Työllisyysasteen nosto on tärkeä tavoite, mutta ei pelkästään taloudellisesta näkökulmasta. Julkisen talouden ja alueiden elinvoiman lisäksi puhumme myös ihmisten kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista ja osallisuudesta yhteiskunnassa.

Osatyökykyiset eivät ole homogeeninen ryhmä, vaan nimikkeen alle mahtuu paljon erilaisia ihmisiä, elämäntilanteita ja tuen tarpeita. Huomioimisen arvoista on sekin, että meistä kenestä tahansa voi koska tahansa tulla osatyökykyinen.

Tässä joukossa piilee valtava työvoimapotentiaali, jota emme ole vielä osanneet riittävällä tavalla ottaa käyttöön. Laajojen yhteiskunnallisten haasteiden edessä koemme helposti voimattomuutta. Asioiden kompleksisuuteen on helppoa hukkua, emme näe metsää puilta. Silloin voi olla hyvä laskeutua tarkastelemaan asioita ihmisen tasolle.

Ongelmalähtöisyydestä potentiaaleihin

Toiminnan kehittämisessä yksi asia on perinteisesti pysynyt vakiona – asiakkaan ja palveluntarjoajan suhde. Asiakas on totuttu näkemään palvelujen kohteena palvelujärjestelmässä, jonka palveluntarpeen ammattilainen määrittää ja päättää. Myös palveluiden ja avun tarjoaminen järjestelmissämme on usein ongelmalähtöistä. Tapamme tarkastella, etsiä ja hoitaa ongelmia on myös asiantuntijuuden ydintä. Olemme asettautuneet ikään kuin ihmiskoneen insinööreiksi. Ihminen ei kuitenkaan ole kone ja ihmisyyden haasteiden syy-seuraussuhteet eivät ole yksiselitteisiä. Tässä piileekin asian paradoksaalisuus, monitahoisuudesta huolimatta ihmisen perustarpeet ovat melko yksinkertaisia ja meille kaikille yhteisiä. Tämä näkökulma kuitenkin usein unohtuu.

Tärkein kysymys ihmislähtöisiä palveluita- ja palvelujärjestelmää uudistaessa onkin se, missä määrin palvelujärjestelmämme huomioi näitä tarpeita. Ydintarpeiden ymmärtämisen ja tunnistamisen kautta voisimme rakentaa oikeanlaisia ja oikein kohdennettuja palveluita, joissa asiakkaamme ovat vahvasti mukana. Eivät vain palvelun kohteena, vaan myös aktiivisena toimijana ja kehittäjänä.

Ihmisyyden ytimessä on tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi, tarve kuulua johonkin itseään isompaan ja olla kykenevä ja tärkeä. Näiden tekijöiden tulisi olla myös palveluiden keskiössä.

Ihmistyöntekijät tietävät, että erityisesti paljon palveluita käyttävillä on monenlaisia haasteita arjessaan. Jos mainitut ydintarpeet asiakkaan kokemuksen tasolla jäävät kohtaamatta, ei muidenkaan palveluiden osalta saavuteta parhaita mahdollisia tuloksia. Pahimmillaan ihminen päätyy pyörimään palvelujärjestelmään vuosikausiksi. Tämä on inhimillisesti ja taloudellisesti kestämätöntä.

Työkyvyn tunnistamisesta oikeisiin palveluihin

Työkykyohjelman henki tavoittelee voimavaralähtöistä tulokulmaa, ei pelkästään asiakastyöhön, vaan myös palveluiden kehittämiseen. Keskiössä on asiakkaan työkyky ja sen tunnistaminen, ei sen puute. Kantavana ajatuksena on se, että kaikilla on työkykyä. Ammattilaisen tärkeänä tehtävänä on tunnistaa asiakkaassa oleva potentiaali.

Kun asiakkaalla on mahdollisuus osallistua ratkaisujen löytämiseen ja yhdessä ammattilaisen kanssa tutkia ja vahvistaa itsessään olevia kykyjä, on mahdollista myös ratkaista ongelmia. On melko radikaalikin ajatus, että ihmisen ei tarvitse ensin kuntoutua päästäkseen töihin. Haasteena on oppia näkemään, että tämänkaltainen etenemistapa tuottaa tuloksia. Itseasiassa, se tuottaa paljon parempia tuloksia kuin ongelmalähtöinen ratkaisutapa, johon olemme tottuneet.

