Kunniaan liittyvään väkivaltaan on puututtava ilman yhteisöjen leimaamista

Suomessa on annettu muutama rikostuomio kunniaan liittyvästä väkivallasta ja viranomaisia on ohjeistettu puuttumaan siihen tehokkaammin. Tyypillisesti rikosuutisiin päätyy useamman henkilön yhteistuumin toteuttama väkivaltarikos, jonka motiiviksi on kerrottu väkivallan tekijän tai tämän yhteisön maineen suojeleminen tai palauttaminen.

Kunniaan liittyvä väkivalta on kuitenkin paljon yleisempää ja monisyisempää kuin siitä annettavat tuomiot.

Ilmiö jää usein piiloon, sillä sen muodot eivät aina täytä rikoslain tunnusmerkistöä. Uhrien kertomuksissa toistuu varsinaisia väkivallantekoja edeltänyt pitkäkestoinen henkinen väkivalta ja kontrolli. Olisiko väkivallantekoja voitu estää tunnistamalla kunniaan liittyvän väkivallan varhaiset vaiheet?

Yhteisöllistä ja sukupuolistunutta väkivaltaa

Kunniaan liittyvä väkivalta näyttäytyy usein voimakkaasti sukupuolistuneena lähisuhdeväkivaltana, jonka uhreja ovat tyypillisesti tytöt ja naiset. Se voi kohdistua myös poikiin ja miehiin, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin (HLBTQI+) sekä uskontokunnista, yhteisöistä ja avioliitoista eroon pyrkiviin. Usein uhri on nuori. Yhteistä väkivallan kokijoille on, että heidän lähipiirinsä syyttää heitä yhteisön edellyttämästä tiukasta sukupuoli- ja seksuaalinormistosta poikkeamisesta.

Yhteisöllisyys on hyvinvointia ja osallisuuden kokemusta lisäävä voimavara. Kunniaan liittyvässä väkivallassa esiin piirtyvät kuitenkin yhteisöllisyyden varjopuolet. Jokaiseen ihmisyhteisöön kuuluu käsityksiä kunniallisuudesta ja hyvästä elämästä. Kunniallisuuden vaaliminen ei aina sisällä vallankäyttöä, vaan esimerkiksi luotettavuutta voidaan pitää kunniallisuuden mittarina.

Joskus kunniakäsityksiin voi kuitenkin sisältyä esimerkiksi sukupuoleen, seksuaalisuuteen ja uskontoon liittyviä normeja, jotka voivat rajoittaa yksilön vapautta. Kun yhteisö alkaa rajaamaan jokaiselle ihmiselle kuuluvaa, jakamatonta ihmisoikeutta, puhutaan kunniaan liittyvästä väkivallasta.

Kunniaan liittyvää väkivaltaa käyttävä yhteisö on tyypillisesti patriarkaalinen eli miesvaltainen sekä binääri- että heteronormatiivinen, jolloin heteroseksuaalisuutta pidetään ainoana mahdollisena seksuaalisuuden muotona ja sukupuolia ajatellaan tiukasti olevan vain kaksi.

Kunniaan liittyvä väkivalta eroaa muusta lähisuhdeväkivallasta yhteisöllisyyden takia. Väkivallan kokija ei aina välttämättä edes tiedä, kuka tai ketkä yhteisön jäsenet ovat väkivallan tekijöitä.

Sekä väkivallan tekijöitä että kokijoita voi olla useampi kuin yksi henkilö, mikä asettaa haasteita suomalaiselle oikeusjärjestelmälle. Vaikka varsinaisia väkivallan tekijöitä olisikin vain yksi, on tavanomaista, että hän on ajautunut käyttämään väkivaltaa yhteisöstä tulevan painostuksen vuoksi. Kunniaan liittyvällä väkivallalla onkin yleensä yhteisön tuki ja ymmärrys eli sitä pidetään yhteisöjen sisällä ainakin jollain tasolla hyväksyttävänä.

Kunniaan liittyvä väkivalta ilmenee rajoittamisena ja pakottavana kontrollina

Käytännössä kunniaan liittyvä väkivalta voi näyttäytyä esimerkiksi pukeutumisen, ystäväpiirin, liikkumisen ja internetin tai rahan käytön rajoittamisena sekä uhkailuna, eristämisenä, painostamisena ja vainoamisena. Se voi sisältää seksuaalista ja uskonnollista väkivaltaa sekä avioliittoon pakottamista ja avioeron estämistä. Lisäksi se voi ilmetä tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisena, lyömisenä tai muuna fyysisenä väkivaltana, sosiaalisessa mediassa jaettavina nöyryyttämisvideoina ja äärimmillään jopa ihmisen surmaamisena. 

Kunniaan liittyvän väkivallan kokeminen saattaa aiheuttaa uhrille välittömiä, pitkäaikaisia ja pysyviä terveyshaittoja. Terveyshaitat voivat olla niin fyysisiä, psyykkisiä kuin sosiaalisia ja vakavasti traumatisoivia. Erityisen vaikeaksi uhrin aseman tekee kuuluminen suljettuun yhteisöön, kuten uskonnolliseen tai etniseen ryhmään. Väkivaltaa tekevästä yhteisöstä irrottautuminen voi merkitä koko ihmissuhdeverkoston menettämistä tai identiteetin häivyttämistä.

