Väestön hyvinvointia kuvaavat trendit ja maapallon kestokykyä kuvaavat käyrät ovat toistensa peilikuvia. Suomen ja koko maapallon väestön hyvinvointi ja terveys eivät ole koskaan olleet niin hyvät kuin nyt. Suotuisalla kehityksellä on kuitenkin nurja puolensa, sillä muutos on tapahtunut luonnon kustannuksella.
Ilmastonmuutoksessa ei ole kyse pelkästään kasvihuonekaasujen lisääntymisestä vaan ilmaston ja meren muodostaman ekosysteemin tasapainon järkkymisestä. Lämpötilan nousua tärkeämpi on muutos sadejakaumassa. Pohjoisilla leveysasteilla sademäärät kasvavat ja eteläisimmillä alueilla taas vähenevät.
Jo nyt monilla alueilla kärsitään ensin kuivuudesta ja sitten tulvista. Jos kehitys jatkuu nykyisen kaltaisena, 30 vuoden kuluttua joka neljäs ihminen asuu valtiossa, jossa kärsitään kroonisesta veden niukkuudesta ja toistuvasta vesipulasta. Ongelmaa pahentavat veden kestämätön käyttö, veden heikko laatu ja huono vesihuolto.
Sateiden muutokset, vesistöjen säännöstely sekä maan köyhtyminen ja kasvitautien leviäminen vaikuttavat suoraan sadon määrään ja ravitsemukseen. Miljardin ihmisen pääasiallisena proteiinilähteenä on kala – saaliiden määrät putoavat nopeasti ylikalastuksen seurauksena.
Meriveden noususta johtuva juomaveden suolapitoisuuden kohoaminen on johtanut verenpainetaudin ja raskauskomplikaatioiden lisääntymiseen väkirikkaissa merenrantavaltioissa.
Maanpinnan eroosio, viljelykelpoisen maa-alan niukkeneminen, tulvat, trooppiset myrskyt ja metsien raivaus vaikuttavat elämän monimuotoisuuteen nopeasti. Esimerkiksi villien nisäkkäiden, lintujen, matelijoiden, sammakkoeläinten ja kalojen yksilömäärä on puolittunut 40 vuodessa. Kuudes sukupuuttoaalto etenee ripeästi.
Pölyttäjien joukkotuholla on globaali vaikutus, joka näkyy vitamiini- ja ravinnerikkaiden kasvien vähenemisenä. Hiilidioksidipitoisuuden nousu vähentää viljojen rauta-, sinkki- ja proteiinipitoisuutta. Kun ravinnon laatu heikkenee, tarttumattomat taudit ja aliravitsemus lisääntyvät.
Ekologiset muutokset edesauttavat myös infektiotautien syntyä ja leviämistä. Keltakuumeen sekä muiden hyönteisten välittämien tautien leviämisestä uusiin elinympäristöihin on jo näyttöä.
Saasteet aiheuttavat arviolta yhdeksän miljoonan ihmisen kuoleman vuosittain – tämä on 15 kertaa suurempi kuin sotiin ja väkivaltaan menehtyneiden määrä. Pienhiukkaset aiheuttavat merkittävän osan kroonisista keuhkosairauksista ja verenkiertoelinten sairauksista.
Maailmassa on nyt yli 65 miljoonaa ihmistä, jotka ovat joutuneet lähtemään kotoaan väkivallan tai ympäristön elinkelvottomuuden vuoksi ja elävät pakolaisina joko omassa maassaan tai kotimaansa ulkopuolella. On varmaa, että tulevaisuudessa näemme nykyisiä pakolaisvirtoja paljon suurempien ihmisjoukkojen liikkeitä.
Vuonna 2012 tarvittiin laskennallisesti 1,6 maapalloa tuottamaan ihmisten kuluttamat luonnonvarat. Voimme kuitenkin vain rajallisen ajan hakata puita nopeammin kuin ne kasvavat, kalastaa nopeammin kuin valtamerten kalakannat uusiutuvat ja päästää ilmakehään enemmän hiilidioksidia kuin metsät ja valtameret voivat sitä sitoa. Suurin vastuu nykytilanteesta on kehittyneillä mailla.
Haasteet kasvavat entisestään tulevaisuudessa, sekä väestön kasvun että ihmisen aiheuttaman monimuotoisen ekosysteemin kuormituksen takia. Ruoan, veden ja energian tuottaminen kaikille tarvitseville on jo nyt vaikeaa. Lähes miljardi ihmistä näkee ajoittain nälkää, liki 700 miljoonaa elää edelleen ilman puhdasta juomavettä ja yli miljardilla ei ole luotettavaa sähkönlähdettä.
Maapallon hyvinvointiongelmien juurisyitä on pikaisesti tarkasteltava ja etsittävä niihin parannuskeinoja. Jotta voimme jatkossa tehdä parempia, tietoon perustuvia päätöksiä, meidän on ajateltava avarasti oman ammattimme, sektorimme ja kansallisrajojemme yli ja ulkopuolelta. On priorisoitava uusin kriteerein. Päättäjien on tehtävä ekologisia ratkaisuja, ja jokaisen on tehtävä niitä myös omassa arjessaan. Myös yksityisen sektorin on herättävä vielä laajemmin yhteiskunta- ja ympäristövastuuseen.
Kestäviä ratkaisuja ei löydy, ellei tunnisteta yleismaailmallisten ihmisoikeuksien, globaalien tuotantoketjujen ja luonnonresurssien kulutuksen ristikkäisvaikutuksia.
Entistä pienempi osa kansantalouksien kasvusta voi perustua materiaaliseen, luonnonpääomaa kuluttavaan kasvuun. Inhimillinen ja sosiaalinen pääoma eivät kuitenkaan ole ehtymässä. Päinvastoin. Siinä on potentiaali, joka voi olla yksi ihmiskunnan ja maapallon tulevaisuuden avaimista.
Ihmiskunta on historiansa aikana selättänyt monta isoa haastetta. Elinajanodote on kasvanut kaikkialla, ja malariakuolleisuus on saatu alle puoleen. Äärimmäinen köyhyys on kutakuinkin puolittunut, samoin lapsikuolleisuus. Lapset ympäri maailmaa pääsevät perusopetukseen – muutos on etenkin tyttöjen kohdalla suuri.
Hyvinvointisektorin vaikutukset kestävän kehityksen toteutumiseen ovat suuret. Isot muutokset eivät toteudu, elleivät hyvinvoinnin ja terveyden perusedellytykset ole kunnossa.
On välttämätöntä, että kestävän kehityksen kolme pilaria – ympäristö, talous ja hyvinvointi – etenevät tasapainoisesti. Kestävää kehitystä ei synny ilman terveyden ja hyvinvoinnin huomioimista ympäristön ja talouden rinnalla. Hyvinvointi- ja terveysasiat ovat olleet globaalissa keskustelussa taka-alalla liian pitkään.
Suomi on yhden ihmisiän aikana noussut kehitysmaatasosta maailman parhaiden maiden joukkoon. Olemme terveyden ja hyvinvoinnin osaamisen suurvalta, joten voimme olla vahva globaali vaikuttaja – jos niin haluamme. On aika ottaa tämä askel.
Kirjoitus on laajempi versio Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla 21.7.2018 julkaistusta tekstistä.