpeiden muuttuessa, ja henkilökohtaista budjetointia olisi valvottava ja arvioitava tavalla, jolla varmistetaan sen tarkoituksenmukainen toteutuminen.

Kaikkiaan kyselyistä nousi esiin, että henkilökohtainen budjetointi edellyttää uudenlaista toimintakulttuuria ja kykyä kyseenalaistaa vallitsevaa järjestelmää, luottamusta asiakkaan omaan asiantuntemukseen sekä budjetin riittävää kattavuutta, jotta valinnanvapaus todella toteutuu.

Kompromisseja ja yhteistyötä

Vastaukset vahvistivat käsitystä siitä, että henkilökohtainen budjetointi nähdään ja koetaan hyvin monella tavalla. Etenkin asiakkaille ja järjestöille suunnatussa kyselyssä on havaittavissa näkemysten vastakkaisuus: toiset kokevat henkilökohtaisen budjetoinnin loistavana konseptina, joka lisää yhdenvertaisuutta, kun toisten mielestä uudistus on pelottava ja mahdollisesti eriarvoistava.

Valtakunnallisessa hankkeessamme onkin ratkaistava, miten erilaiset näkemykset ja käsitykset saadaan keskustelemaan rakentavasti keskenään: Suomen mallin rakentaminen edellyttää hyvää yhteistyötä.

Hanke alkaa syksyllä täydellä teholla. On innostavaa huomata, että se nähdään mahdollisuutena kehittää koko vammaispalvelujen sektoria siten, että asiakkaiden yksilölliset tarpeet otetaan entistä paremmin huomioon.

”Iso mahdollisuus kehittää palvelujärjestelmäämme niin, että kaikki saisivat heille parhaiten sopivat palvelut.”

Lue lisää:

Vammaisten henkilöiden henkilökohtaisen budjetoinnin kokeiluhanke (Thl.fi)

Vammaispalvelujen käsikirja (Thl.fi)

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *