Mitä yhteistä on vastikkeellisella perustulolla ja ohjaaja Renny Harlinin kasarileffalla Jäätävä polte? Molempien nimet ovat oksymoroneja eli itsessään ristiriitaisia.
Järkevä ja hedelmällinen keskustelu on mahdollista vain silloin, kun keskustelun osapuolet tarkoittavat samoilla sanoilla samoja asioita. Siksi myös sosiaaliturvan vaihtoehdoista keskusteltaessa olisi tärkeää, että puhumme samoista asioista samoilla käsitteillä.
Työryhmältä tulossa selvitys vaihtoehtoisista järjestämistavoista
Viime syksynä sosiaaliturvauudistusta valmisteleva komitea päätti teettää selvityksen sosiaaliturvan vaihtoehtoisista järjestämistavoista.
Sen tarkoituksena on esittää järjestämistapojen ideat yleisellä tasolla sekä muodostaa jokaisesta konkreettiset mallit, joiden vaikutuksia muun muassa tuloeroihin, julkistalouteen ja työnteon kannustimiin arvioidaan simulointimenetelmin.
Tehtävää varten nimitettiin työryhmä, jossa toimin puheenjohtajana. Selvityksen on määrä valmistua tämän vuoden aikana. Tavoite on, että kuluvan vuoden aikana syntyisi myös yleisempää keskustelua sosiaaliturvan erilaisista vaihtoehdoista.
Työryhmä käsittelee perustuloa, perustiliä, negatiivista tuloveroa, osallistumistuloa ja perusturvaetuuksien yhdistämistä. Käyn seuraavassa läpi, mitä näillä termeillä on yleensä tarkoitettu kansainvälisesti ja tutkimuskirjallisuudessa.
Mallit voidaan toteuttaa hyvin eri tavoin
Keskeinen lähtökohta on, että edellä mainitut järjestämistavat eivät määritä tarkkaa mallia vaan ne voidaan toteuttaa hyvin eri tavoin.
Suppeimmillaan ne eivät korvaisi Suomen sosiaaliturvajärjestelmästä yhtään etuutta. Laajimmillaan ne voisivat korvata teoriassa koko järjestelmän. Siksi yhtä mallia voi olla vaikea kannattaa ennen kuin tietää enemmän sen yksityiskohdista.
Järjestämistavoilla, kuten perustulolla, on kuitenkin olemassa yleisesti määriteltyjä piirteitä, joista voi keskustella ilman yksityiskohtiin menemistä.
Vaihtoehtoisia järjestämistapoja määrittää ennen kaikkea seuraavat kaksi ulottuvuutta:
- Syyperusteinen viittaa siihen, että etuuden saaminen edellyttää tiettyä elämäntilannetta, esimerkiksi työttömyys tai työkyvyttömyys, joka määrittää syyn sosiaaliturvaetuuden saamiselle. Suomen nykyinen sosiaaliturva perustuu pitkälti syyperusteisille etuuksille, mikä on yksi keskeinen syy sille, että sosiaaliturvan hakemiseen liittyy byrokratiaa.
- Velvoittava viittaa siihen, että etuuden saaminen edellyttää tiettyä toimintaa, esimerkiksi aktiivista työnhakua tai osallistumista kurssille tai muihin palveluihin. Esimerkiksi työttömyysturvassa ja toimeentulotuessa on velvoitteita, mutta määritelmän mukaan perustulossa niitä ei ole.
Perustulo ja negatiivinen tulovero ovat voivat olla lähes identtisiä
Alla olevassa taulukossa on määritelty työryhmän käsittelemät mallit ja nykyjärjestelmän piirteet sosiaaliturvan järjestämistavoille keskeisillä ominaisuuksilla: syyperusteinen, velvoittava, tulovähenteinen eli muut tulot vähentävät etuuden määrää, kestoltaan rajattu ja yksilökohtainen eli muut kotitalouden jäsenet eivät vaikuta tuen määrään.
Raksi kertoo, että järjestämistavalla on kyseinen ominaisuus. Sulkuihin merkitty raksi kertoo, että järjestämistapa ei ota ominaisuuteen suoraa kantaa tai että ominaisuus sisältyy järjestämistapaan vain osittain.
