THL julkaisi syksyllä hyvinvointikertomustyön avuksi minimitietosisällöt kuntien ja alueiden käyttöön. Työskentelemme hyvinvointijohtamisen äärellä Lapissa ja pohdimme tässä blogikirjoituksessa, miten tällaiset mallit toimivat, kun ne otetaan käyttöön maakunnan kehittämistyössä.
Meillä on vielä tuoreessa muistissa Lapin maakunnallisen hyvinvointiohjelman teko, joten palataanpa siihen.
Hyvinvointi on kaikkien asia
”Hyvinvointi on kaikkien asia” on ajatus, jonka pohjalta rakennamme Lapissa maakunnallista hyvinvointiohjelmaa. Hyvinvointiohjelma on samalla alueellinen hyvinvointikertomus.
Me maakuntien kehittäjät ja ammattilaiset lähestymme hyvinvointia aina omasta tulokulmastamme, mutta tämä kaikkia yhdistävä asia meidän on helppo muistaa: toimintamme ytimessä on lappilainen ihminen.
Liian iso urakka yhdelle
Hyvinvointikertomuksen teko on mittava työ. Se sisältää vaiheet indikaattoripaketista asiantuntijoiden ja asukkaiden kuulemiseen sekä sisällön kirjoittamiseen. Yhdelle ihmiselle tätä ei pidä jättää.
Lapissa hyvinvointiohjelmatyö aloitettiin monitoimijaisesti ja puhtaalta pöydältä. Pidimme ratkaisevan tärkeänä, että hyvinvoinnin tilannekatsaus tehdään monesta näkökulmasta. Vasta sen pohjalta on mahdollista tunnistaa parannusta vaativat asiat.
Prosessia veti pieni ydinryhmä, jossa oli edustajat maakuntaliitosta, kunnista, järjestöistä, valtion aluehallinnosta sekä maakunta- ja sote-valmistelusta. Hallinnollinen vastuu oli Lapin liiton Maaseudun arjen palveluverkosto -hankkeella.
Kun indikaattorien määrä alkoi hipoa satoja
Hyvinvointiohjelman tietopohja rakentuu oleellisista indikaattoreista, jotka kuvaavat miten ihmiset Lapissa voivat. Tätä varten lähdimme rakentamaan meille sopivaa indikaattoripakettia.
Aloitimme suositelluista indikaattoreista, joita tarjosivat esimerkiksi Lappi-sopimus sekä kuntien ja maakunnan hyte-kertoimet. Äkkiä niiden rinnalle alkoi kertyä lisää mittareita, joita mukana olevat toimijat pitivät tärkeinä. Jokainen halusi mukaan juuri sen oman mittarinsa.
Kun indikaattoreiden määrä alkoi hipoa satoja, tajusimme että meillä oli ongelma. Totesimme yhdessä, että tämä ei voi olla oikea tie kohti yhteistä hyvinvoinnin ymmärrystä.
Vapauttava oivallus oli se, kun eräs turvallisuusalan toimija totesi näin: ”Ehkä tässä ei tarvita kaikkia turvallisuusindikaattoreita, vaan yksi olennainen, joka muistuttaa että turvallisuustoimijat kuuluvat mukaan hyvinvointiyöhön.”
Prosessin myötä pääsimme oikeasti pohtimaan, mitkä indikaattorit kuvaisivat lappilaista hyvinvointia kokonaisuutena. Päätimme koota hyvinvointijohtamista tukevan elinkaariajattelun mukaisen kompaktin indikaattoripaketin. Yhteensä Lapin hyvinvointiohjelmassa on noin 60 indikaattoria.
Mihin indikaattori oikeastaan yltää?
Indikaattorit kertovat tärkeitä asioita. Esimerkiksi sen, että maakuntien vertailussa hyvinvointi on Lapissa keskivertotasolla, mutta erot kuntien välillä ovat suuret. Maakuntatarkastelu ei tuo näkyviin alueen sisäisiä eroja hyvinvoinnissa ja palveluissa.
Kun tarkastelimme indikaattoreista saatavaa tietoa, huomasimme, että moni indikaattori kuvaa oikeastaan ihmisten pahoinvointia ja siihen liittyvien palvelujen käyttöä.
Kaipasimme tarkempaa tietoa hyvinvoinnista ja sen rakentumisesta laajan ja harvasti asutun Lapin kunnissa.
Indikaattorit eivät suoraan kerro, miten lappilaiset kokevat oman hyvinvointinsa.
Rinnalle paikallinen asiantuntija- ja kokemustieto
Päästäksemme lappilaisen hyvinvoinnin ytimeen tarvitsimme indikaattoreiden rinnalle paikallista ajantasaista asiantuntija- ja kokemustietoa.
Siinä missä indikaattorit kuvaavat pitemmällä aikaperiodilla isompia trendejä, paikallinen nykyhetkeen kiinnittyvä tieto tuo esille hyvinvoinnin positiivisia vahvuuksia ja hiljaisia signaaleja esiin nousevista pahoinvoinnin ilmiöistä.
Paikallinen tieto tuo myös kaivattua ymmärrystä kuntien välisistä eroista. Riittävän tietopohjan tavoittamiseksi tarvitsimme eri toimijoiden tietokumppanuutta, jossa jokainen tuo omaan asiantuntijuuteensa ja kokemuksiinsa pohjautuvan tietonsa luomaan yhteistä käsitystä lappilaisesta hyvinvoinnista.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen minimitietosisältö antaa meille perusmittariston mittaamaan maakunnallista hyvinvointia säilyttäen valtakunnallisen vertailtavuuden.
Rinnalle valitsemme lappilaisen hyvinvoinnin erityispiirteitä kuvaavia indikaattoreita ja mittareita.
Tavoittaaksemme tulevaisuudessakin lappilaisen hyvinvoinnin moninaisuuden tarvitsemme rakenteita ja välineitä kerätä systemaattisesti paikallista ajantasaista asiantuntija- ja kokemustietoa.
Tässäkin onnistumme monitoimijaisessa kumppanuudessa!
Aiheeseen liittyvää:
Tapani Kauppinen & Katri Kilpeläinen: Esittelyssä hyvinvointikertomuksen minimitietosisällöt – Käytössänne, olkaa hyvä! (THL:n blogi 28.3.2019)