Ehkäisevä päihdetyö sai uuden lain vuonna 2015 (524/2015). Laki liitti rahapelihaitat osaksi ehkäisevää päihdetyötä tupakoinnin ja päihdehaittojen rinnalle. Halusimme tietää, minkälaisia vaikutuksia lailla on ollut alueiden tai kuntien ehkäisevän päihdetyön parissa työskentelevien mielestä. Haastattelimme ammattilaisia kolmella alueella, jossa ehkäisevän päihdetyön rakenteet ovat vakiintuneet, mutta työ on käytännössä järjestetty eri tavoin: ostopalveluna, kunnan omana toimintana tai seudullisesti.
Laki luo perustan, mutta ei yksinään muuta toimintaa
Haastatteluissa ilmeni, että, lain koetaan tukevan jo ennestään hyvin tehtyä työtä rahapelihaittojen ehkäisyssä. Ajanmukaiset käsitteet ja selkeät tehtävät auttavat perustelemaan kunnissa ehkäisevän päihdetyön merkitystä. Lakia ei pidetty kuitenkaan yksinään riittävänä muuttamaan toimintaa:
”No kyllä kai se laki ei itse muuta. Että kyllä se on miten me itse sitä luetaan ja tulkitaan ja miten me saadaan se työntekijöiden toimintaan mukaan. Ja mahdollisesti muuttamaan asenteita tai muuta.”
Teksti jatkuu kuvan jälkeen.
Ehkäisevän päihdetyön koordinaation ja verkostojen nähtiin edistävän ehkäisevän päihdetyön toteuttamista. Ongelmallisena pidettiin resurssien niukkuutta.
Rahapelihaittojen ehkäisyn haasteena nähtiin rahapelaamisen normaalius ja arkipäiväisyys: ”Aattelen, että se on näin, että sitä ei nähdä samalla tavalla ongelmana ku alkoholia ja tupakkaa”. Rahapelaamisen arkipäiväisyyden edistäjänä pidettiin rahapelien helppoa saatavuutta sekä laajamittaista ja rahapelaamista myönteisellä tavalla kuvaavaa markkinointia.
Toisaalta sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset eivät välttämättä tunnista rahapeliriippuvuutta tai pidä rahapelaamista ongelmien aiheuttajana. Ongelmaa ei näin ollen osata ottaa puheeksi asiakkaiden kanssa ennen kuin haitat ovat jo vakavia.
Sote-uudistus lisää epävarmuutta tulevasta
Myös ehkäisevän päihdetyön vastuut ja rakenteet muuttuvat sote-uudistuksen myötä. Monet ammattilaiset pelkäävät ehkäisevän päihdetyön näivettyvän, jos se jää pelkästään kuntien vastuulle. Muutoksessa paikallista työtä haastaa työnjaon ja vastuiden epäselvyys maakuntien, kuntien ja maakuntiin siirtyvän sosiaali- ja terveydenhuollon välillä.
Teksti jatkuu kuvan jälkeen.
Ehkäisevän päihdetyön järjestäminen on esimerkki siitä, kuinka tuleva sote-uudistus vaikuttaa jo nyt kuntien toimintaan.
”Et voi olla, että jotkut voi jäädä odottelemaan, että mitä sote tuo tullessaan. Ja pallottelua, et kummalle tää ehkäisevä työ kuuluu. Vaikka se nyt kuuluu kaikille.”
Useat maakunnat tekevät parhaillaan valmistelutyötä myös ehkäisevän päihdetyön järjestämiseksi uusissa rakenteissa. Maakunnan, kuntien ja soten ehkäisevän päihdetyön tehtäviä määritellään ensisijaisesti työn sisällöt ja alueen tarpeet huomioiden.
Laki ei yksinään turvaa paikallista ehkäisevää päihdetyötä, tarvitaan myös valtakunnallisia ja paikallisia toimijoita ja ymmärrystä työn tarpeellisuudesta. Laista saadaan kuitenkin työlle suuntaviivat ja tuki. Siksi myös laki ehkäisevän päihdetyön järjestämisestä kaipaa maakuntauudistuksessa päivitystä.
Lisätietoja:
Selin Jani ym. (2018) Rahapelihaittojen ehkäisyn paikallinen toimeenpano ehkäisevän päihdetyön järjestämistä koskevan lain jälkeen. Yhteiskuntapolitiikka 83 (2018):5–6.