Leimautumisen pelko lisää väkivallan piiloon jäämisen riskiä

Kunniaan liittyvä väkivalta jää usein piiloon, koska uhri ei aina ole tietoinen oikeuksistaan ja saattaa pitää väkivaltaa normaaliin elämään kuuluvana. Lähisuhdeväkivallasta ilmoittamisen kynnys on korkea, koska uhri ei usein halua tehdä rikosilmoitusta läheisestään tai saattaa pelätä muiden läheistensä puolesta tilanteen pahenemista.

Kunniaan liittyvään väkivaltaan puuttuminen ja sen tunnistaminen on tehtävä leimaamatta yhteisöjä, koska leimautumisen pelko lisää väkivallan uhrin riskiä ja haavoittuvuutta.

On myös muistettava, ettei mikään yhteisö ole yksiääninen ja esimerkiksi samaan etniseen tai uskonnolliseen ryhmään identifioituu moninainen joukko ihmisiä.

THL on mukana kunniaan liittyvän väkivallan vastaisessa työssä

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa aloitettiin vuoden 2021 alussa kunniaan liittyvän väkivallan vastainen koordinaatiotyö osana Väkivallan vastaisen työn osaamiskeskittymää. THL tuottaa tietoa, ohjeita ja koulutusmateriaaleja kunniaan liittyvästä väkivallasta sekä osallistuu eri tahojen kanssa tehtävään yhteistyöhön.

Työssä ovat tiiviisti mukana sote-, koulutus- ja turvallisuusalojen ammattilaisten ja julkishallinnon ohella väkivallan kokijoita ja tekijöitä auttavia järjestöjä.

THL:n ja Poliisiammattikorkeakoulun Luo luottamusta – Puutu väkivaltaan verkkokoulutus käsittelee lähisuhdeväkivaltaa. Verkkokoulutus on suunnattu ammattilaisille, jotka työssään kohtaavat lähisuhdeväkivaltaa kokeneita asiakkaita. Verkkokoulutukseen lisätään uusi osio kunniaan liittyvästä väkivallasta helmikuussa 2022. 

Väkivallan kokijat toimijoina muutoksessa

Viranomaisten ja ammattilaisten on tärkeää varmistaa haavoittuvassa asemassa olevien ihmisoikeuksien toteutuminen.

Asiantuntijoiden tulee myös auttaa haavoittuvassa asemassa olevia henkilöitä, kuten kunniaan liittyvää väkivaltaa kokevia, saamaan äänensä kuuluviin. Erilaisista taustoista tuleville, väkivaltaa ja syrjintää kokeville on annettava merkityksellinen asema ja oikeus tunnistaa omat tarpeensa tasavertaisina kumppaneina väkivallan vastaisessa työssä. 

Väkivaltaa tapahtuu kaikkialla ja sen kohteeksi voi joutua kuka vain. Suomalaisessa palvelujärjestelmässä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisen tehtävä on kysyä väkivallasta, ja koulutuksen on annettava siihen sopivat eväät.

THL:n uusi Tiedä ja toimi -kortti sisältää konkreettisia vinkkejä ammattilaisille kunniaan liittyvän väkivallan puheeksi ottoon. Väkivallasta kysyminen murtaa vaikenemisen verhoa, joka väkivaltaa usein varjostaa. Kunniaan liittyvään väkivaltaan voidaan puuttua tunnistamalla se riittävän ajoissa ja ottamalla se puheeksi.

Väkivaltaan puuttuminen on jokaisen ammattilaisen velvollisuus.

Lue lisää

Uusi Tiedä ja toimi -kortti ammattilaisille kunniaan liittyvästä väkivallasta

Kunniaan liittyvä väkivalta

Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisen estäminen

Puutu väkivaltaan -verkkokoulutus 

4 kommenttia

  1. Tärkeä puheenvuoro, ja on hyvä että asiaa pidetään esillä. Mutta: sanavalinta on mielestäni väärä. Kyseessä ei ole kunniaan vaan häpeään liittyvä väkivalta, ja siksi THL:n pitäisi aihepiirin auktoriteettina puhua nimenomaan häpeäväkivallasta. Tällaisen väkivallan tarkoituksena on joko ehkäistä häpeällistä toimintaa tai sitten poistaa häpeä, joka on tarttunut yksilöön tai yhteisöön. Ilman häpeää ei olisi tällaista väkivaltaakaan.
    Ainoa mieleen tuleva esimerkki tilanteesta, jossa voisi käyttää kunniaväkivalta-termiä, on kaksintaisteluun haastaminen kunnian palauttamiseksi. Ratkaiseva ero on, että molemmat osapuolet ovat vapaaehtoisesti puolustamassa kunniaansa haavoittumisen riskilläkin. Tällaista kunniaväkivaltaa ei taida nykypäivänä juuri olla, ainakaan yhteiskunnalliseksi ongelmaksi asti.

