Elämme monin tavoin murrosvaihetta, kun sosiaalipalveluita järjestellään uudelleen ja niiden sisältö on muuttumassa. Muutoksessa painotetaan ennen kaikkea itsemääräämisoikeutta. YK:n vammaisten oikeuksien yleissopimuksen ratifiointiprosessi on Suomessa edelleen kesken. Kun lainsäädäntöä uudistetaan, on tärkeää kiinnittää huomiota myös lakien käytönnön soveltamiseen.
Julkisen sektorin hallintokulttuuri edellyttää taloudellista tehokkuutta, julkisten hankintojen kilpailuttamista ja yhä useampien palveluntuottajien käyttämistä. Tämä asettaa suuria vaatimuksia yksittäiselle kansalaiselle. Samalla kun palveluiden käyttäjien osallisuutta ja itsemääräämisoikeutta korostetaan, yksilöillä on entistä suurempi vastuu omien etujensa valvomisesta. Tällöin on vaarana, että erään pienin resurssein varustetun kansalaisryhmän palvelut heikkenevät.
Kansalaisuus merkitsee oikeutta ja mahdollisuutta tulla kuulluksi. Mutta pelkät oikeudet eivät yksin riitä. Osallisuudesta ja kuulumisesta joukkoon neuvotellaan ympäristön kanssa vuorovaikutuksellisessa prosessissa.
Kehitysvammaisilla ihmisillä on resursseja ja tahtoa ohjata omaa elämäänsä, mutta he tarvitsevat tukea toiveidensa muotoilemiseen ja päätöksentekoon niin pienissä kuin suurissakin asioissa. Tämä tarkoittaa sitä, että heidän täytyy saada tietoa ymmärrettävässä muodossa ja mahdollisuuksia kokeilla eri vaihtoehtoja käytännössä – ja että vaihtoehtoja ylipäänsä on olemassa. Ihmiset tarvitsevat tukea ymmärtääkseen vaihtoehtoisten päätösten seuraukset. He tarvitsevat riittävästi aikaa ja mahdollisuuksia keskustella luotettavan henkilön kanssa ennen päätösten tekemistä. Henkilökunta tarvitsee enemmän tietoa erilaisista kommunikaatiokeinoista ja päätöksenteon tukemiseen liittyvistä työmenetelmistä.
Henkilökunta tarvitsee enemmän tietoa puhetta tukevasta ja korvaavasta kommunikoinnista ja päätöksenteon tukemisesta
Arkipäivän keskustelut ajatuksista ja toiveista ovat tilaisuus rakentaa luottamusta asumisyksiköiden asukkaiden ja henkilökunnan välille. Kehitysvammaiset ihmiset eivät koe yksilöllistä palvelusuunnitelmaansa välineeksi, jolla he voisivat ohjata omaa elämäänsä. Henkilökuntakaan ei pidä palvelusuunnitelmia työvälineenä. Kehitysvammaisten ihmisten osallisuuden vahvistaminen suunnitteluprosessissa edellyttää, että he saavat itse päättää, ketkä osallistuvat heitä koskeviin suunnittelukokouksiin, ja että heille annetaan mahdollisuus käydä suunnitelmiin liittyviä asioita läpi etukäteen ja jälkikäteen. Palvelusuunnitelmien läpikäyntiä voidaan helpottaa tekemällä niistä selkokieliset versiot, sisällyttämällä niihin erilaisia kuvia tukimateriaaliksi tai laatimalla ne pelkästään kuvien muotoon tai DVD:lle.
Reflektiivinen asennoituminen ja luottamus avaimia osallisuuteen käytännön työssä
Näkemys toimintarajoitteista ihmisoikeuskysymyksenä sekä palveluiden käyttäjien laajempi itsemääräämisoikeus ja osallisuus asettavat uusia vaatimuksia kehitysvamma-alan ammattilaisille. Kehitysvammaisten ihmisten rooli aktiivisina kansalaisina määrittyy suhteessa siihen, miten henkilökunta mieltää oman roolinsa. Sekä henkilökunta että palveluiden käyttäjät hakevat uusia rooleja. Kun henkilökunta on epävarma siitä, mikä on oikein ja mikä väärin, he ovat määrittelemässä omaa rooliaan uudelleen. Palveluiden käyttäjät miettivät omaa asemaansa ja ovat epävarmoja oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan. Sekä käyttäjät että henkilöstö ilmaisevat tarvitsevansa tukea uusissa rooleissaan. Henkilökunnan reflektiivinen asenne sekä palveluita käyttävien kehitysvammaisten ihmisten ilmaisema luottamus henkilökuntaa kohtaan voivat muodostaa hyvän pohjan, jonka varassa palveluiden arkipäivän kysymyksiä voidaan pohtia yhdessä. Se vuorostaan luo edellytykset sille, että osallisuus on luonnollinen osa kehitysvammaisten ihmisten arkipäivää palveluiden käyttäjinä.
Lue lisää:
Lindqvist, Ann-Marie. Personer med utvecklingsstörning skapar och utövar sitt sociala medborgarskap – spänningsfält kring delaktighet.