Neurofysiologian tutkimuksesta kuuluu kiinnostavia: Ethan Kross ja Jason Moser tutkimusryhmineen pyysivät koehenkilöitä puhumaan itsestään kolmannessa persoonassa ensimmäisen persoonan sijaan. Tutkijat tarkastelivat puhetapaan liittyviä muutoksia aivosähkökäyrillä ja havaitsivat, että kolmannen persoonan puhe vähensi aivojen tunteisiin liittyvää stressiä jo ensimmäisen sekunnin jälkeen.
Koe toistettiin, mutta siten, että osaa koehenkilöitä pyydettiin kertomaan vaikeista muistoista kolmannessa ja osaa ensimmäisessä persoonassa. Tulokset olivat yhteneväisiä ensimmäisen testin kanssa: aivokuoren alueet, jotka yleensä aktivoituvat kipeiden tunnemuistojen kohdalla, olivat vähemmän aktiivisia kolmannessa kuin ensimmäisessä persoonassa puhuttaessa.
Tutkijat esittävät, että kolmas persoonamuoto auttaisi ottamaan psyykkistä etäisyyttä vaikeisiin kokemuksiin.
Krossin ja Moserin tutkimusryhmien alustavat tulokset kiinnostavat minua, koska myös köyhyyttä kokeneet kirjoittavat siitä, miten pystyvät ottamaan etäisyyttä vaikeasta arjestaan. Luonto, taide, kulttuuri ja mielikuvitus tarjoavat keinoja siihen.
Jos ”ensimmäiseen tilaan” kuuluisivat fysiologiset tuntemukset ja toiseen vuorovaikutuksessa syntyvät tunteet, niin ”kolmas tila” olisi reflektion, luovuuden ja leikittelyn tila. Näyttää siltä, että pitkään erilaisten vaikeuksien kanssa kamppailevien elämä lukittuu niin, että ongelmiin on vaikea ottaa etäisyyttä. Pitkäkestoisen kurimuksen keskellä toimijuus tahtomattaankin supistuu, koska ei pysty enää reflektoimaan tai leikittelemään mahdollisuuksilla. Kasautuneet huolet tappavat luovan joutilaisuuden.
Mutta miten yhä useammalle voitaisiin tarjota ”kolmas tila” tai ”kolmas persoona”, jossa vaikeudet voisi hetkeksi jättää taakseen?
Luova toiminta lisää hyvinvointia
Aluksi on annettava yksi reunaehto: kaikki kolmannessa persoonassa puhuttu ei tee elämästä helpompaa. Jos moittisin itseäni työkaverin äänellä, että ”tulipa häneltä tyhmä ajatus”, tai arvioisin käsityötäni tuttava mielessäni, että ”onpa hän nyt ommellut saumat huolimattomasti”, niin aivojeni stressi siitä tuskin laskisi.
Sen sijaan arkisesta vuorovaikutuksesta ja rutiineista irrotettu kolmannen persoonan puhe voi olla voimauttavaa. Tavoitan siihen liittyvän tunnelman lapsuudestani, jolloin aika ajoin käyskentelin tuntitolkulla metsässä. Siellä pystyin astumaan ulos yksinäisestä maailmastani sepittämällä kolmannessa persoonamuodossa tarinoita itsestäni.
Samanlaisen tilan tarjoaa esimerkiksi musiikki. Tiedetään, että kuunnellessaan musiikkia ihminen ei tunne olevansa yksin. Ilmiönä siinä lienee jotain samaa kuin luonnon, taiteen ja kulttuurin tarjoamissa tiloissa, joissa voi kertoa hyviä asioita itsestä mutta kuitenkin itsen ulkopuolelta – reflektoiden, tiedostaen ja irrotellen.
Palveluita tarvitaan toimintavalmiuksien parantamiseksi, mutta niissä voisi ammentaa aikaisempaa enemmän luonnon, taiteen ja kulttuurin tarjoamista luovista ympäristöistä. Vaikeuksien voittamiseksi tarvitaan sosiaaliturvaa, jolla hallitaan kielteisiä riskejä. Sen lisäksi elämään tarvitaan myös luovaa joutilaisuutta ja myönteistä sattumanvaraa.
Useita hyviä toimintatapoja on jo olemassa. Espoo ja Kainuu tarjoavat pienituloisille Kaiku-kortin, jolla voi hankkia maksuttomia pääsylippuja kulttuuritapahtumiin ja kurssipaikkoja työväenopistoon. Rovaniemeläisen Eduro-säätiön palveluvalikoimaan kuuluu Seinätön luontopaja, jossa nuoret saavat esimerkiksi pientä työpanosta vastaan rapsutella huskyja koiratarhalla. Palveluntarjoaja kertoo, että tällaiseen luontopajaan sitoudutaan muita työpajoja paremmin. Lasten ja nuorten säätiön Tenho-hankkeessa nuoret opettelevat mogaamaan esimerkiksi sirkustemppuja harjoitellessaan. Mogille nauretaan yhdessä ja samalla voitetaan sosiaalisia pelkoja turvallisen välimatkan päässä arkitodellisuudesta.
Lisätietoa
Isola, Anna-Maria ym. (2017) Mitä osallisuus on? Osallisuuden viitekehystä rakentamassa. Työpaperi 33/2017. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Luovat menetelmät vahvistavat osallisuutta
Kulttuurin rooli sosiaalisessa osallisuudessa ja sosiaalityössä -seminaari 11.12.2017 Hanasaaressa, Espoossa
Kross, Ethan (2014) Self-talk as regulatory mechanism: how you do it matters. Journal of personality and social psychology. 2014 Feb; 106(2):304-24.
Moser, Jason ym. (2017) Third-person self-talk facilitates emotion regulation without engaging cognitive control: Convergin evidence from ERP and fMRI, Scientific Reports 7, Article number: 4519(2017).