Konetta ei voi korjata, jos siinä ei ole mitään vialla. Vian ilmiasu kertoo mistä korjaaminen aloitetaan. Tämä ei kuitenkaan päde työkykyyn. Elämme monenlaisissa tilanteissa, mutta se ei tarkoita, että olisimme viallisia. Korjaamisen paradigmasta tulee päästä ihmisen muutoskyvykkyyden rakentamiseen ja tukemiseen. Tulee tukea sitä mikä toimii, jotta ihmisen olisi mahdollista sopeutua vallitsevaan tilanteeseen.

Kun on kadottanut oman voimansa ja alkanut itsekin uskoa siihen, ettei mitään ratkaisuja ole löydettävissä, on valtavan voimauttavaa tulla nähdyksi toisen silmissä arvokkaana ja osaavana, tärkeänä yhteisönsä jäsenenä.

Innovatiiviset ja ihmislähtöiset palvelut hyvinvoinnin tukena

Talouden termein puhumme inhimillisen pääoman hyödyntämisestä. Inhimillinen pääoma ei kuitenkaan toimi kuten taloudellinen pääoma, eikä sitä aktualisoida samankaltaisin keinoin. Se aktualisoidaan ymmärtämällä sen ydinolemus ja ainutlaatuisuus. Sillä, että ihmiset itse ymmärtävät oman potentiaalinsa ja haluavat käyttää sitä itsensä, läheistensä ja yhteisönsä hyväksi. Omaa potentiaaliaan ei voi tarkistaa pankkitililtä. Sen tunnistamiseen tarvitsee toista ihmistä – vahvistamaan olemassaolonsa ja merkityksellisyytensä.

Hyvinvointialueiden syntymisen kynnyksellä on hyvä pysähtyä miettimään, olemmeko valmiita käymään pidemmän tien, jota ajattelun ja ymmärryksen muutos sekä uusien ja innovatiivisten palveluiden kehittäminen vaatii, vai valitsemmeko pikataipaleen? Tilanne on kieltämättä kaikista näkökulmista katsoen haasteellinen. Aikaa on vähän ja hoidettavaa paljon.

Vetoamme usein ihmisresursseihin, kun tarkoituksemme on tehdä jotain radikaalisti toisenlaista. Ehkä silloin olemme korjaamassa konetta. Sitä, missä iso vika vaatii enemmän korjaajia. Tällä kertaa muutoksen tarve on kuitenkin ensi sijassa abstrakti ja tapahtuu kaiken muun tekemisen ohella. Muutosmatka on meidän jokaisen tehtävä ensin sisäisesti.

Yhteinen pohdinta on varmasti hyvä aloittaa siitä, näemmekö itsemme yhteiskunnan näkökulmasta kuluerinä tai tuottajina, elämäntilanteista riippuen. Vai voisimmeko ollakin hyvinvointiyhteiskunnan tärkein pääoma ja osallistua aktiivisesti sen rakentamiseen niillä resursseilla, jotka käytössämme kulloinkin ovat?

Mekanistisen yhteiskuntakoneen transformaatiomatkalla ihmislähtöiseksi ovatkin ihmiset ja heidän potentiaalinsa. Rajat menestykselle asettaa meidän kyvykkyytemme ajatella rohkeasti uudella tavalla ja valjastaa se toiminnaksi. Toisaalta olen monesti sanonut, että olemme melko onnellisessa asemassa, koska ihmisyyden asioissa olemme ihan jokainen kokemusasiantuntijoita. Siitä on hyvä ammentaa!

Lue lisää

Työkykyohjelma (thl.fi)

Työkykyohjelma Twitterissä

Työkykyohjelma on osa hallitusohjelman työllisyystoimien kokonaisuutta

Työkykyohjelmasta vastaa ja sitä toteuttaa työ- ja elinkeinoministeriö yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa.

Työ- ja elinkeinoministeriön toimet keskittyvät osatyökykyisten työllistymisen esteiden purkamiseen ja työllistymistä vauhdittaviin toimiin. Samalla ehkäistään työttömyyden pitkittymistä.

Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan toimilla kehitetään tehokkaat työkyvyn tuen palvelut tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskukseen ja vahvistetaan ammattilaisten osaamista palvelutarpeiden tunnistamisessa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos vastaa operatiivisesta toimeenpanosta. 

Työkykyohjelmaa toteutetaan vuosina 2019–2023.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.