”Mut jos huudat lujempaa, saat äänes kuulumaan, kun maailma huutaa hulluuttaan”, laulaa Haloo Helsinki -yhtyeen Elli.
Jonkinlaisena hulluutena voi pitää sitä, että suomalaisessa yhteiskunnassa ihmetellään lasten pahoinvointia ja nuorten syrjäytymistä. Samaan aikaan lapsivaikutusten arvioinnit jäävät tekemättä lähes kaikista päätöksistä. Lasten ja nuorten on huudettava äänensä kuuluviin.
Uudet sosiaalihuolto- ja oppilashuoltolaki rohkaisevat kuntia muuttamaan palvelujärjestelmää sellaiseksi, jossa kysyntä ja tarjonta kohtaavat ajoissa kehittyvän lapsen kannalta. Toivottavasti uudet päättäjät kohta kääntävät katseen lapsen arkeen päin, huutavat kovaa lasten puolesta ja lisäksi mahdollistavat resurssit uusien hyvien lakien toimeenpanoon ja lapsivaikutusten arviointiin.
Lapsi tarvitsee yksinkertaisia asioita
Lapsen kehitystä tuetaan, pahoinvointia ja syrjäytymistä ehkäistään ja osittain korjataankin arjen ympäristöissä, kodissa ja koulussa. Lapsen perusturvallisuuteen liittyvät tarpeet tyydytetään arjessa ihan yksinkertaisilla asioilla. Lapsen ympäristön tunneilmaston tulee olla pääsääntöisesti myönteistä.
Lapsi tarvitsee lähelleen jaksavan aikuisen, ruokaa, riittävästi lepoa sekä hyväksyntää, ja arjen asioiden tulee olla lapselle jotakuinkin ennakoitavissa. Jos me haluamme puuttua lasten ja nuorten syrjäytymiskehitykseen, meidän tulee nähdä ja kuulla normaalin kehityksen esteet arjessa paremmin ja reagoida niihin.
Oman lapsen menettämistä pidetään vanhemman elämän suurimpana suruna. Harvoin tulee esille, kuinka suuri suru lapsella voi olla vanhempien parisuhteen kariutuessa. Lapsen huoleen voi liittyä ikävää vanhemman läheisyydestä tai huolta vanhempien jaksamisesta, mutta huoli voi olla myös käytännön asioista. Silloin muiden tukitoimien lisäksi ulkopuolinen pyöränkumin paikkaaja voi kuulla lapsen äänen ja tuoda konkreettisen avun lapselle.
Tietoa palveluiden vaikuttavuudesta tarvitaan
Ei se päätöksentekijöillekään taida olla helppoa tietää, millä toimenpiteillä ja päätöksillä voidaan edistää lasten ja nuorten hyvinvointia. Ehkäisevien lapsiperhepalvelujen kustannusvaikuttavuudesta ei ole vielä kansallisia tutkimustuloksia.
Kansainvälinen tutkimus alueelta on laajan systemaattisen kirjallisuuskatsauksen mukaan varsin hajanaista eikä tuota päätöksentekijöille selkeää tietoa, siitä millaisiin interventioihin pitäisi panostaa syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Kun päätösten lapsivaikutukset ja palveluiden vaikuttavuus jäävät arvioimatta, rahaa heitetään ämpäritolkulla palveluihin ilman tietoa siitä, mitä sillä saadaan aikaan.
Sitra on kehittämässä vaikuttavuusinvestointimallia kunnille. Sijoittajat investoivat ongelman, esimerkiksi syrjäytymisen, hoitoon. Jos tavoitteet ongelman poistamiseksi saavutetaan, kunta palauttaa investoinnin korkoineen rahoittajalle. Mallissa julkinen sektori maksaa vain tuloksista ja sijoittaja ottaa riskin.
Vai onko syrjäytymiskiimasta tullut jo niin iso bisnes, että siitä ei kannatakaan luopua? Syrjäytyneille tarvitaan palveluita, työntekijöitä, tutkijoita ja sen sata seminaaria. Kansantalouden toimeliaisuus lisääntyy näinkin ikiliikkujan tavoin. Suoritteita ja verotuloja syntyy, kunhan polttoaineeksi syötetään seteleitä. Lopputuote voi olla sutta ja sekundaa tai sitten ”priimaa tuppaa tulemaan”.
Haloo, nyt huudan lujempaa: on hyvä hetki kääntää katseet lapsen arkeen päin!
Lue lisää:
Vaikuttavuusinvestoiminen – uusi keino hyvinvointiongelmien ehkäisyyn. Sitra
Liisa Heinämäki, Tapani Kauppinen, Lapsivaikutusten arviointi kuntapäätöksissä. THL 2010.
Investing in children: the European child and adolescent health strategy 2015–2020. WHO Europe
Lapset, nuoret ja perheet thl.fi’ssä