Alkoholilain uudistus on tällä viikolla tulossa ratkaisevaan käsittelyyn eduskunnassa. Hallituksen esitys sisältää useita kannatettavia norminpurkua edistäviä muutoksia, mutta myös kansanterveyttä vahingoittavia ja kansantaloutta rasittavia ehdotuksia.
Asiantuntijat tuottavat päätöksentekoon tietopohjan, poliitikot tuovat käsittelyyn arvot.
Kansanedustajien tulee nyt osoittaa johtajuutta ja tehdä päätöksensä itsenäisesti ja valistuneesti.
Mikä hinta kannattaa maksaa aikuisen alkoholinkuluttajan elämän mukavoittamisesta ja siitä, että hän saa ostettua lisää erilaisia alkoholijuomia aiempaa helpommin ja halvemmalla. Vai tehdäänkö nyt päätös, jossa on arvokasta olla heikompiosaisten puolella, niiden jotka joko kärsivät itse alkoholihaitoista tai jotka joutuvat kärsimään vaikkapa vanhempiensa alkoholin käytöstä.
Tutkimusten valossa ei ole minkäänlaista epäselvyyttä siitä, että ehdotetut lakimuutokset lisäisivät suomalaisten alkoholinkäyttöä. Selkeästi haitallisin on ehdotus nostaa päivittäistavarakaupoissa myytävien juomien alkoholipitoisuuden yläraja 4,7 prosentista 5,5 prosenttiin.
Haittoja vähättelevän puheen prosentin osista ei pidä antaa hämätä. Tällä kertaa prosentin osilla on merkitystä. Jokainen alkoholipitoisuusprosentin kymmenys, jonka nykyisin kaupassa myytävät alkoholijuomat vahvenevat, merkitsee 27 miljoonan keskiolutpullon verran lisää alkoholinkulutusta.
Vahvenemista voidaan odottaa tapahtuvan useiden prosentin kymmenysten edestä, koska alkoholilaki merkitsisi loppua nykytilanteelle. Tällä hetkellä saatavuus ja hinta yhdessä ohjaavat asiakasta valitsemaan keskioluen nelosoluen sijaan. Vahvenemisen lisäksi alkoholilaki lisäisi kulutusta myös siksi, että laajeneva valikoima, ostamisen helppous ja oletettavasti halventuva nelosolut lisäisivät kysyntää.
Panimotuotteet muodostavat yli puolet kaikesta suomalaisten käyttämästä alkoholista. Siksi oluet ovat merkittävässä roolissa. Alkoholisoituminen tapahtuu vahvemmalla oluella nopeammin kuin miedommalla, ja riskikäyttäjien voidaan olettaa olevan ensimmäisten joukossa vaihtamassa vahvempaan.
Kulutuksen lisääntyessä myös haitat lisääntyisivät. Tällä on kestävyysvajeen kannalta kaksinkertainen vaikutus: kulutuksen kasvu lisää erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksia, ja samalla se vähentää kustannusten maksajien määrää sairastavuuden, kuolleisuuden ja työkyky- sekä työtehovaikutusten kautta.
Alkoholinkulutuksesta johtuvien haittojen kustannusten tiedetään jo nykyisellään olevan ainakin 2 miljardia euroa vuodessa. Tämä on varmasti aliarvio, koska mukaan lasketaan vain kustannukset, jotka rekistereissä on kirjattu alkoholin aiheuttamiksi. Esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeeseen johtavassa masennuksessa tai kalliin ja pitkäaikaisen sairasloman aiheuttamassa tapaturmassa kirjaus harvoin tehdään. Kirjattuihin tapauksiin kuuluu vuosittain noin 32 000 vuodehoitojaksoa. Erillistutkimusten perusteella tiedetään, että viikonloppuisin jopa puolet sairaaloiden päivystyksiin tulevista tapaturmapotilaista on humalassa, ja esimerkiksi Kuopiossa alkoholi oli taustalla lähes viidenneksessä tehohoitopäivistä.
Päihteillä on huomattava osuus poliisin valvonta- ja hälytystehtävissä. Alkoholin kulutuksen kasvun on tutkimuksissa todettu lisäävän pahoinpitelyrikoksia siten, että yhden litran kasvu keskikulutuksessa on pitkällä aikavälillä johtanut kuuden prosentin kasvuun pahoinpitelyrikoksissa.
Suomessa on arvioitu, että noin puoli miljoonaa yli 15-vuotiasta kokee melko vakavaa haittaa läheisensä alkoholinkäytön vuoksi. Lisäksi on arvioitu, että Suomessa on tällä hetkellä 65—70 000 lasta, joiden vähintään toisella vanhemmalla on vakava päihdeongelma. Päihdeongelma ja siihen kietoutuneet muut ongelmat ovat tavallisin syy lastensuojelun asiakkuuteen sekä huostaanottoon. Vuoden sijoitus laitoshoidossa maksaa yhteiskunnalle 93 000 €; menetetty lapsuus on korvaamaton.
Mistä leikataan kaikki ne miljoonat, joita alkoholin aiheuttamien lisääntyvien kustannusten kattaminen vaatii? Eikö lisäkulujen synnyttämisestä olisi hyvä pidättäytyä ja käyttää kyseiset veroeurot vaikkapa nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseen tai lasten päivähoidon ja vanhustenhoidon laadun parantamiseen?