Suomessa käydään nyt aktiivista keskustelua siitä, miten saataisiin mielenterveys- ja päihdepalveluiden puutteet korjattua. Aiheesta on tehty parikin kansalaisaloitetta: terapiatakuu ja toisaalta psykoterapeuttien kouluttaminen maksutta. Aloitteen tekijät ovat pettyneitä, kun terapiatakuu-kansalaisaloite ei johtanut siihen, että enimmäisaika terapiaan pääsyyn olisi kirjattu hoitotakuuseen.
Asia koskettaa. Kun mielenterveys- tai päihdehäiriö on meistä joka viidennellä, on lopuilla varmasti joku läheinen, joka tarvitsisi apua.
Aihe on myös yhteiskunnallisesti tärkeä. Mielenterveys- ja päihdehäiriöiden palvelutarve on lisääntynyt huomattavasti jo ennen pandemiaa. Pandemia lisäsi ennestään hoitovelkaa huomattavasti.
Keskustelu siitä, mitä tehdä tilanteen korjaamiseksi on hyödyllinen, mutta tarvitsee monipuolisempaa tarkastelua.
Hoidot monipuolistuvat: auttamisen ympäristö voi olla myös virtuaalinen
Keskeinen ja historiallisen suuri investointi on tehty vuodesta 2020 alkaen perustason osaajien kouluttamisessa. Vuoden 2022 loppuun mennessä koulutettiin 1 600 ammattilaista nuorten masennuksen hoitoon.
Pandemia nopeutti hoitomuotojen monipuolistumista. Nettiterapiaa sai vuonna 2021 jo 14 000 suomalaista, ja etäpalveluiden turvin hoitojen saavutettavuus on osalle asiakkaista parantunut.
Auttamisen ympäristö voi olla myös virtuaalinen, kuten Sekasin-chatin discord-alusta. Videopeleilläkin voidaan kuntouttaa tarkkaavuutta ja virtuaalitodellisuuspohjaiset hoidot ovat jo tulleet jäädäkseen.
Ennakoivat toimenpiteet keskeisiä työntekijöiden jaksamisen turvaamisessa
Työkyvyttömyyseläkkeiden ja sairauspoissaolojen vähentämiseksi tuodaan Suomeen uusia vaikuttavaksi todettuja keinoja. Kun työntekijät uupuvat, ei ongelmaa pitäisi hoitaa yksilöiden pitkillä sairaslomilla.
Työyhteisöissä mielenterveyttä edistävät jo kuormituksen ilmetessä tehtävät ehkäisevät toimenpiteet. Jo työkyvyttömyyden alkuvaiheissa tarvitaan aktiivinen suunnitelma työhön paluusta ja tuetun työllistymisen malli on auttanut Suomessakin joka kolmatta vaikeasti sairastunutta mielenterveyspotilasta palaamaan töihin. Työterveyslaitos on tuottanut digitaalisia välineitä työpaikkojen ja työterveyshuollon käyttöön.
Miksi psykoterapiaan pääsyn enimmäisaika velvoittavana ei ole ongelmaton?
Sote-sektorilla on meneillään historiallisen iso sisällöllinen ja rakenteellinen muutos. Se on myös historiallisen hyvä mahdollisuus parantaa palveluita. Tähän tarvitaan kuitenkin työrauhaa.
Mielenterveyspalveluita tuottavat perustason terveydenhuolto ja psykiatriset erityisosaajat. Eettinen stressi on heillä suuri. Erityisen kuormittavia ovat hoitojonot, kun resurssit ja aika eivät riitä siihen, mihin he todellisuudessa pystyisivät. Nopeasti toteutettu terapiatakuu johtaisi käytännössä ammatinharjoittajien, yksityisen sektorin ja keikkafirmojen markkinoihin. Terapiatakuukeskustelusta on puuttunut eturistiriitojen pohdinta niin järjestöjen kuin psykoterapeuttien ja psykoterapeuttikouluttajien osalta.
Terapia on tärkeä osa psykososiaalisia hoitoja. Tarvitsemme nyt kokonaisvaltaisempaa keskustelua tarvittavista toimenpiteistä. Tavoitteena tulee olla, että jokaisella suomalaisella olisi mahdollisuus saada tukea mielenterveysongelmiin. Tämän vuoksi tulee jatkaa ja tukea meneillään olevaa pitkäjänteistä kehittämistyötä, joka on aloitettu Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelmassa vuonna 2020 ja on saanut rahoituksen vuoden 2023 loppuun saakka.
Eturistiriidoista on varmasti hyvä keskustella monessakin kohtaa. Kirjoittajalta jää nyt tässä täysin perustelematta, miksi hän kahdesta pahasta valitsee mieluummin kohtuuttoman pitkät jonotusajat (ja käyntivälit) julkisen sektorin palveluihin (pahimmillaan näihinkin jonoihin kuollaan) kuin ”ammatinharjoittajien, yksityisen sektorin ja keikkafirmojen markkinat”.
Ihmettelen tämän jutun huonoja perusteluja ja ratkaisuehdotusten puutetta.
Se, että masentuneelle kirjoitetaan sairauslomaa ja lyödään resepti mielialalääkkeisiin kouraan, ei paranna ketään. On tehty useita tutkimuksia, joissa on todettu, että masennuksen parasta hoitoa on terapia ja että lääkkeistä on vain vähän hyötyä, jonka vuoksi lääkityksen pitäisi toimia terapiahoidon tukena ei ainoana hoitona.
Mielenterveysstrategia 2020-2030 toteaa, että Suomi menettää 0,5% bruttokansantuotteestaan hoitamattomien mielenterveysongelmien vuoksi. Suomen bkt on yli 200 miljardia euroa, josta laskettuna mielenterveysongelmien vuoksi on menetetty noin 100 miljoonaa euroa. Mikäli tästä summasta edes puolet käytettäisiin mielenterveysongelmien hoitoon, niin tuo raha 50 miljoonaa euroa olisi maksettu takaisin muutamissa vuosissa monin kertaisesti.
Tällaisessa tilanteessa, jonka tutkijat pystyvät näin hyvin osoittamaan, ei ole mitään syytä selitellä mistään yksityisten firmojen markkinoista vaan laittaa mielenterveysstrategia toimintaan ja ohjata ihmiset hoidon ja terapian piiriin mieluummin ennaltaehkäisevästi kuin vasta sitten, kun he ovat jo pudonneet työelämän rattaista toimeentulotuen varaan pitkien sairauspäivärahakausien jälkeen ja menettäneet työnsä ja työkykynsä kenties pysyvästi. Ajoissa aloitettu hoito – erityisesti terapia, jonka antajan asiakas saa itse valita – estäisi kaiken inhimillisen, mutta myös taloudellisen kärsimyksen.