    Kun nyt termeistä puhutaan, ehdotan samalla paria muutakin päivitystä THL:n toimialan sanastoon.

    Eheytyshoidoista ei pidä puhua, koska nykyään tiedetään, ettei seksuaalisessa suuntautumisessa ole mitään hoidettavaa, toiminta ei tuota haluttuja tuloksia ja se aiheuttaa henkistä kärsimystä toiminnan kohteeksi joutuvalle. Toiminta on lähinnä seksuaalista häirintää, ja siksi pitäisikin puhua eheytyshäirinnästä.

    Samantapaisilla perusteilla ei pidä puhua vaihtoehtohoidoista. Ne eivät ole lääketieteen vaihtoehto, eivätkä ne hoida sairauksia tehokkaasti (jos tehosta olisi näyttöä, keinot otettaisiin osaksi lääketiedettä). Tällaisille tehottomille hoitoyrityksille on suomen kielessä vanhastaan hyvä termi: puoskarointi.

    Eli yhteenvetona:
    kunniaväkivalta –> häpeäväkivalta
    eheytyshoito –> eheytyshäirintä
    vaihtoehtohoito –> puoskarointi

  2. Kiitos hyvästä kommentistasi @Jouni Tuomisto
    Käsitteet ovat tieteellisen ajattelun perusta, jolla rajataan ja määritellään ilmiötä mahdollisimman selkeästi.

    Kunniaan liittyvä väkivalta on terminä ongelmallinen ja sen käyttöä on perusteltu toistaiseksi sillä, että se on käytössä kansainvälisesti ammattilaisten parissa ( vrt. englannin kielen honour-based violence. ) Termi on käytössä ihmisoikeussopimuksissa, jotka ohjaavat toimintaamme (tärkeintäpä Istanbulin sopimus eli Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta, jota sovelletaan Suomessa myös lähisuhdeväkivaltaa kokeviin miehiin ja poikiin.) Pohjoismaissa on joskus käytetty ilmiöstä puhuttaessa myös negatiivista sosiaalista kontrollia.

    Yhteisöllinen väkivalta on omasta mielestäni neutraalein ilmaisu, mutta toistaiseksi ilmiö tunnistetaan laajemmin puhumalla kunniaan liittyvästä väkivallasta (ks esim. Satu Lidman, Väkivaltakulttuurin perintö, 2015; 22. ”Koska kunniaan liittyvää väkivaltaa esiintyy sellaisissa kulttuurillisissa yhteyksissä, jossa kunnialla on keskeinen merkitys, en halua puhua ”niin sanotusta” kunniasta. Kunnian kulttuuristen merkitysten ymmärtäminen on tärkeää, mutta tämä ei missään nimessä saa tarkoittaa ihmisoikeuksien kaventumista: kunniakäsitykset eivät saa olla tekosyy väkivallalle”. Myös ehdottamallasi häpeäväkivalta-sanalle on vastustajansa ja puolustajansa, eikä yhteen termiin tiivistyvää yhteisymmärrystä ole löytynyt juridiikan eikä väkivaltatutkimuksen kentiltä vielä.

    Käsitteistä käydään jatkuvaa vuoropuhelua kentän toimijoiden parissa, kiitos arvokkaasta panostuksestasi. @thl.fi löytyy sanostoja käsitteiden tämän hetkisistä perusteluista ja onneksi kieli muuttuu ajassa koko ajan.

    Väkivaltakäsitteiden sanasto: https://www.julkari.fi/handle/10024/139150
    Tasa-arvosanasto: https://thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/sukupuoli/tasa-arvosanasto
    Yhdenvertaisuuden käsitteet: https://thl.fi/fi/web/sote-uudistus/palvelujen-jarjestaminen/yhdenvertaisuus/yhdenvertaisuuden-kasitteet

    1. Kiitos selvennyksestä. Kaksi kommenttia.

      Sopivasta termistä tuskin syntyy yksimielisyyttä, koska sen käyttöön liittyy poliittisia tarkoitusperiä. Siksi pitäisin tutkijoiden velvollisuutena edistää täsmällistä ja selkeää kieltä, vaikka tai varsinkin kun puhutaan herkästä aiheesta. Jos väkivalta ensisijaisesti liittyy tekijän kokemaan häpeään ja vain välillisesti kulttuurisiin kunniakäsityksiin, tutkija voi termivalinnallaan tätä eroa selkeyttää. Tästä samasta syystä ehdotin myös noita muita täsmällisempiä termejä.

      Tutkimusalojen keskeinen ja yhteinen auktoriteetti termien osalta on https://tieteentermipankki.fi . Nuo linkkaamasi termilistat eivät löydy termipankista, mikä on iso puute. Onneksi eri alojen tutkijat voivat hankkia käyttäjätunnukset sivustolle ja lisätä oman alansa termit sinne joukkoistetusti. Kokemuksesta voin suositella.

  3. Hei Jouni,
    Kiitos paljon tuosta linkistä! Voisin itse ainakin käydä lisäämässä terminologiaa ja vinkata eteenpäin kollegoilleni.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.