Kysytäänkö Kirstiltä tai Torstilta peruspalveluiden laadusta?

Ihminen on mielenkiintoinen ja erityinen laji, koska se tuntuu olevan kiinnostunut lähes kaikesta ympärillään olevasta ja tapahtuvasta. Sen näkee esimerkiksi siitä, mitä kaikkea ihmiset kysyvät vaikkapa Helsingin Sanomien sunnuntaisivuilla Kirstiltä tai Torstilta. Niinpä nyt tiedän esimerkiksi sen, kannattaako sieniä syödä toukkineen ja miten monta eduskuntataloa voisi täyttää maailman ydinjätteellä.

Tästä ihmiskunnan mukavasta ominaisuudesta nauttivana minun onkin välillä vaikea käsittää, miksi joistakin tärkeistä asioista tiedämme vielä niin vähän. Yksi tämänkaltainen asia tuntuu Suomessa olevan sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalvelut. Me emme tutki tai seuraa esimerkiksi perusterveydenhuollon laatua tai edes sen välitöntä tuloksellisuutta.

Me emme pysty eri alueiden peruspalveluiden tasolla seuraamaan sitä, kuinka paljon erilaisia resursseja meillä on käytössämme, kuinka paljon resursseilla mahdollisesti hoidetaan potilaita, mitä näille potilaille tehdään ja minkälainen hoitotulos saavutetaan. Erityisen tärkeää tämän tiedon saanti on tietysti nyt, kun koko sote-järjestelmäämme ollaan muuttamassa.

Nyt tietysti hiukan liioittelen. Tilanne toivottavasti paranee, kun avoterveydenhuollon hoitoilmoitusrekisteri saadaan rutiinikäyttöön, mutta senkin sisältö on vielä pitkälti rajallinen ja koko järjestelmän seuraamiseen on vielä matkaa.

Erikoissairaanhoidosta ja vanhustenhuollosta laatutietoa on jo saatavilla

Erikoissairaanhoidon benchmarking- eli vertaisarviointihankkeet ovat tutkineet ja kehitelleet erilaisia sairaaloiden tuottavuutta ja vaikuttavuutta kuvaavia indikaattoreita. Niiden avulla sairaalat voivat arvioida ja vertailla toimintaansa. OECD tuottaa laatuindikaattoreita, joiden avulla voidaan eri maiden erikoissairaanhoitoa suhteellisen karkeasti vertailla.

Vanhustenhuollossa toiminnan laatua on mitattu RAI-indikaattoreiden avulla. RAI on kansainvälinen laadun ja kustannusvaikuttavuuden arviointi- ja seurantajärjestelmä, joka tuottaa monipuolista tietoa vanhusten hyvinvoinnista ja toimintakyvystä. Osaa indikaattoreista voi käyttää erilaisten vanhuksille tarkoitettujen palveluiden laadun arviointiin jopa toiminnan kliinisen laadun osalta. Kattavuus ei kuitenkaan ole vielä palvelutarjonnan kokonaisuuden osalta kattava.

Indikaattorien tuottamiseen tarvitaan päätöksiä

Nykyisten indikaattoreiden tuottaminen perustuu pitkälti yksittäisten tutkimusryhmien ja projektien aineistoihin, ei vakiintuneiden tai automatisoitujen tiedonkeruiden ja rekistereiden tiedontuottoon.

Kokonaisuuden rakentaminen ja varsinkin osuvien palvelujärjestelmää kattavasti kuvaavien indikaattoreiden rakentaminen on varsin mittava tehtävä. Meidän pitäisi päättää, mitkä asiat ovat niitä keskeisiä toiminnan laatua kuvaavia asioita, joita kannattaa seurata. Pitäisi myös päättää, kuinka asiat mitataan, miten ja kuka mitatun tiedon kerää, miten tiedot saadaan kerättyä yhteen ja miten yksittäisistä tiedoista laatua kuvaavat indikaattorit kehitetään.

Mallia  maailmalta?

Onneksi pyörää ei tarvitse kehittää aivan alusta uudelleen. Tarkempia laatuindikaattoreita on kehitetty esimerkiksi Englannissa, jossa käytössä on vapaaehtoisuuteen perustuva QOF (Quality and Outcome Framework) -järjestelmä, joka kuvaa perusterveydenhuollon laatua varsin yksityiskohtaisesti. Kuka tahansa voi etsiä netistä oman alueensa terveysasemat ja verrata niitä vaikkapa diabetespotilaiden hoidon laadun osalta. Indikaattorit kuvaavat sekä sitä, kuinka monelle prosentille potilaista on annettu hoitosuositusten mukaista hoitoa ja millaiset hoitotulokset keskimäärin ovat olleet. Samankaltaisia indikaattorikokonaisuuksia on kehitetty myös Ruotsissa ja Australiassa.

Tämänkaltaista tietoa nykyinen potilaiden valinnanvapautta korostava toiminnan ohjaaminen meilläkin kipeästi tarvitsisi. Nykyistä kattavampia peruspalveluiden laatua kuvaavia indikaattoreita tarvitsisivat paitsi valitsevat kansalaiset ja potilaat, myös sosiaali- ja terveydenhuollon tuottamisesta ja järjestämisestä vastaavat tahot ja erityisesti omaa toimintaansa seuraavat ja kehittävät organisaatiot, terveyskeskukset, vanhustenhuollon palveluyksiköt ja muut palveluntuottajat.

Tekisikin mieli lähettää Torstille tai Kirstille joskus kysymys: mikä terveyskeskus tuottaa palvelunsa laadukkaimmin, tuottavammin ja  tehokkaimmin ja miten pitkä matka sinne on Tilkanmäeltä. Erityisen mukavaa olisi, jos vastaus alkaisi ”Kysyin asiaa THL:n tikkaremmiltä ja vastaus…”.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *