Nuorten kanssa työskentelevien ammattilaisten osaamisessa on moninaisuuteen liittyen paikoin puutteita, jotka voivat olla esteenä esimerkiksi sateenkaarinuoren kohtaamiselle ja nuoren kokemuksen ymmärtämiselle. Suomessa ei ole luotu yleisiä linjauksia tai käytäntöjä yhdenvertaiseen kohtaamiseen, vaikka ammattilaiset pitävät tärkeänä, että sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuus tulee huomioiduiksi eri palveluissa.
Usein ammattilaisilla ei myöskään ole riittävästi tietoa siitä, mikä merkitys seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuulumisella voi nuoren elämän kannalta olla. Lisäksi luonteva puheeksi ottaminen voidaan kokea haastavaksi. Sukupuoleen ja seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvät normit, oletukset ja syrjintä sekä niiden vaikutukset mielenterveyteen ja päihteidenkäyttöön jäävät palveluissa usein tunnistamatta.
Vähemmistöstressi lisää kuormituksen tunnetta
Vuoden 2020 Nuorisobarometrissa selvitettiin 15–29-vuotiaiden palvelujen käyttöä ja kokemuksia yksilölle suunnatuista ennaltaehkäisevistä tai selkeän kohdennetuista palveluista sekä kaikille tarkoitetuista palveluista. Nuorten palvelukokemukset olivat kokonaisuudessaan myönteisiä.
Itseensä kohdistuvaa syrjintää tai ennakkoluuloja oli jossain palveluista kohdannut seitsemän prosenttia nuorista. Syrjintäriski oli kuitenkin keskimääräistä suurempi nuorilla, jotka kokivat kuuluvansa vähemmistöön: miltei viidennes niistä, jotka kokivat kuuluvansa useampaan vähemmistöön, olivat kokeneet ennakkoluuloja tai syrjintää monissa palveluissa.
Jussi Mäenpää kirjoitti lääkäreiden arvokonservatismista ja heidän aiheuttamastaan vähemmistöstressistä lääketieteen kandiseuran lehden pääkirjoituksessa. Mäenpää toteaa kirjoituksessaan, että lääkärit eivät välttämättä tiedosta tai ymmärrä toimivansa vähemmistövastaisesti, mutta seurauksena syntyy ”salakavalasti järjestelmä- ja yhteisötason luomaa syrjintää”.
Vähemmistöstressi tarkoittaa pitkäaikaista kuormituksen, huonommuuden tai epäoikeudenmukaisuuden tunnetta, joka johtuu syrjinnän ja väkivallan kokemuksista tai niiden pelosta. Vähemmistöstressi aiheuttaa terveyseroja, mutta myös palvelut ja epäsensitiivinen kohtaaminen saattavat jopa lisätä vähemmistöstressiä sen sijaan, että ymmärrettäisiin syrjinnän, häirinnän ja väkivallan vaikutus vähemmistöjen hyvinvointiin ja erityisesti mielenterveyteen.
Vähemmistöidentiteetti itsessään ei altista mielenterveyden haasteille, vaan niitä aiheuttaa ympäristön luoma vähemmistöstressi.
Ilman yhdenvertaisuutta ei ole osallisuutta
Jotta voisimme kehittää ammattitaitoa ja luoda hyviä käytäntöjä yhdenvertaisuuden ja osallisuuden edistämiseksi tarvitsemme tietoa ja toimia nuorten kanssa työskentelevien ammattilaisten koulutuksessa, työyhteisöissä ja ammattikunnissa sekä palvelujen järjestämisessä.
Esimerkiksi Kohti saavutettavampaa korkeakoulutusta ja korkeakoulua -raportissa todetaan, että osallisuuden toteutuminen edellyttää, että erilaisilla taustoilla varustettuja henkilöitä tai ryhmiä arvostetaan samalla tavoin. Tämä edellyttää näiden erilaisten yksilöiden ja ryhmien, myös mahdollisten etuoikeutettujen yksilöiden tai ryhmien olemassaolon tunnistamista ja tunnustamista.
Viranomaisilla on velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa konkreettisesti ja tavoitteellisesti. Saavutettavuustyössä on epäonnistuttu myös silloin, jos nuori ei syrjinnän pelossa uskalla käyttää palveluita. Mielenterveyden haasteet ja esimerkiksi itsetuhoisuusriski on suuri niillä sateenkaarinuorilla, jotka eivät saa tukea perheeltään ja jotka eivät tule kohdatuksi oikein. Vähemmistöihin myönteisesti suhtautuvassa ilmapiirissä oireilu on merkitsevästi vähäisempää. Palveluilla on keskeinen rooli tämän ymmärtämisessä: terveyseroja pystytään kaventamaan jo melko pienillä toimilla.
Yhdenvertaisuus ja osallisuus kulkevat käsi kädessä. Ilman yhdenvertaisuutta ei ole osallisuutta.
Kirjoittaja kiittää arvokkaista kommenteista tekstiin Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittaman IMAGINE-konsortion (päätösnumero 352700) ohjausryhmän jäseniä SPR:n turvatalotoiminnan johtajaa Leena Suurpäätä sekä Setan nuorisotyön koordinaattoria Lotte Telakiveä.
Kirjoitus on osa Yhteisen tekemisen tahto -blogisarjaamme.
Lue lisää
- Palvelu pelaa! Nuorisobarometri 2020. Berg, Päivi & Myllyniemi, Sami (toim.) 2021.
- Läpimätä Stadin Lääkis (Q-kautinen 2/22). Jussi Mäenpää
- “Ehkä ne on senkin takia ollu hiljaa”. Ammattilaisten valmiudet kohdata sateenkaarinuoria ja huomioida moninaisuutta päihde- ja mielenterveystyössä. Hästbacka, Noora & Sirén, Inka. 2017.
- Mielenterveysstrategia 2020–2030: Toimeenpanon ensimmäiset vuodet ja yhteisen tekemisen tahto. Linnaranta, Outi, Strand, Teija, Suvisaari, Jaana, Partonen, Timo & Solin, Pia (toim.) 2022.