Esimerkiksi perustulon yleinen määritelmä on, että tukea saisivat kaikki tietyn ikäiset ihmiset eikä heiltä edellytetä mitään erityistä syytä tai toimintaa. Perustulo maksettaisiin tulotasosta riippumatta, mutta käytännössä korkeimmissa tuloryhmissä se ei lisäisi nettotuloja, jos tuloverotusta kiristettäisiin vastaavasti.
| Syy-perusteinen | Velvoittava | Tulo-vähenteinen | Kestoltaan rajoitettu | Yksilö-kohtainen | |
| Nykyinen perus- ja ansioturva* | X | (X) | (X) | (X) | (X) |
| Nykyinen toimeentulotuki | X | X | |||
| Perustulo | (X) | X | |||
| Negatiivinen tulovero | X | X | |||
| Yksi perusturvaetuus | X | (X) | (X) | (X) | (X) |
| Osallistumistulo | (X) | X | (X) | (X) | (X) |
| Perustili | (X) | (X) | (X) | (X) | X |
Negatiivinen tulovero voi teoriassa olla lähes identtinen järjestämistapa perustulon kanssa. Erotuksena on se, että toisin kuin perustulo, se maksettaisiin verojärjestelmän kautta. Siinä pienituloisimmilla tulovero olisi negatiivinen eli maksettaisiin tulona.
Perustulon tapaan negatiivinen tulovero on yleensä kaikille, myös työttömille, maksettava etuus. Siitä on olemassa myös rajatumpi vain palkansaajille maksettava versio nimeltä työtulotuki (Heikki Hiilamo THL-blogissa 30.9.2021: Suomessa piti kokeilla negatiivista tuloveroa – hallitus hautasi suunnitelman häpeällisesti).
Tiukasti määriteltynä negatiivinen tulovero edellyttäisi siirtymistä kuukausiverotukseen, mutta yksinkertaisempana versiona se voitaisiin toteuttaa myös etuutena eikä verona.
Nykyisten perusturvaetuuksien, kuten työmarkkinatuen ja vähimmäismääräisten sairaus- ja vanhempainpäivärahojen, yhdistäminen ei muuttaisi Suomen sosiaaliturvan periaatteita.
Järjestelmä olisi edelleen syyperusteinen eli sosiaaliturvan saamiseksi edellytettäisiin edelleen syytä, esimerkiksi työttömyyttä. Ehdotuksen tarkoitus olisi kuitenkin yksinkertaistaa järjestelmää ja joustavoittaa siirtymiä eri syiden välillä.
Osallistumistulossa etuuden saajalta edellytettäisiin toimintaa
Osallistumistulo on alun perin ekonomisti Anthony Atkinsonin ehdottama etuusmuoto, ja sitä voisi kuvata ristiriitaisella termillä ”velvoittava perustulo”. Eli velvoitettaisiin jotain toimintaa tuen saamiseksi.
Ei ole tarkkaan rajattu, millainen toiminta täyttäisi osallistumisehdon, mutta on ehdotettu, että osallistuminen voitaisiin tulkita laajemmin kuin esimerkiksi nykyisessä työttömyysturvassa. Osallistumistulo voidaan toteuttaa myös osallistumislisänä muun sosiaaliturvan päälle.
Perustilin idea on Suomessa lähtöisin kokoomuksen kansanedustajan Elina Valtosen ehdotuksesta, mutta sen taustalla on kansainvälisiä esimerkkejä suppeammista ja laajemmista sosiaalitilijärjestelmistä.
Yhteistä ehdotuksille on se, että sosiaaliturvan pohjana olisi henkilökohtainen laskennallinen tili, jota työtuloista perittävät maksut kerryttävät ja etuuksien maksut pienentävät. Se, voiko saldo mennä miinukselle ja mitä etuuksia se käsittäisi, vaihtelee eri ehdotuksissa.
Kuten edeltä käy ilmi, työryhmän tarkastelemien järjestämistapojen määritelmät ovat melko laveita ja monimutkaisia, mutta selvästi toisistaan poikkeavia.
Eri järjestämistapoihin perustuvat sosiaaliturvamallit voidaan toteuttaa hyvin eri tasoisina, ja ne voivat korvata hyvin pienen tai suuren osan nykyjärjestelmästä.
Järjestämistapojen yleinen määrittely on kuitenkin tärkeää ennen kuin siirrytään valmistelun seuraavaan vaiheeseen eli mallin tarkempaan määrittelyyn ja vaikutusten arviointiin.