Nollalinjan puhelin soi. Päivystäjä vastaa. Nuori nainen kysyy arasti, voiko hän kysyä neuvoa, koska ei tiedä mitä hänen pitäisi ajatella tai tehdä.
Soittaja on kokenut uudessa avioliitossa ensimmäistä kertaa fyysistä väkivaltaa miehensä taholta. Liitossa on ollut aiemmin solvaamista ja nimittelyä, mutta nyt tilanne oli kärjistynyt humalan myötä fyysiseksi väkivallaksi.
Soittaja on hyvin järkyttynyt ja häpeissään. Nuori nainen kokee itse aiheuttaneensa tilanteen. Hän ei voi puhua tilanteesta kenenkään läheisen kanssa. Väkivalta hävettää – avioliitto on tuore, ystävät ja sukulaiset ovat juhlineet hääparia vain vajaa vuosi aiemmin.
Puhelun aikana käydään läpi nuoren naisen tilannetta ja väkivallan ilmenemistä – myös solvauksia ja nimittelyä, jotka ovat jatkuneet jo pidempään. Soittaja on helpottunut voidessaan kertoa kokemuksistaan, ja että väkivaltaa on oikein nimittää väkivallaksi.
Puhelinkeskustelun aikana mietitään lääkäriin menoa ja rikosilmoituksen tekemistä, mitä soittaja ei kuitenkaan halua tehdä. Keskustelu etenee rauhallisesti turvallisuuteen ja kuinka soittaja voi varmistaa, ettei enää joudu kokemaan väkivaltaa.
Käydään läpi turvasuunnitelmaa ja väkivallan kehää, merkkejä jotka ennakoivat, että jotakin saattaa tapahtua.
Puhelun aikana selviää, että soittaja asuu Pohjois-Pohjanmaalla, jolloin päivystäjä tarkastaa alueen palvelut sekä Oulun että Raahen ensi- ja turvakotien tilanteen. Soittajalle annetaan yhteystiedot, joihin voi halutessaan ja suojaa tarvitessaan ottaa yhteyttä. Myös nettipalveluja käydään läpi.
Soittajalle kerrotaan myös väkivallan tekijöille suunnatuista palveluista. Tietoa annetaan mahdollisuuksista käydä tilannetta läpi yhdessä puolison kanssa avopalveluissa ja kriisikeskuksissa.
Rouva X, paikkakunnalta X
Nuori nainen, kuten useimmat soittajat, ei kerro asuinpaikkaansa. Etenkin he, jotka soittavat pienemmiltä paikkakunnilta, eivät halua kertoa asuinpaikkaansa, eivätkä halua tai uskalla hakea apua oman kotikuntansa palveluista. Häpeää ja tunnistetuksi tulemista pelätään, etenkin jos oma tai puolison työpaikka on julkisella sektorilla tai jompikumpi on sosiaalisesti merkittävässä asemassa. Tällöin anonymiteetti ja netin kautta saatavat palvelut ovat ensiarvoisen tärkeitä.
Viime vuoden lopulla avatun Nollalinjan soittajat ovat kaikenikäisiä, he ovat lähisuhdeväkivallan kokijoita, tekijöitä ja läheisiä.
He ovat olleet vilpittömän kiitollisia saamastaan tuesta ja avusta – ennen kaikkea siitä, että ovat tulleet kuulluiksi. Nollalinjan henkilökunnan ammattitaito ja kokemus välittyvät puheluissa ja tavassa, jolla soittajia pystytään tukemaan vaikeissa tilanteissa.
Alussa kuvattu puhelu on yhdistelmä puheluista ja sellaisenaan fiktiivinen. Se olisi voinut päättyä näin: ”Kiitti tosi paljon. Tämä auttoi mua arvioimaan omaa tilannettani ja näkemään vaihtoehtoja. Ennen soittoa en nähnyt mitään ulospääsyä.”
Nollalinja vastaa 24h/7
- Nollalinja-puhelinpalvelun järjestää Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Palveluntuottajana toimii uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton kansalaisjärjestö Setlementti Tampere ry.
- Nollalinja on valtion erityispalvelu, jota rahoitetaan rikoksentekijöiltä perittävillä rikosuhrimaksuilla. Nollalinjan rahoitukseen osallistuu sisäisen turvallisuuden rahasto (ISF-P).
- Nollalinja aloitti toimintansa 19.12.2016 – ensimmäinen puhelu tuli kaksi tuntia linjan avaamisen jälkeen.
- Nollalinja on maksuton ja täysin anonyymi puhelinpalvelu ympäri vuorokauden, vuoden jokaisena päivänä.
- Puheluihin vastaavat kriisipäivystäjät, jotka ovat sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia.
- Puheluita tulee ympäri Suomen, useimmista tarkkaa paikkakuntaa ei tiedetä.
- Toukokuun loppuun mennessä puheluita oli tullut noin 2000.
- Enemmistö soittajista on naisia, miehiä on noin 15–20 %.
Lisätietoa
